tag:blogger.com,1999:blog-78960112448573610542024-02-20T20:13:17.903+02:00Juhan Blogi (JuhaSamy)juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.comBlogger172125tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-7558469942872589712022-03-16T20:21:00.005+02:002022-03-16T20:21:58.225+02:00Arktinen alue<p> Areenassa menee dokkarisarja arktisen alueen vaietuista sodista.</p><p>Ensimmäinen herännyt ajatus pohjoisen jäästä ja ja kylmyydestä, oli pyhyys. Alueen likaaminen ja tärvääminen on rikos.</p><p>Mistähän vaikutelma tuli.</p><p>Kun ajattelee merta, ja kylmiä sekä karuja oloja, joissa pärjättävä, ja että se alue kohdistuu väkivallan käytölle... kyseessä on enemmän raiskaus, kuin mitä muihin alueihin osaa liittää.<br /></p>juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-73873362114596032752021-06-14T20:19:00.003+02:002021-06-14T20:33:40.519+02:00Ryhmät, joukot, yhteisöt<p>Kantapaikan foorumilla aloin tehdä enemmän analyysiä otsikon mukaisesta aiheesta. Jatkan aiheesta täällä. Ajatus lähtee vihapuheesta jota voi pitää epäselkeänä tai tulkinnanvarainen käsitteenä.</p><p><br /></p><p><b>V1.</b> Puheilla ei ajatella olevan riittävää positiivista merkitystä. Toiminta riittää. (Eläintaso)<br /></p><p><b>V2.</b>
Tavoitteet painavat. Sääntöjä, tai sääntöjen purkua sen mukaan, mikä
tuntuu edistävän tavoitteita. Tavoitteena voi olla myös tietyn tilan
säilyminen ja vakiinnuttaminen, saavuttamisen ja pyrkimisen lisäksi.<br /></p><b>V3.</b>
Vapaus vaiheisiin. Mitä vapaasta puheesta, säänöistä tai lähtötavasta seuraa, on oma
vaiheensa. Liukumista, siirtymistä ja tilanteiden vaihtumista ei voi
riittävästi tietää, eikä ennakoida. Jos päätymiin reagoidaan, reagoidaan
edes sen pohjalta, mitä on tapahtunut, ei sokean ennakoivasti.
Jatkotavoista ei voida ajatella tiedettävän kovin varmaa, ja puhtaan
suuntautumisen mahdollisuutta vaalitaan. <br /><p> </p><p><b>P1.</b> Suoralla puheella on hyvää vaikutusta, ja tuovuutta. Puhetta ei saa estää. Kaikkea materiaalia voidaan tarvita, eri tavoin tuotuna. Mikä hyvää, ja mitä enemmän tätä, sen parempi. Tapahtuma luo tarvittavat lisät.<br /></p><p><b>P2.</b> Säädöksiin sotkeutumattomuus. Kun tulkinnallisuus epäselvää, voidaan oikeastaan olla tarkastelematta viestinnän
vaikutuksia ja kokemista, koska vastaanottopuoli voi olla mitä vain, mistä syystä vain. Säätötoimet perustuvat tulkinnallisuuteen, mistä ajatellaan pahimmillaan seuraavan loputon suo, ja pelailu, muuten hankaluutta jo valmiiksi sisälläpitävään käsittelyihin.</p><p><b>P3.</b> Linja on P1 koetaan tärkeäksi, tosin tarkoituksena ei saa olla
motiivia purkaa patoutumia, tai maalailla tulevia, ketään puheillaan
maalittaen, yksin tai isommalla joukolla. Vastareagointi minimoituu.<br /></p><p><b>P4.</b> Linja P1, ottaen huomioon sen, että mielenpahoittaminen tiedetään
mahdolliseksi, ellei erityisen todennäköiseksi, mutta sitä toisaalta
arvostetaan, jalostavana koettelemuksena. Hankaluus ja ristiriidat,
koetaan sen arvoisena, tai suoraan arvokkaana, mutta ilman
pahantahtoisuutta. Ollaan lähtemättä ajatuksesta, että keskustelun on oltava aina kivaa.<br /></p><p> </p><p><b>P5.</b> Linja P1, mutta viestinnästä
ajatellaan, että voi aiheuttaa jollekin mielipahaa. Mielipahaa voi syntyä
miten vain, eikä näitä voi ennakoida, eikä sen vuoksi puhetta voi rajoittaa
liikaa. Kokemukseen perustuen, tietyistä puheista voidaan tietyissä tilanteissa vaieta, ja jos
ristiriitoja ilmenee, niitä pyritään lievittämään tarpeen mukaan. Siivoamismalli.<br /></p><p> </p><p><b>R1.</b> Puheelle ja kanssakäymiselle luodaan jotkin säännöt, joita tulee noudattaa, ja joiden noudattamisen ajatellaan takaavan sen, että sopivuus kanssakäymisessä säilyy. Ratkaisut sääntöihin perustuen. Sääntöjä ei muuteta, tai kaikki menee uusiksi.<br /></p><p><b>R2.</b> Päätöksissä noudatetaan harkintaa, ja harkinnanvapautta. Kirjattuja sääntöjä ei tarvita. Tarpeenmukaisuus riittää, ja tilannekohtaiset ratkaisut.<br /></p><p></p><p><b>R3.</b> R2, mutta kanssakäymistä on takana ja kokemuksia siitä, ja tämän perusteella ratkaisuissa ajatellaan pärjättävän. Perinteet kantaa, ja niistä voi ammentaa, joten tyhjästä ei lähdetä.<b><br /></b></p><p><b>R4.</b> Puheelle ja kanssakäymiselle luodaan säännöt. Ei kerrota sitä, että sääntöjä voidaan soveltaa, tai olla soveltamatta, riippuen tilanteesta. Useimmiten säännöt voivat käydä, mutta jos soveltuvuutta ei ole, ei se estä ratkaisuja. Säännöt ja harkinnanvaraisuus, joustavasti samassa paketissa.</p><p><b>R5. </b>Säännnöt, ja nojaaminen niin, että sääntöjä muutetaan siten, kuin tarpeelliselta näyttää. Kokemus ohjaa, ja eteentulevat tilanteet. Ne viimein varmistavat sen, että säännöistä tulee riittävän toimivat ja luotettavat.</p><p><b>R6.</b> R1, mutta säännöistä voidaan luoda uusi versio / päivitys, jolloin sääntöjen hyväksymiseen reagoidaan sen mukaan, onko sitoutumisvalmiutta vai ei.<br /></p><p> </p><p><b>F1.</b> Tila, jossa pahaa oloa, ja negatiivisuutta luodaan, kanssaihmisiä vahingoittavasti, eikä kanssakäymisen tilasta olla selkeän tietoisia. Asiaan ei olla herätty, tai ristiriitojen syitä ratkaisumielessä, ei pyritä aktiivisesti tarkastelemaan.<br /></p><p><b>F2. </b>Linja, jossa pahaa oloa luodaan tietoisesti. Tähän ajatellaan liittyvän jotain hyvää, kenties kaikkia, tai ainakin osaa kasvattavaa. </p><p><b>F3.</b> Viestinnässä voi hakea hyvää, mutta tähän ei tarvitse mitenkään sitoutua. Vahingoittamistarkoitus ookoo, ja itsessään riittävän perusteltu, jos joku näin ajattelee.<br /></p><p> </p><b>L1.</b> F3 viedään kriminaaliseksi.<p><b>L2.</b> F3een suhtaudutaan paheksuttavasti.</p><p><b>L3.</b> F3a ei pyritä käsittelemään mitenkään. Aktiivinen poissulku, dissaus.</p><p><b>L4.</b> F3-tason toimista voi laskuttaa, aiheuttaa vapaasti vastaavaa mielipahaa.<br /></p><p><b>L5.</b> F3 nähdään osana elämää, johon jokainen voi päätyä, jonkin
elämänpolun jälkeen. Tila voi syntyä epäonnistuneesta asiakäsittelystä, aktiivisesta kuuntelemattomuudesta, tai jostain aiemmasta. Ymmärretään, että
yleiskokemus painaa ja asioita ilmenee sen johdosta, mitä on tapahtunut. Tila huomataan, mutta sitä siedetään.</p><p><b>L6.</b> F3-tason tila vaatii aktiivisen haarauttamisen eri ryhmiin. </p>juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-50613813924565965562021-06-13T16:01:00.001+02:002021-06-13T16:01:18.731+02:00Mielenterveydestä<p> <br />Joskus kiehtoo se, että voi omistautua syvyyksiin vajoamiseen.<br /><br />Ihmiselle avoimia todellisuuksia on, laskeutumiselle. Eräs mielenterveyden kanssa tasapainoileva totesi kerran, ehkä asiaa jostain kuulleena, että aika eri asia on vajota syövereihin, ja nousta takaisin, kun aika. Oletuksellisempaa on tipahtaa, vailla omaa osaamista, ylöskapuamiseen.<br /><br />Liikkumisen tuolla tavoin, voi ajatella olevan rikkaus maailmaltaan, usein aika tavanomaiseen nähden. Mitään erillisempää poissulkevuutta, ei tavan elämä sulje pois, niiltä kokemisen tasoilta, jotka myös mahdollisia. Käytännössä ei varmaan näin. Tuskin edes teoriassa, vaikka sanoinkin tähän viittaavan lauseen.<br /><br />Tämä menee tosiaan mielenterveyden alueelle. On vaarallista, kuten mielentilalliset asiat, esim huumepilvet, jne.<br /><br />Suhde erilaisiin olemisen tiloihin, on mielikuvamaailmaltaan vallitsevasti ottaen, varautunut, pelottava ja kartettava. Näin ei tarvitsisi olla. Jos jotain extremeä kokee, oletus on se, mikä voi sekoittaa enemmän kuin se, minkä (")valtaan(") joutuu.<br /><br />Ilmapiiri itse voi olla rikkova, siis se, mihin osaan ilmapiiristä on sidottu, johtuen omista mahdollisuuksista, olla tasapainoisuudessa pitäytyvä. Esim alkoholi, voi joillakin aiheuttaa paljon epätavanomaista. Osa on normaalisti, vaikka muuten tasapainoa vähemmän, ja hilpeyttä enempi.<br /><br />Mielisairaudet yleisesti ottaen, somatisoinnit erilaisina, ja toisaalta vahvoilla elämänladuilla pidättäytyminen, ovat mielestäni tiivistettävissä tunne-elämän ongelmiin, ja kyvyttömyyteen. Simple.<br /><br />Se, minne ihminen vajoaa, ei automaattisesti tarkoita erilaisia ongelmia. Siinä missä on psykoosissa, voisi hyvin olla ihan jees. Jne.<br /><br />Hyvää näissä on mielestäni se, että mitään erityisempiä psykedeelejä ei todellakaan tarvita. Ihmisellä on paljon irrallisuutta, suhteessa siihen, mihin voi tipahtaa, turvallisesti. Kyseessä on etäisyyden muodot, jotka estävät, aiemmin opittuun nähden, vapaan surffaamisen henkisellä vertikaalitasolla.<br /><br />Pitkään on puhuttu trauma-ilmiöstä. Nykyään se liitetään yhä enemmän, osaksi muuta oireilua.<br /><br />Trauma sanana, on mielestäni helposti ymmärrystä sivuun vievä. Kuulostaa todella järkyttävältä, ja hankalalta. Varmasti onkin sitä.<br /><br />Kun ihminen on traumaantunut, hän aikanaan oppii ottamaan etäisyytensä sinne, mikä tuottaa tunne-elämää ajatellen, siedettävyyttä. Mikä tunne on vaikein, ei välttämättä sama kaikilla, tosin näissä on varmasti yleisiä painotuksia.<br /><br />Irrallisuus on se isompi juttu, mikä on viimein trauman takana. Irrallisuutta on myös merkityksettömyys. Tähän on liittää paljon.<br /><br />Juuri tuon laajan ilmenemisen vuoksi, irrallisuus / etäisyys on parempi, ihmisen ymmärrettävyyttä ajatellen. Ilmiö toimii esim kieltämisen / torjunnan tasolla, kaiken aikaa, varmaan hyvin monella.<br /><br />Kaikki ne putoamiset, joissa fyysisesti ei tipahda korkeammilta kerroksilta, eivät ole vaarallisia, vaan enemmänkin elvyttäviä. Näin perin.<br /><br />Mihin on valmis tippumaan, että kestää ne kolhut, joita muiden tipahtamisten johdosta aktivoituvat, on tietysti eri asia. Uudelleenputoaminen, voi myös vahvistaa sitä esteellisyyttä, mikä on vertikaalisiirtymissä.<br /><br />Ihmisen kokonaisuus on sen verran viisas, että putominen on kuin painovoima. Se on luontaista, ja vastustaminen vaatii työnsä, ja kuormittaa. Siksi kiinnipitämättömyys kiehtoo.</p>juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-15140854703782822492021-04-27T22:56:00.001+02:002021-04-27T22:56:26.432+02:00EU, ja sen merkitys, Euroopan valtioille<p>Viime aikoinan kirjoitellut monenlaista Usariin. On ollut hallitusneuvottelua, EUn elvytyspakettikaavailuita, EUta, ja yleensäkin politiikkaa.</p><p>Elvytyspaketin hyväksyntä linjattiin perustuslakivalikunnassa tehtäväksi vain eduskunnan selkeällä enemmistöpäätöksellä. Toisaalta perustulakivalikunnan tämä tulkinta oli päätöksenä äänestämisperustainen, eikä yksimielinen, kuten oletus menee.</p><p>Perustuslaki kai vähän horjuu, ainakin tietyissä kysymyksissä. Joopa joopa joo. Tuollaista kerrottu.</p><p>Mieleen tuli se, että jos muuten koko EUn linjan mukainen toiminta muuttuu, Suomen päätyessä irtiottoon, miten käy EUn vakaudelle, ja millä tavoin puolestaan sen horjutus tulee ongelmaksi, horjuttuajalle.</p><p>Teki mitä vain, aina horjutaan. Puoli näissä monella varmaan on tiedossa, sinä parempana. Ollakko osa EUta aiemmassa määrin, vai ei.</p><p>Mitä Suomen ratkaisu EUlle oikeasti tekee, sitä emme voi tietää. Voihan olla, että EU kaipaa juuri kipeästi Suomen, eräänlaista herätystä. Ei mitään tajua.</p><p>Noin muuten, kun ajateltu, että Suomi saattaa tarvita muiden Euroopan maiden kumppanuutta ja tukea, ainakin jossain, samoin kuin naapureidensakin, koskien ainakin sopivaa talousyhteyttä ja globaalioloja, niin ...</p><p>Mitenhän hyödyllinen, EU-valtioita ajatellen yleisesti on tämä liitto, jota nyt eletään? Tuoko siinä määrin etua, että järjestelmän kustannus kannattaa?</p><p>Entä jos Euroopan maat hyötyisivät enemmän vapaamuotoisemmasta kanssakäymisestä, toistensa kanssa? Mitä tarkoittaisi?<br /></p>juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-62928775175149793272021-04-03T14:35:00.002+02:002021-04-03T14:38:51.332+02:00Yleishyödyllisyys<p>Taustoittelin äskeisellä kirjoituksella, erään idean istuvuutta yleisempään käytäntöön.<br /><br />Mitä jos näissä tosiaan oltaisiin tarkempana, ja tarkkuus alkaisi olla arvo kaikessa, missä tehdään isoa ja merkittävää, etenkin jos se toisaalta olisi kaikkia koskevaa, suoraan, tai epäsuorasti?<br /><br />Yleishaitallinen on ottamista, jolla on yleisen kielteisiä seuraamuksia, tosin jos tähän liittyy jotain tarpeellisen hakemista, voi seurauksiltaan osin kielteiseksi arveltu toimimuoto, olla perusteltu.<br /><br />Jos polttoainetta tarvitaan tarpeelliseen tuotantoon, ja tuotanto säilyy sopivan palvelevana, ei tuotantotekijöiden (polttoaineen) korotus toimena ole samanlainen, eri toimijoita kohtaan.</p><p>Osa voi käyttää polttoaineen muita ajatellen hyödyllisesti, osan polttoainekäyttö voi tuottaa, mutta vain polttoaineen myyntiin ja järjestelyyn kuuluvia.</p><p>Case 1. <br /></p><p>Jos jonkin polttoaineen ja tuotannon vaikutus, on täysin vastakkaista yleishyödyllisyydelle, ei polttoainesektorin tuotantoa voi yleisesti perustella.</p><p>Tuo on ääritapaus, ja tilanteessa KO tuotantosektori on suorassa suhteessa ainakin yleishaittoihin.</p><p>Tuottajataholle, ja sektoriin kuuluville kuluttajille, tuotanto voi olla ookoo.</p><p>Jos toisaalta tuottajataho, ja/tai sen kuluttajat muuten ovat tärkeässä osassa kokonaisuutta, voi toimintasektorin olemassaoloa perustella yleishyödyllisyyden kautta.</p><p>Mitä enemmän hyöty jää lähinnä tuottajataholle, ja tuotannon kuluttajille, ja haitta yleiseksi, sen heikompi on tuotantolinjan antava suhde yleisesti.</p><p>Mitä enemmän jokin tietyllä tapaa ongelma-sektori tuottaa yleishyödyllisyyttä ja tarpeellista, jotain toista kautta, sen perustellumpaa yleisyydestä katsoen, on sallia toimintaa, joka tietyltä osin on samalla yleiskielteistä.</p>juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-4152980828287819042021-04-03T14:10:00.000+02:002021-04-03T14:10:14.967+02:00Seurauksista välittämättä<p>Halla-Ahon kautta yleistä linjanvetoa edellisessä postauksessa. Kun kuntavaalit edessä, niin linjoja voi mietiskellä konkreettisemminkin.</p><p>Miettinyt liikkumista ja polttoaineiden käyttöä, sekä näiden kalleutta. Erilaisia tarvitsijoita on, autoilussa, ja muussa raskaassa liikenteessä.</p><p>Raskas liikenne tulisi ehkä määritellä vähän toisin. Toisaalta, parempi olisi ehkä puhua massiivisesta, ...? liikkumisesta ja liikenteestä, tai kevytsellaisesta. Raskas liikenne kun perinteisemmin liitetään logistiikkaan, ja tuotantoon.</p><p>Liikkumisessa tulee kuitenkin esiin hinta ja kalleus. Vihreiden trendien aikana, liikkumista, yritetään säädellä verotuksella. Puhutaan polttoaineverosta, tiemaksuista, ... mitä tähän keksitäänkin.</p><p>Tässä menee jotain oudosti.</p><p>Koronan yhteydessä ei raskauteta tärkeää toimintaa lisätaakalla. Sama ajattelu liitetään jonkin verran työhön, tai yleensäkin toimintaan, joka koetaan yleishyödyllisenä.</p><p>Polttoaineveroa yleisenä, voi ajatella kuin norsuna, joka asettuu kaiken toiminnan keskelle, ottaa oikoset ja alkaa lepäillä. Tapa on kuitenkin rakentelussa, ollut hyvin yleinen.</p><p>Mihin tällainen karkeamalleihin nojaaminen perustuu? En osaa vastata.<br /></p>juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-46865093991257018952021-04-03T13:53:00.003+02:002021-04-03T14:39:46.326+02:00Toimilinjat<p>Mitä kuunnellut Jussi Halla-Ahoa, niin linjakasta ajattelua. Voi tosin perustua siihen, että mutkia laitettu suoriksi.</p><p>Vaikka liikaa oikomista olisi, niin vaikea suoraan osoittaa, missä menisi eniten pieleen.</p><p>Toisaalta, aina jonkin verran oiotaan, haluttiin sitä tai ei.</p><p>Oleellista oikomisten tarkasteluissa on se, millä tavoin tekemisen mallia ja seurauksia haluaa tarkastella, kokonaisemmin.</p><p>Voi olla, että osa oikomisista liittyy sellaiseen toimijuuteen ja linjaan (L1), jossa seurauksista ei välitä, ovat pientä tai suurta, tai seuraukset kiinnostaa, vain jos se liittyy toiminnan jatkamisen varmistamiseen. </p><p>Vastakkaisen oloinen linja (L2), edelliseen nähden on se, että seurauksia pyritään arvioimaan aktiivisesti. Mihin motivaatio tässä sitten voi perustua? Varmaan vaihtelee.</p><p>Linjojen erot näkyvät todennäköisesti, eri tavoin jatkossa. <br /></p><p>L2n tapauksessa, voi ilmetä paljon seurauksia, jotka ovat kielteisiä, mutta kielteisiä oireita tutkitaan ja hoidetaan.</p><p>L1n tapauksessa, kielteisiä seurauksia ei ilmene liian hankalina. Kielteistä voi ilmetä, mutta niihin ei tarvitse reagoida, eikä siitä tarvitse ottaa selvää, ellei ratkaisija tätä arviota tee.</p><p>Toisaalta, jos L1:n tapauksessa reagoida täytyy, tai ottaa selvää, niin tämä tapahtuu linjansa mukaisella periaatteella.</p><p>Oleellisin ero L1n ja L2n tapauksessa on, tai voi olla se, ketä huomioidaan.</p><p>Tuleeko L1n kuulua sopivaksi katsottuihin, esim hyötyä tuottaviin, että huomioimista voi toteutua. Toisaalta, poikkeaako L2 mallista jollain tapaa, tai oleellisesti.</p><p>Halla-Aho, ja nousevat Perus-suomalaiset tällaisen aiheen pohdinnan lähtönä, on sopivan etäinen, ja toisaalta merkittävä, ja aihe-liittymän kannalta mahdollinen monelle.</p><p>Mitään erityissyytä teeman käsittelyä varten, ei ole valita aloituksen langanpäätä tällä tapaa.</p><p>Teemaa voisi lähestyä aloitellen, kenestä vain, jopa itsestä, tai yleisen abstraktisti. Toisaalta, kaikki taitaa olla jokseenkin mahdollistakin.<br /></p>juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-55882799827321186132020-12-06T09:25:00.004+02:002020-12-06T09:25:39.498+02:00Uskomushoidoista<p>Joskus kun puhutaan uskomushoidoista ja niiden merkityksestä kyseenalaistavaan sävyyn, niin ...</p><p>Voisi ajatella, että on tilanteita, joissa ei välttämättä ole hyvä yrittää muita, kuin uskomushoitoja, ovat nämä luonteeltaan mitä nyt voivat olla.</p><p>On toisaalta paljon fyysisiä vaivoja, jotka voidaan, ja tulee hoitaa paremmin perinteisillä keinoilla.</p><p>Nämä eivät siten ole toistensa vastakohta, ellei kyseenalaista soveltamista ilmene.<br /></p>juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-89703619327094146682020-12-03T18:04:00.003+02:002020-12-03T18:04:31.800+02:00Nolla-työmaa-vaihe<p>Kaikenlaisen löytökelpoisen ja käsittelyä kaipaavien asioiden suhteen, täysin toimimattomassa tilanteessa, jo pelkästään kirjoittamisharrastusta ajatellen. On osa kasassapysymistä, tai ainakin osa edes jotain kehityksellisempään liittyvää.</p><p> Uutta jos ei löydä, eikä sitä saa oikein mukaan elämäänsä, niin taitaa mennä, kuten sananlaskussa sanotaan. Mikä ei etene, se taantuu, ei tosiaan jää paikalleen.<br /></p>juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-19624276776347363612020-12-03T17:52:00.001+02:002020-12-03T17:52:26.336+02:00Tarrautumis- käsittely/painotus<p> Vaihteeksi päällä suora ajankohtaisohjalma. Poliitikkona Jussi Halla-Aho. Aiheena kuntavaalit.</p><p>Alkua katsoin vähän. Aika sama, mikä aihe, tai kuka esiintyjä. Tiettyjä löytämisiä voi varmaan tehdä, noista riippumatta.</p><p>KO henkilö, aivan kuin takertuisi johonkin konkreettiseen teemaan. Tunnetusti maahanmuuttoon, jolla kannatusta kerännytkin.</p><p>Politiikassa voi tällainen fiksaatio johokin selkeäpiirteisen oloiseen ilmiöön korostua. Todellisuudessa, maahanmuutossa on hyvin paljon, erilaisia puolia.</p><p>Näitä voisi kirjailla ylös, ajoittain, kun todennäköisesti vaikuttavat kaikkeen, jollain tapaa.</p><p>Ettei tämä kannanotto / mietelmä, menisi samalla tapaa yhden löydöksen painottamiseksi? No, listanomaisuus oli enemmän mielessä, alkuun, koska yleensä kiinnostaa löytää kokonaisuus, mihin mikäkin ilmiö sijoittuu. Mikähän tämä tarve on, ja mistä kertoo? Ei jaksa tätä miettiä, kun vaatisi itsensä tutkailua, eikä isosti osaa rakennella mitään erityisempää, juuri nyt.</p><p>Kokonaisempien pakettien kasaaminen maailmasta, on muutenkin aika työlästä, että saa oleellisuuksia mukaan, ja luotu rakennelma muuten avartaa.</p><p>Melko iso jumettumisen teema kuitenkin tässä tuntuu olevan, jos johonkin tiettyyn kovasti kiinnittyy.<br /></p>juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-21488129598827779662020-10-27T19:19:00.001+02:002020-10-27T19:19:42.222+02:00Syyslomaa ja suppiksia<p>Suppisten kuivattelua. Viikonloppuna tein pari reissua metsään. En kovin aamusta, tosin pimeällä tulin takaisin, molemmilla reissuilla.</p><p>Yleensä käyn metsässä kerran, ja sitten putsaan, ja säilön sienet. Kun viikonloppuna oli pakkasta, pystyi suppiksia säilyttämään parvekkeella, vähän aikaa.</p><p>Olikin läpikäymistä sienissä, vaikka määrät poikkesi aiemmasta, vähäisempään suuntaan. Aikaa silti meni.</p><p>Erikoisin havainto sienten pannuttamisessa oli se, kun näin violetin varjon, kiehuvissa sienissä. Vähän ihmettelin, kun väriharha johtui näköjään aivoistani. Mitähän lie, keittelyvaikutukset, suppiksilla. Ainakin kädet menee melko vahvaa kemiallisperäiseen rasitukseen, sieniä siivotessa, ja pilkkoessa pienemmäksi, pannulle.</p><p>Lauantain reissu oli sunnuntaita rankempi. Viikolla huomasin, että verenpainelukemat oli tipahtaneet melkoisesti siitä, kun pakkaskauden alkaessa, selkää nousua oli ilmennyt. Metsässä pieni huimaaminen saattoi yllättää herkästi, kun nousi kykkimästä pystyyn.</p><p>Veren paineen vähyydestä varmaan, huimaamiset. Parin päivän metsärundi, taitaa voittaa saunan vaikutukset mennen tullen. Ainakin siinä tapauksessa, että pyöräilee metsään, ja toimittaa kaiken lihasvoimilla takaisin.<br /></p><p>Lauantai oli siitä hassu metsäpäivä, että halusin välttämättä kokeilla sitä, miltä tuntuu kerätä sieniä täysin pimeässä. Täyttä pimeyttä ei ihan ollut, sillä kuu loisti ajoittain, pilvien lomasta.</p><p>Kuu ei eksymistä estänyt. Kun otsalampun valossa menee, tasaisen oloisia tiheikköjä ja ryteikköjä, ei havaintopisteitä oikein saa, etenkin, jos menee suppisvainu päällä. Mitään systemaattista keräilyä ei ollut tarkoitus pimeässä harrastaakkaan, vaan kokea enemmän se, mitä on pimeäkerääminen, lampun valossa.</p><p>Alkuun meneminen pimeässä, luonnistui hyin auton äänien suuntaan. Tulivat tietystä suunnasta. Kun matkaa kertyi, tuntui, ettei äänen suunta enää olisi kovin varma suunnistusmerkki. Vasta jälkikäteen tajusin, että maasto voi muuttaa äänen suuntaa. Ainakin voisin kuvitella.</p><p>Harhailuksi meni, ja vähän säikäytti. Vaikka samassa maastossa käynyt aiemmin, en tiedä sen kaikkia laitamia. Lähinnä olinkin liikkeellä siten, että voisin palata metsätielle, jos vain jotenkin paluusuuntaan päin kulkisin.</p><p>Kun käytännössä liikenteen kaukaisesta äänestä ei tuntunut olevan tolkkua, eikä kompassia ollut, iski pieni hätä. Mitä jos alkaa kiertää vaikka kehää. Varsin tyypillistä, eksyneelle.</p><p>Pelastukseksi tuli kuu. Pimeän kulku ei ollut niin pitkä, etteikö sen suuntaa olisi voinut hyödyntää. Kun Kuusta otti suuntaa, niin jännitti silti, miten kauan saa tallustaa, että voi varmistua siitä, että jotain selkenee.</p><p>Pimeän aikaan, kaikki eväät oli syöty, eikä juomaa enää juuri ollut. Pitkä takaisintulomatka, kun pyörälle pääsin.</p><p>Seuraavana päivänä ajattelin, että lähinnä lepäisin. Kun yö meni hyvin, ja toisaalta metsä huokutti, syysloman viimeisenä, aurinkoisena päivänä, päätin palata. Ei paha valinta, sillä opin samalla, että palautuminen voi olla paras jollain tapaa aktiivisena.</p><p>Kun edelliseltä päivältä rasitetta, niin sitä osaa kuunnella aivan toisella tapaa jaksamista. Hyvää harjoitusta sekin.</p><p>Siinä mielessä hyvä reissu, että vain lauantain ensimmäinen paikka, oli ns tuttu. Muu sienisaalis tuli aika uusilta paikoilta, vaikka tienoo pääpiirteittäin sama. Kun löysi kivoja metsiä, ja oppi kaikenlaista, ei sitä isommalla rutiinireissulla mitenkään voita, vaikka saalista olisi tullut paremminkin.</p><p>Pari desiä puolukoita. Edellisellä kerralla olin saanut kolme litraa, pakkasen puremia puolukoita. Erityisen maukkaita, joten niitä ajattelin kerätä uudestaan. Ei oikein lykästänyt, ja päättelin, että jos punaisia marjoja haluaa vielä tässä vaiheessa saada, melkein kerättävä karpaloita. Se taas on aika toinen laji.<br /></p>juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-60019173236917462692020-10-21T16:58:00.004+02:002020-10-21T16:58:45.276+02:00Vallasta, kiusaamisesta ja sokeudesta<p></p><p>Eilen oli A-studiossa keskustelua koulukiusaamisesta. Hyvää
suhtautumista mielestäni Janna Rantalalla, tosin aika helisemässä tuntui
olevan, erilaisen näkövinkkelin tuomisen kanssa.</p><p>Mm. Li Andersson
oli melko kärryillä, tosin eroa ilmeni jo, tosin ei varmaan samalla
tapaa suhtautumisen mahdollisuutta, yhteiskunnallisten sidosten takia.
Valta-asema on varmaan sitä, minkä näkee saman tien, tosin ei aina riipu
yhteiskunnallisesta virasta.</p><p>Joillakin on oikeus tehdä
tulkintoja, ajatella miten asiat ovat, mitä ei saa olla, mitä ei saa
edes yrittää ymmärtää, tai selvittää. Tämän linkkaan itse heti
kiusaamisen puolelle jääväksi, vaikka kyseessä onkin sokeustyyppinen
kyvyttömyys.<br /></p><p>Kiusaaminen on väkivaltaa, eikä väkivalta poikkea
erityisemmin kiusaamisesta, joka voi olla lisäksi systemaattista.
Kiusaamisen voi ajatella vammauttavampana väkivaltana.</p><p>Toisaalta,
jos itse kiusaamiseen liittyy jokin asenteellisuus, tai yksioikoinen
suhtautuminen, kuten helposti kaikkiin rikoksiksi nimettyihin, niin
mieleen tulee helposti se, että torjuntaa on mukana, ehkä paljonkin.
Tämä ei välttämättä riitä asioiden edistämiseen, jolloin torjunnan
tasolle jäävästä ei ole asian käsittelyyn. Harva esteellinen ymmärtää
tuomisensa vääjäämätöntä ongelmallisuutta, tulosmahdottomuutta.</p><p>Kun
sanotaan, että kiusaamista ei tulisi ymmärtää, eikä sitä saa ilmetä,
asetetaan lähtöön suoraan tavoite. Vähän sama kuin jos kehittyvien
maiden (tai ongelma-alueiden) selkkeuksista, tai sodista sanottaisiin
rauhan maissa, että sotatilanne on yksinkertaisesti lopetettava, eikä
aseisiin tarttuneiden tilannetta haluta kuunnella.</p><p>Sodat voidaan
silti lopettaa, jopa ylhäältä tulevilla päätöksillä, jos niitä on.
Samoin kiusaaminen. Tämä vaatii valtaa, eikä toisaalta ole välttämättä
joka kerta olla ratkaisevaa. Joskus helpot lisää ongelmaa, mutta
puolustuksena voidaan esittää, että jotain on yritetty "tehdä".</p><p>Vain
vallakas voi olla ehdoton, ja ehdotonta lisää vyöryttävä, epäsuotuisten
tapahtumien suhteen. Muiden on oltava hiljaa, tai tilanteissa mukana.
Kun yleisasenne perustuu voimankäyttöön, turha perustaa mitään
selvitysryhmiä, kiusaamisilmiöiden selvittelyyn. Ei parempaa haluta
viimein tietää.</p><p>Miksi voi ennustaa, että kiusaamisen ehdoton
vastustaja, voi todennäköisesti päätyä itse sortajaksi, kiusaajaksi, tai
kiusaamisen puolelle kuuluvaksi?</p><p>Kieltäjä torppaa mahdollisuuden
arvioida tällaista tilannetta, ja jos tilanne kääntyy hankalaksi, hän
toimii esim kuin kiusaaja, ja ehkä pitkäjänteisesti, hyvin perustein,
itseään, käänteitä, ja pitempiaikaisia ajautumia tuntematta, eikä ole
kiinostunut kuin siitä, miksi joku toimii väärin.<br /></p><p>Teema on
aika kulunut, tosin vallan tasolle jos tällaisen tuo, niin ehkä on
uutta. Nämä halutaan pitää koulussa, ja käsitellä mieluusti niissä
yhteyksissä, tai vaikka työpaikoilla, jotka menevät paikallisesti,
joissain yrityksissä.<br data-mce-bogus="1" /></p><p>Kiusaaminen, jotakuta
ajatellen kohtuuton toimi, ts väkivalta muunlaisena, ... perustuu aina
johonkin perusteeseen. Asioita ei tapahdu itsekseen. Peruste luo vallan
toimia, kuten tehdään, tosin jos tekemistään ei tunne, eikä kontekstia,
ei voi arvioida sitä, miten on mukana.<br data-mce-bogus="1" /></p>juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-85128111864516932912020-09-26T16:32:00.002+02:002020-09-26T16:32:23.016+02:00Kerronnan potku, moottori ja prosessi<p>Vähän selkeämmin huomaan vasta nyt, että osa kirjoittelusta, siis ajattelusta kirjoitellen, on sellaista, jossa etenen jotain polkua kohden sitä, mistä kerron. Kerronta ei siten aina ole erityisempää, kuin matkanteko, käyttäen jotain polkua, jota pitkin voi päätyä siihen etenemiseen, jota kuvaan.</p><p>Tärkeintä edellisen tapaisessa "kuljeskelussa" on tähyily ja tutkailu, sekä toisaalta löytäminen, vaikka hataran oloista siltaa pitkin, tai sellaista kulkureittiä käyttäen, mikä ei ole välttämättä luontevaa maastoa samassa määrin kaikille.</p><p>Ajattelu on siten jollain tapaa karsinakulkua. Karsina tässä ei tosin välttämättä tarkoita rajausta, vaan tukea, että jotain ylipäätään tavoittuu.</p><p>Mitä kerronnan tavat sitten yleensä voi olla, pohdiskelijalla?</p><p>Haahustelu-sanaa joskus käyttänyt. Vaikka tuolla tavoin hapuilemalla, voi vainuta jotain, ja kehittää tukipilarit jatkoon.</p><p><br /></p>juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-67239165858070845632020-09-11T09:30:00.004+02:002020-09-11T09:30:38.343+02:00Suhde epävarmuuteen<p></p><div data-contents="true"><div class="" data-block="true" data-editor="5ini" data-offset-key="97n59-0-0"><div class="_1mf _1mj" data-offset-key="97n59-0-0"><span data-offset-key="97n59-0-0"></span></div></div><div class="" data-block="true" data-editor="5ini" data-offset-key="5et6g-0-0"><div class="_1mf _1mj" data-offset-key="5et6g-0-0"><span data-offset-key="5et6g-0-0"><span data-text="true">Yleistä on, että ihmisillä on paljon asioita, joista he eivät paljoa tiedä. Tämä tuntematon lähtökohta ei välttämättä saa aikaan empimistä, pysähtymistä, tai epävarmuudesssa elämistä, mihin voi liittää työnä, selvillesaamispyrkimystä. Aivan päinvastaista ilmenee, tiedollisen vajeen yhteydessä.</span></span></div></div><div class="" data-block="true" data-editor="5ini" data-offset-key="ldd1-0-0"><div class="_1mf _1mj" data-offset-key="ldd1-0-0"><span data-offset-key="ldd1-0-0"><br data-text="true" /></span></div></div><div class="" data-block="true" data-editor="5ini" data-offset-key="530cl-0-0"><div class="_1mf _1mj" data-offset-key="530cl-0-0"><span data-offset-key="530cl-0-0"><span data-text="true">EMsta suuntautumisen ja suhtautumisen ongelmasta tiedetäänkin paljon, jollain ihimisyhteiskunnan tasolla. Tämä ei kuitenkaan ole ollut esteenä käytännön toimissa, jonka päällä tämä sivistyneistö lepää.</span></span></div></div><div class="" data-block="true" data-editor="5ini" data-offset-key="3i1sj-0-0"><div class="_1mf _1mj" data-offset-key="3i1sj-0-0"><span data-offset-key="3i1sj-0-0"><br data-text="true" /></span></div></div><div class="" data-block="true" data-editor="5ini" data-offset-key="bqg20-0-0"><div class="_1mf _1mj" data-offset-key="bqg20-0-0"><span data-offset-key="bqg20-0-0"><span data-text="true">Jos epävarmuutta on epäiltävissä, ihan yhteiskuntien ja käytäntöjen perustasolla, missä tämä näkyy? Eikö tämän tarvitse näkyä konkreettisesti, ratkaisujen tasolla?</span></span></div></div></div>juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-50732069771503690212020-05-20T10:45:00.003+02:002020-05-20T10:45:35.688+02:00Persmono-logiikasta<br />Nyt ehkä kykenee pikkasin paremmin eväin selvittää sen perustelua, miksi yleinen lainaamis/siteeraamis-käytöntö ei välttämättä ole kovin fiksu, vaikka joskus joo.<br />
<br />
Hassun sanomattomasti sanottu, mutta edellinen lause kuvaa just sitä, mitä ajattelen, joten epäkorrektista tyylistä voi esittää valituksen vaikka blogin ylläpidolle, jos tykkää.<br /><br />Kun ei lainaa jo-käytyä keskustelua, joutuu aitoon "aivo"työhön, kun kasailee vastausta sanotun pohjalta. Tässä tosin voi "murskattavaa", siis esim yhteenniveltyvyyden haasteen suuruutta yrittää valita järkevästi.<br />
<br />
Jos omin sanoin kertoo käydystä niin, että aiempi on seesteisesti mukana, niin joissain tilanteissa, haaste on tosi suuri, tosin riippuu kirjoittajasta, siis aiemmasta työskentelyhistoriasta.<br /><br />Aiheena tämä tuntuukin olevan yhä niin haastava, että ehkä jätän toistaiseksi kaapimatta kovin paljoa.<br /><br />Jos jotain tiivistystä yrittäisi, vaika yhdellä sanalla, niin esim asiatatsillisuus voisi olla tässä eräs. Vaikkei ainoa, niin joskus merkittävä. Keskustelumahdollisuudet ovat kuitenkin niin moninaiset, ettei tuokaan ole kuin yksi osa käsittelyä.<br /><br />Miten paljon monipuolisuudesta voi olla mukana, ja miten paljon sitä kannattaa ottaa mukaan, jotta syntyisi jotain odotusarvoista, jota voisi arvioida ilmaisijan mittarein, tai muiden, tai miten muuten?<br /><br />Teen metaa aika paljon tähän tyyliin, ja oikeastaan tämä pohjustaa sitä, miten rakennan toiminnalleni jotain yleiskontekstia, joka saattaisi palvella jatkossa paremmin tuottamista.<br />
<br />
Näissä on paljon huomattavaa. Esim edellisen kappaleen alussa hoksasin, että pitkien lauseiden eräs peruste on toiston minimointi. Työ tekijäänsä opettaa, ja heräämistä edistää.<br /><br />Tällainen viesti on opettajamainen. Vaikka tehoa on, niin toisaalta tökkivyyttä. Tällaisen kohdan tasoittaminen taas vaatii uuden oppimista. Persmono-loogista. Oikeasti arvostettavaa, koska enemmän hamuttavan sijaan, on selkeää läpikäymistä.juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-24384427910217658822020-05-08T21:15:00.002+02:002020-05-08T21:15:45.224+02:00Korona, ja kasvomaskitMaskien sijaan, tulisi pärskiä hihaan. Tavan voisi opetella olemaan yleinen.<br /><br />Perusteluna kokonaisuus. Hihat kulkevat mukana, koronan maskikausista huolimatta. Jos idea selvä, niin hihan sijaan voi käyttää paidan alempaa osaa. Tuskin menee nakuiluna.<br /><br />Maskit ovat vähän epäkäytännöllinen asia arkeen. Kertakäytöllisyys lisääntyy, ja ylimääräinen kuormitus, eri tavoin.<br /><br />Maskit yleisemmin, ovat vähän kuin ampuisi tykillä kärpästä. Yskäisy hihaan, taas on ekonomista täsmätoimintaa, jossa toiminnalle on laskettavissa selkeämpi kustannushyöty.<br /><br />Kun samaan aikaan koronassa on isoja kysymyksiä, niin maskin voi nähdä osana orjentoitumista. Pakotteena maski on hassu, ja opettaa luottamaan näennäiseen turvaan, terveen järjen käytön sijaan.<br /><br />Järjenkäyttövaje isompana on, huolestuttavampaa. Jos ei osaa yskiä tai aivastaa hihaan, tulisi pitää maski. Ehkä näin perin.<br /><br />Laajasti käytettynä maskinippeli voi olla isompi haitta. Sitä tosin ei ole ehdotettu vakavasti kuin suljettuihin liikennevälineisiin.<br />juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-75579420559988711712020-05-06T00:25:00.000+02:002020-05-06T00:25:04.233+02:00Unista ja vaeltelusta todelisuutta kohti<br />Hypoteesit, ennusteet, ... tieteessä. Menin jokin aika sitten kertomaan, että arvelut ja niiden sopiva olemassaolo, voisi tehdä hyvää siinä, että ei sorruttaisi turhaan övereihin, esim johonkin uskonnollisuuteen, tai utopiointiin. Ja että arveluja voisi ehkä jotenkin mitata, tai arvioida, että miten mahdollisia voisivat olla.<br /><br />Arvelu on jotain ahaa-elämystä, tai jopa intuitiota, jonka ei tiedä vaikuttavan, mutta joka luo suuntaa. Jos jotain intuitiota tuo esiin tietoisesti, niin herätteen konteksti voisi olla eräs sellainen tekijä, joka merkitsee.<br /><br />Voi olla, että kun on hetki nähdä jotain tavallisesta poikkeavaa, ja tässä tilanteessa kertoo jotain mahdollisesta spekulatiivisesti, niin samaan päätelmätilanteeseen ei ole enää pääsyä noin vain. Intuitiviisia päätelmiä ei siten voi hallita, mutta niihin voi tarttua.<br /><br />Jos intuitiosta tekee tietoisen kautta jotain vankempaa, hämärtyy jotain. Tietoinen tarttuminen intuition löydökseen, tarkoittaa mahdolliseen kurottelua, eri kontekstista, josta käsin tavoiteltuun on jotain, mutta lähdön ja ennusteen välissä isompi kuilu, kuin aidossa arvelutilanteessa. Intuitiolöydöksen voisi siten sössiä, turhalla päkistelyllä.<br /><br />Ei ole yllättävää, että eri tilanteissa, aika erilaiset asiat tuntuvat mahdolliselta. Jos asiaan liittyy jotain kollektiivista, niin juttu menee monimutkaisemmaksi. Jos kollektiivinen intuitio toimii, niin toimii. Just. Näitäkään ei voi saada aikaan miten vain.<br /><br />Todellisuus on sitä hakemista, sillä emme tiedä ihan kaikkea siitä, ja joskus voi syntyä tarve jollekin tietämiselle. Siten tietty spekulointi, ennakointi, tai ennuste vastaa vähän hypoteesia, tieteen puolella, ollen jotain kokonaisempaa kuin se, joka falsifioituu tai osoittautuu todeksi.<br /><br />Intuitio voi kulkea parhaiten luottavalla, jota intuitio vetää. Tässä olisi positiivisen ajattelutavan etu. Että asiat toimii, ei asianomainen oikein osaa kertoa tarkasti. Osin onni taitaa olla turhan unohtamista, tärkeämmän tieltä. Toisaalta kun ajattelee, että epäonnistumisia kun kelaa, ne tulevat sitä mukaa lähemmäs ihmistä. "Seura tekee kaltaisekseen."<br /><br />Varmaan viime vuonna menin tsoukkailemaan tällistä päähän, että voisi resetoida jotain. Sarjakuvissa joskus on teemana se, että kun joku saa tällin, pimenee muisti. Sitten kun tällätään uudestaan, niin valot syttyvät, ja kaikki toimii taas. Tällaista en osaisi oikein arvella, vaikka menee kulttuurin mukana.<br /><br />Pari viikkoa sitten käytännössä totesin, että pitää paikkaansa. Asioita voi muistaa aivan toisella tapaa, jos saa tällin. Ei tarvinnut luottaa teorioihin, eikä ennusteisiin, kun voi todeta ihan selkeästi.<br /><br />Ennusteita ja jotain tuonpuoleisia (intuitio) ei voi lähteä paisuttelemaan. Se ei ole perusteluin nostettavissa itsellekään, jonnekin vieväksi. Seuraamiseen voi toki liittyä jotain. Jos sopiva sovellustilanne, voi asiat tavallaan vain järjestyä. Voi siten saada aikaan omituista, kun käyttää jotain aivot narikassa -periaatetta. Nojaaminen tällaiseen vaihtelee, tosin kovin paljoa tästä ei kerrota, kuin kansanpuheina.<br /><br />Unimaailmaa arvostanut vähän samalla tapaa. Siitä kirjoitus syntyikin, kun kuuntelin painajaisista tämän: https://areena.yle.fi/1-50483252. Osa unistani ovat viesteiltään hyvin ymmärrettäviä, tosin niiden näkemistiheys vaihtelee.<br /><br />Se voi olla vähän hankalaa, että jos päivätajunnallisesti käsittää jotain vahvasti, niin poissulkevuutta voi olla niin paljon, ettei heikompia lankoja ole seuraaminen. Päiväkontekstin vahva erilaisuus kuvineen, joihinkin toisiin, mutta kuitenkin yhtä vahvoihin konteksteihin ja kuviin, voi olla yhdistämättömän kuilun takana. On tyypillistä, ettei unia muista, suurta osaa niistä.<br /><br />Että päivällä ei sovella unien kontekstia, lienee ihan turvallisuustekijä. Päivä tosiaan sitoo ihmistä, ja sen havaintomaailman kytkennät. Eipä livistellä. Kaikki livistely tavan tajuntamahdollisuudesta, ei välttämättä ole todellisuuden löytymisen kannalta kielteistä.<br /><br />Stephen Hawkings on tyyppi, jota väitetty aikaansaavaksi, fyysikkona. Jos ei aistien puolesta ihan kaikki pelaa, niin sitten voi joutua oleilemaan siellä, missä vähän toisenlaista. Kun on niitä kaksikielisiä, eli kaksi selkeän merkittävää tuloa kielelliseen maailmaan, niin Hawkings oli sitten kaksoiskansalainen, toisella tapaa. En tiedä tästä. Ennusteen voi heittää kyllä ihan järjellisen oloisin perustein, piirteen yleisestä olemassaolosta.<br /><br />Freudilaiset lipsahdukse saattavat olla välittöminä, tällaiseen teemaan liittyviä. Jotain ohitetaan, eikä ohittaminen toteudu fyysisenä refleksinä, tosin sitä läheisesti muistuttavasti. Reflekseissä on jotain aika primitiivisen todellista. Jos niitä ei ilmene, ei ehkä ole kaikin tavoin kytkeytyvä. Assosiatiivisyys on varmaan jotain samaa, tosin se liitetään tavan merkityksessä, omalla tavallaan.<br /><br />Kirjoittaminenkin voi olla parhaimmillaan heräteseurailevaa, siinä missä muukin toiminta ja rakentelu. Että kirjoittelun ottaa täysin strictisti (öö), voi sulkea pois kirjoittamisesta sen ulottuvuuden, josta kerron. Kirjoittaen voi vaeltaa, siinä missä samaa tekee tallustellen, tai muuten vetelehtien. Mitähän kulkutapoja yleensäkin on olemassa? Mikä sopii itselle luontaisesti, tai onko löytänyt jotain itselle luontaista? Osa tällaisesta voi merkitä henkisesti paljon.juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-49112667911498001142020-04-20T20:38:00.003+02:002020-04-20T20:38:52.125+02:00HikoilustaViimeisin huomio, jonka tänään tein, ei ole iso, mutta näitä vilisee. Sen verran huono koossapysymistaito, että huomannut sen, minkä aiemminkin. Kaikki, mitä löytää, on kirjoitettava ylös. Tavasta ei näköjään voi lipsua.<br />
<br />
Se tämänpäiväinen, oli terveyteen liittyvä. Eilen meni kermajäätelöä pitkästä aikaa, paheellinen määrä. Kaksi palaa, tai melkein puolet, puolesta litrasta.<br />
<br />
Tänään sitten hikoiluttanut, herkästi. Siinä se löydös. Makean ja hikoilutaipumuksen välinen yhteys.<br />
<br />
Kun ärsyttämpä, mutta huokoisempi materiaali on alla, ulkoillessa, ja päällä tiiviimpi paita, niin tuli mieleen hikoilun yhteydessä sekin, että vaikka pistelevä paita ei päivällä tunnu, ja yöllä mahdoton, niin jollain tasolla huonosti tuntuva paita vie veroa.<br />
<br />
Kun kuormitusta ei hoksaa päivällä muun ohessa, niin se näkyisi muuten, kun on enemmän sivustaseuraaja tuollaisen suhteen, mihin kohtaan yöllä taas ei voi oikein itseään asettaa.<br />
<br />
Kumpikin teoria voi olla vaikuttava jollain tapaa. Jos kehollisesti on paljon epäterveellisyyttä takana, voi hikoilla ilman ärsyttäviä paitojakin.juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-17800789037126590762020-01-18T16:17:00.001+02:002020-01-18T16:17:17.518+02:00Helene<br />Suomalaisen taiteilijan tarinaa. Helene Schärfbeck. Mietiskelin, että mitä toteutuksesta voisi kertoa, sanallisesti.<br /><br />Tasapaksu vaikutelma tunnelmista. Varovaisen kohteliasta meininkiä. Elokuva meni kuin varpaisillaan. Etäistettyä otetta. Varmaan sitä kulttuurillisuutta.<br />
<br />
Ei riittävästi aktiivisanoja käytössä. Aivan kuin eletty olisi kerrottu, ja makusteltu, ei niinkään eletty jollain tapaa läpi. Jollain elämänotteella.<br /><br />Ennen tuota kotimaista leffaa, oli Finnkinossa melkoista traileripaukuttelua. Ilotuksenomaista tunneagitaatiota. Lienee sitä tunnemaailmaa, joka tällä hetkellä myy. Leffojen siis myytävä, okei.juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-68344254697544375932019-12-28T17:59:00.000+02:002019-12-28T17:59:27.254+02:00SauvaköpöttelemässäKävelyllä, sauvaköpöttelemässä.<br />
<br />
Paluumatka oli kinkkinen, koska perinteinen hiihtoreitti oli veden vallassa, osin jäässä. Ei uskaltanut suinpäin lähteä yrittämään ylitystä. Meni kiertoyritykseksi. Yritykseksi myös jäi.<br />
<br />
Sivureitillä oli enemmän suota ja vettä, tosin myös puita kaatuneina, joita pitkin pystyin etenemään melko kauas. Koska oli pimeää, puitten päällä lunta ja jäätä, oli puiden varassa meneminen riskialtista, kun vielä liukkaat pohjalliset, puolihuopikkaissa.<br />
<br />
Eräs tuttu oli mennyt kainaloita myöten suohon, joten ajattelin, että kun voi kääntyä takaisin, tein sen. Väsyneempänä horjahtelee helpommin, ja olosuhteet kieltämättä hankalat.<br />
<br />
Kun sivuutus ei tullut kyseeseen, ja voin huokaista helpotuksesta, peruutusvalinnan jälkeen, tuli suora reitti houkuttelevaksi, koska täydempi paluu toiselle reitille olisi taas vienyt aikaa.<br />
<br />
Samalla tuli mieleen oiva ratkaisu. Jalassa oli kahdet sukat, villaiset, ja vähän paksummat, keinomateriaaliset. Ennakoin, että kun jalat ehkä kastuu, niin jäisi se märkyys toisiin sukkiin, jolloin kastumisen jälkeen olisi käytössä vielä villaiset, huopikkaiden sisään.<br />
<br />
Niinhän siinä kävi, ettei uppoamista voinut välttää. Lahkeet oli melko kauas vedetty, tosin vasenta polvea myöten kun upotti, meni lahje märäksi. Kotona huomasin, että jää oli vielä raapinut kinttua.<br />
<br />
Vesi kasteli jalat useaan kertaan. Alkuun uppoaminen vain virkisti jalkoja. Sitten alkoi tulla jo kylmyys ja tunnottomuus. Onneksi, melkein samalla kohtaa, pystyin poikkeamaan vetiseltä osuudelta kuivalle kamaralle.<br />
<br />
Eikun huopikkaat peffan alle, keinosukkien kiertoa kuiviksi, ja kuivilla jatkamista. Hiton nerokas käytännön ratkaisu. Virkistävä upotus, suorastaan. Syynä se, että alla oli vähän kävelyä, lämmin keho, eikä ollut kova pakkanen.<br />
<br />
Talvi on siitä hyvä, että routa suojaa maata, ja kasveja. Voi liikkua aika vapaasti, ilman että tallaa liikaa elävää elämää. Pieneliöstöä tajusin, että on vaikea tallata paljoa, sillä ne pärjäävät, ja ovat määränä isot. Suuremmat ovat haavoittuvan hienorakenteisia, isommalle mylläykselle.<br />
<br />
Metsäillessä tulee ajateltua monenlaista.<br />
<br />
Ensilumen retkeä kun mietin, ja tarvetta käpertyä valkoiseen metsään, pikkukuusten joukkoon, niin tuli mieleen, että vaistomainen fiilis taisi syntyä siitä, että kun muuten metsä oli ollut syksyisen pimeää, ja lumi valaisi kaiken näyttämöksi, niin kuusten joukossa voisi olla huomaamaton, ja niiden keskellä oleminen toi muutenkin turvallisia fiiliksiä.<br />
<br />
Aina ei voi mieltymystensä tarkempaa pohjaa tietää, vaikka tuntemuksista tulisikin tietoiseksi. Jotain salaperäisyyttä voi kokea, ja tarvetta olla turvassa. Kuten tekee kissat, kun sijoittuvat näköalapaikalle. Tai kun karhut, jotka tauottaessa asettuvat kumpareille, tai kiven päälle, jotta näkevät kauemmas.<br />
<br />
Selvisi samalla se, miksi karhu tosiaan joskus voi mielellään nousta takajaloilleen. Ihminenhän kävelee jatkuvasti takajaloillaan, etummaisten heiluessa yläilmoissa.<br />
<br />
Ihminen näkee hyvin, ja kun kerran silmät korkealla, niin näöstä on tosiaan myös hyötyä. On luotettava aisti, jos vaan valoa riittää, ja maastoa, tarkasteluun.<br />
<br />
Näköön nojautumista harrastaa myös muut eläinkunnan lajikkeet. Korkeutta voi hankkia tilapäisesti. Linnuilla on selkein mahdollisuus tähän, kun lentävät korkeammalla, tai liitelevät.<br />
<br />
Linnuilla voi olla hyvä näkö, ainakin saalistavilla linnilla. Voisi olettaa. Haukoilla onkin sanottu olevan terävä katse, ja mm pöllöillä. Linnut eivät varmaan samassa määrin tarvitse hajuaistia. Ihmiselläkin se enemmän surkastunut, kuin mönkiäistyylisemmillä.<br />
<br />
Käärmeet menevät paljolti hajujen perusteella. Hajut ovat kemiaa. Kemiallinen yhteys ympäristöön, suora tunteminen, maan värinän perusteella. Noitakin käytetään, koska mitäpäs sitä kauheasti näkemään, kun ei paljon hyötyä.juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-89529177009102138282019-11-24T19:03:00.002+02:002019-11-24T19:03:51.128+02:00Viestinnän lyhytarvioinnitTykkäämisestä, toimintona, debatoitu joskus foorumeilla.<br />
<br />
Peukutukselle ei ole vastatoimintoa, siis peukku-alas-osoitusta, tosin muitakin osoituksia on yleensä valittavissa sille, miten mitäkin kokee.<br />
<br />
Sisällöllisesti arveltu vähän köyhän oloiseksi toiminnoksi. Voi osallistua, melko vähin perustein, muutenkin kuin vastaanottajana.<br />
<br />
Jos peukutus, ja sen kaltainen vakiosymboli-osoitus, on ainoa osallistumisen muoto, vastaanottamisen lisäksi, niin missä ympäristössä vallitsee, voi olla ongelma, tai kertoa kanssakäymisen alhaisesta laadusta.<br />
<br />
Missä noin karkeaan ei tarvitse turvauta, yksinomaisena, lyhytarvioinnit, tietyn suhtautumisen osoittamiseksi, voi olla ihan ok. Äänestys demokratian eräänä välineenä on tätä, että yhdelle peukku, muille nollat, ei tietääkseni miinuksia, missään.<br />
<br />
Lyhytarvionnit vastaavat keskustelunsuuntaisemmassa hajanaisempaa, tai spontaanimpaa heittelyä, tai sättiä. Jotain muutakin voi yleensä tokaista, kuin käyttää valmiiksi rakennettua, suhtautumista jotenkin kuvaavaa symbolia.<br />
<br />
Suhtautumisen kanavointi tiettyihin vastauksiin, on kaventavaa osallistumista, ja voi kaventaa suhdetta arvioitaviin asioihin. Ohjailua ja johdattelua voi joskus olla myös se, jos kysymyksiä yleensäkin esittää. Kysymykset voivat toisaalta olla myös avaavia, samoin, jos ne osoittautuvat liian kapeiksi, vaihtoehtoineen.<br />
<br />
Mitä SOMEa seurannut, niin media siirtynyt "vuoropuhelevampaan" muotoon, mm kysellen asioista.<br />
<br />
Johdattelu tiukempanakin, voi olla paitsi kaventavuuteen tähtäävää, tai sitä aiheuttavaa, niin myös avaavaa. Jos vallitsevuutta ajatellen, jotain on fokustettava, jotta avartumista voisi ilmetä, tuo painotus lisää arviointipaikka mukaan.juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-89880008507206267232016-11-18T20:27:00.001+02:002016-11-18T20:27:53.690+02:00TV-zombietJoskus ihmetellyt tv-zombieita. Ovat ihmisiä, jotka vaipuvat horrokseen, telkkarin avulla.<br />
<br />
Turvallista uinumista vaan meidänkin puolesta.<br />
<br />
Totta puhuen. Jos noin tehokasta, niin eiköhän asiaan liity hiukan potentiaalia.<br />
<br />
Tyhmyyttä huomaa itsestään joskus rajoitteista vinkkelistä. Tällä tavoin ei kyllä tieten tahtoen halua olla karsinassa, mutta kai se samaa pätee, mikä muihinkin. <br />
<br />
<br />juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-84090778203736679272016-11-18T19:27:00.000+02:002016-11-18T19:27:09.057+02:00Havainnot, dokumentointi ja syntyvät näkemyksetItsensä kanssa tulee törmäiltyä,<br />ja seinään pakutus on toisaalta asia,<br />johon järjestyy tukea monenipuolisena,<br />eri tilanteissa, ja eri tahoilta.<br /><br />Ok. Tollanen Ajatuspakin asia putkahti mieleen. Havaintoja on hyvä bongata. Niitä on hyvä kirjata. Dokumentoimiseen voi koukkuuntua. On kyllä napakkaa, mutta niin, että voi alkaa viedä.juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-51273006729377549552016-04-07T18:05:00.000+02:002016-04-07T18:05:00.707+02:00OtsikkoEi tule saattaa itseään tilanteeseen,<br />
johon ei voi vaikuttaa,<br />
jos tilanne kuormittaa tai vammauttaa,<br />
eikä tilanteeseen liity mitään sellaista,<br />
mikä voisi olla hyvää itselle tai muille.juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7896011244857361054.post-294992799125111132016-03-28T09:09:00.001+02:002016-03-28T09:09:27.198+02:00Kohden juhannusta<u>Toiminta ja toimeettomuus</u><br />
<br />
Jos on liikkeessä, niin väliin voisi lepäillä, siis lepuuttaa jäseniään, vaikkei olisi edes unessa. <br />
<br />
<u>Valve – uni</u><br />
<br />
Kun on valveilla, tarvitsee unta. Aika selvää <br />
<br />
<u>Kyläily – kotoilu</u><br />
<br />
Kun lentää uusissa kuvioissa, tulisi voida palata ajoittain vanhan äärelle. Yleensä tämä tarkoittanee jotain kodin ulkopuolista, ja sitä kotiinpaluuta.<br />
<br />
<u>Katsevankeus – katsevapaus</u><br />
<br />
Jos viettää aikaansa kämpässä verhot kiinni, vaikka intiimisyistä, niin eipä avaudu paljoa laajuuksia, joissa mm silmiä voisi lepuuttaa. Kauaskatsominen rentouttaa silmiä, tutkitusti <br />
<br />
<u>Aistikanavan virta – aistikanavan tyhjyys</u><br />
<br />
Silmiä pidetään yleensä auki. Miksi tarvitsisi joka tilanteessa, vaikka ei olisi unessa? Silmät on luotu suljettaviksi. Toisin kuin esim korvat tai tuntoaisti, tai hajuaisti. Hajuja ei yleensä koe ellei rajapintoja vaihda. Makuja ei koe, ellei työnnä jotain suuhun.<br />
<br />
... <br />
<br />
<u>Balanssi – kuormitus</u><br />
<br />
Rentoutuksessa pyritään joskus kokemaan tietty ruumiinjäsen. Fokusointi vie tietoisuuden muusta. Ihminen ei räpätä kaiken saapuvan ja saapuneen käsittelypaineessa, vaan sanoutuu irti ulkoisemmista tärskytyksistä.<br />
<br />
Kun kaikkeen tulevaan ei voi orjentoitua niin, että sitä mukaa syntyy tulevan osuvaa käsittelyä ja balanssia, niin jännitettä kasaantuu ennenpitkää, ja kuormittuma voi johtaa jossain vaiheessa siihen työkenttään, joka on kerääntynyt sisälle.<br />
<br />
Kaikista jännitteistä ei tule koskaan tietoiseksi. Jos jokin lihas jumittaa vaikka jännitteisen työasennon takia, jossain vaiheessa asiaan havahtuu.<br />
<br />
Olotiloihin liittyvät jännitteet ilmenevät laajempi-alaisemmin, vaikka olotila tulisi vain tietystä aistikanavasta katsoen. Yleisemmällä jännitteellä on kuitenkin kehovastineensakin.<br />
<br />
Selkeästi rajattu jännite lihaksissa on yleensä melko helppo havainnoida ja purkaa. Jännitteet voivat toisaalta pamahtaa päälle vähän väliä, jolloin purkamisesta huolimatta voi tilanne olla pitkälti lihasjännitteinen, mikä johtaa esim suoraan hikoiluun.<br />
<br />
Mutta yleisemmät jännitteet, joissa lihasten lisäksi vinkuralla on myös elimistön muut osat, kuten sisäelimet? Kain näin voi olla, esim suolen osalta, tai päänsäryn, jne.<br />
<br />
Voi olla, että tietoisuus on aina sidottu kehoon ja aistielimiin. Ei olisi tietoisuutta ilman kehovastaavuutta. Joskus muotoilin asian niin, ettei tietoisuutta ole, olisi vain tuntoisuus. Ehkä voisi puhua merkitsevyydestä. Osa silmien kautta tulevasta ei ole ihan niin selkeästi tuntoisuudeksi luettavaa.<br />
<br />
Merkitsevyys on puolestaan tässä sitä omaa koentaa, mikä on vähän sekoittavaa. Tajunta taas liittyy enemmän siihen, mihin osaa kiinnittää tiedollisemmin huomiota. Olotila taas on jotenkin annettua ja kumuloitunutta sivutuotteena tullutta kertymää.<br />
<br />
Jokin sana tarvittaisiin, jossa yhdistyisi välitön tajunnallisuus ja se kertynyt olotila, siis jokin menneen tajunnallisuuden jälkikaiku ja sen nostattamat pohjavireet. Käytetään nyt vaikka termiä kokko, eli KOKonaisKOenta.<br />
<br />
Kokossa palaa aina jokin liekki. Jotain virtaa, ja syntyy koentaa. Jotain on tulessa, ja tuli luo erilaista kokemusta riippuen siitä, mikä roihuaa.<br />
<br />
Mitä enemmän ihminen fokustaa, sitä enemmän hän pääsee irti menneestä. Toiminta voi olla selkeästi helpotusta tuova, jos menneisyys ei ole selkeä. Ihminen voi kokea tarvetta uppoutua ja omistautua, ja pitkälle sen takia, ettei tarvitse kokea kuormitusta aiemmasta.<br />
<br />
Kun sisääntulokanavan kautta saapuvaan voi vaikuttaa niin, että tulevaan on olemassa neutraloivaa osaamista, voi asioita virrata, ja toisaalta virta ei aiheuta lisäjännitettä, tai ainakaan jännitettä, joka ei olisi neutraloitavissa myöhemmin.<br />
<br />
Kaikki sisäänvirtaava tulisi saada syleilynsä. Näin tulevasta seuraisi vastaanotto, eikä vammautuminen. Se mikä ei tapa, se vammauttaa, mikäli ei vahvista. Näin sutkautus täydellisemmin viritettynä.<br />
<br />
On erilaisia kokkoja. Osa lämmittää, ja osan osaa pitää ylläpitolämpöä tuottavana. Osa paahtaa karrelle, ja osa polttaa loppuun saman tien. Kokkojen suhteen on erilaista kyvykkyyttä ja osaamista.<br />
<br />
Kaikki tiivistyy kokonpolttamistaitoon. Jos jokin pesäke on liian paha, voi sen liepeillä liehumista vältellä. Keskittyy siihen, minkä äärellä osaa hääräillä sopivammin.<br />
<br />
Mikä on ne loimut, joissa kirkastuisi ihan kunnolla? Kirkastuisi, ei palaisi.juhasamyhttp://www.blogger.com/profile/12917302039378703057noreply@blogger.com0