maanantai 14. kesäkuuta 2021

Ryhmät, joukot, yhteisöt

Kantapaikan foorumilla aloin tehdä enemmän analyysiä otsikon mukaisesta aiheesta. Jatkan aiheesta täällä. Ajatus lähtee vihapuheesta jota voi pitää epäselkeänä tai tulkinnanvarainen käsitteenä.


V1. Puheilla ei ajatella olevan riittävää positiivista merkitystä. Toiminta riittää. (Eläintaso)

V2. Tavoitteet painavat. Sääntöjä, tai sääntöjen purkua sen mukaan, mikä tuntuu edistävän tavoitteita. Tavoitteena voi olla myös tietyn tilan säilyminen ja vakiinnuttaminen, saavuttamisen ja pyrkimisen lisäksi.

V3. Vapaus vaiheisiin. Mitä vapaasta puheesta, säänöistä tai lähtötavasta seuraa, on oma vaiheensa. Liukumista, siirtymistä ja tilanteiden vaihtumista ei voi riittävästi tietää, eikä ennakoida. Jos päätymiin reagoidaan, reagoidaan edes sen pohjalta, mitä on tapahtunut, ei sokean ennakoivasti. Jatkotavoista ei voida ajatella tiedettävän kovin varmaa, ja puhtaan suuntautumisen mahdollisuutta vaalitaan.

 

P1. Suoralla puheella on hyvää vaikutusta, ja tuovuutta. Puhetta ei saa estää. Kaikkea materiaalia voidaan tarvita, eri tavoin tuotuna. Mikä hyvää, ja mitä enemmän tätä, sen parempi. Tapahtuma luo tarvittavat lisät.

P2. Säädöksiin sotkeutumattomuus. Kun tulkinnallisuus epäselvää, voidaan oikeastaan olla tarkastelematta viestinnän vaikutuksia ja kokemista, koska vastaanottopuoli voi olla mitä vain, mistä syystä vain. Säätötoimet perustuvat tulkinnallisuuteen, mistä ajatellaan pahimmillaan seuraavan loputon suo, ja pelailu, muuten hankaluutta jo valmiiksi sisälläpitävään käsittelyihin.

P3. Linja on P1 koetaan tärkeäksi, tosin tarkoituksena ei saa olla motiivia purkaa patoutumia, tai maalailla tulevia, ketään puheillaan maalittaen, yksin tai isommalla joukolla. Vastareagointi minimoituu.

P4. Linja P1, ottaen huomioon sen, että mielenpahoittaminen tiedetään mahdolliseksi, ellei erityisen todennäköiseksi, mutta sitä toisaalta arvostetaan, jalostavana koettelemuksena. Hankaluus ja ristiriidat, koetaan sen arvoisena, tai suoraan arvokkaana, mutta ilman pahantahtoisuutta. Ollaan lähtemättä ajatuksesta, että keskustelun on oltava aina kivaa.

P5. Linja P1, mutta viestinnästä ajatellaan, että voi aiheuttaa jollekin mielipahaa. Mielipahaa voi syntyä miten vain, eikä näitä voi ennakoida, eikä sen vuoksi puhetta voi rajoittaa liikaa. Kokemukseen perustuen, tietyistä puheista voidaan tietyissä tilanteissa vaieta, ja jos ristiriitoja ilmenee, niitä pyritään lievittämään tarpeen mukaan. Siivoamismalli.

 

R1. Puheelle ja kanssakäymiselle luodaan jotkin säännöt, joita tulee noudattaa, ja joiden noudattamisen ajatellaan takaavan sen, että sopivuus kanssakäymisessä säilyy. Ratkaisut sääntöihin perustuen. Sääntöjä ei muuteta, tai kaikki menee uusiksi.

R2. Päätöksissä noudatetaan harkintaa, ja harkinnanvapautta. Kirjattuja sääntöjä ei tarvita. Tarpeenmukaisuus riittää, ja tilannekohtaiset ratkaisut.

R3. R2, mutta kanssakäymistä on takana ja kokemuksia siitä, ja tämän perusteella ratkaisuissa ajatellaan pärjättävän. Perinteet kantaa, ja niistä voi ammentaa, joten tyhjästä ei lähdetä.

R4. Puheelle ja kanssakäymiselle luodaan säännöt. Ei kerrota sitä, että sääntöjä voidaan soveltaa, tai olla soveltamatta, riippuen tilanteesta. Useimmiten säännöt voivat käydä, mutta jos soveltuvuutta ei ole, ei se estä ratkaisuja. Säännöt ja harkinnanvaraisuus, joustavasti samassa paketissa.

R5. Säännnöt, ja nojaaminen niin, että sääntöjä muutetaan siten, kuin tarpeelliselta näyttää. Kokemus ohjaa, ja eteentulevat tilanteet. Ne viimein varmistavat sen, että säännöistä tulee riittävän toimivat ja luotettavat.

R6. R1, mutta säännöistä voidaan luoda uusi versio / päivitys, jolloin sääntöjen hyväksymiseen reagoidaan sen mukaan, onko sitoutumisvalmiutta vai ei.

 

F1. Tila, jossa pahaa oloa, ja negatiivisuutta luodaan, kanssaihmisiä vahingoittavasti, eikä kanssakäymisen tilasta olla selkeän tietoisia. Asiaan ei olla herätty, tai ristiriitojen syitä ratkaisumielessä, ei pyritä aktiivisesti tarkastelemaan.

F2. Linja, jossa pahaa oloa luodaan tietoisesti. Tähän ajatellaan liittyvän jotain hyvää, kenties kaikkia, tai ainakin osaa kasvattavaa.

F3. Viestinnässä voi hakea hyvää, mutta tähän ei tarvitse mitenkään sitoutua. Vahingoittamistarkoitus ookoo, ja itsessään riittävän perusteltu, jos joku näin ajattelee.

 

L1. F3 viedään kriminaaliseksi.

L2. F3een suhtaudutaan paheksuttavasti.

L3. F3a ei pyritä käsittelemään mitenkään. Aktiivinen poissulku, dissaus.

L4. F3-tason toimista voi laskuttaa, aiheuttaa vapaasti vastaavaa mielipahaa.

L5. F3 nähdään osana elämää, johon jokainen voi päätyä, jonkin elämänpolun jälkeen. Tila voi syntyä epäonnistuneesta asiakäsittelystä, aktiivisesta kuuntelemattomuudesta, tai jostain aiemmasta. Ymmärretään, että yleiskokemus painaa ja asioita ilmenee sen johdosta, mitä on tapahtunut. Tila huomataan, mutta sitä siedetään.

L6. F3-tason tila vaatii aktiivisen haarauttamisen eri ryhmiin.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

Mielenterveydestä

 
Joskus kiehtoo se, että voi omistautua syvyyksiin vajoamiseen.

Ihmiselle avoimia todellisuuksia on, laskeutumiselle. Eräs mielenterveyden kanssa tasapainoileva totesi kerran, ehkä asiaa jostain kuulleena, että aika eri asia on vajota syövereihin, ja nousta takaisin, kun aika. Oletuksellisempaa on tipahtaa, vailla omaa osaamista, ylöskapuamiseen.

Liikkumisen tuolla tavoin, voi ajatella olevan rikkaus maailmaltaan, usein aika tavanomaiseen nähden. Mitään erillisempää poissulkevuutta, ei tavan elämä sulje pois, niiltä kokemisen tasoilta, jotka myös mahdollisia. Käytännössä ei varmaan näin. Tuskin edes teoriassa, vaikka sanoinkin tähän viittaavan lauseen.

Tämä menee tosiaan mielenterveyden alueelle. On vaarallista, kuten mielentilalliset asiat, esim huumepilvet, jne.

Suhde erilaisiin olemisen tiloihin, on mielikuvamaailmaltaan vallitsevasti ottaen, varautunut, pelottava ja kartettava. Näin ei tarvitsisi olla. Jos jotain extremeä kokee, oletus on se, mikä voi sekoittaa enemmän kuin se, minkä (")valtaan(") joutuu.

Ilmapiiri itse voi olla rikkova, siis se, mihin osaan ilmapiiristä on sidottu, johtuen omista mahdollisuuksista, olla tasapainoisuudessa pitäytyvä. Esim alkoholi, voi joillakin aiheuttaa paljon epätavanomaista. Osa on normaalisti, vaikka muuten tasapainoa vähemmän, ja hilpeyttä enempi.

Mielisairaudet yleisesti ottaen, somatisoinnit erilaisina, ja toisaalta vahvoilla elämänladuilla pidättäytyminen, ovat mielestäni tiivistettävissä tunne-elämän ongelmiin, ja kyvyttömyyteen. Simple.

Se, minne ihminen vajoaa, ei automaattisesti tarkoita erilaisia ongelmia. Siinä missä on psykoosissa, voisi hyvin olla ihan jees. Jne.

Hyvää näissä on mielestäni se, että mitään erityisempiä psykedeelejä ei todellakaan tarvita. Ihmisellä on paljon irrallisuutta, suhteessa siihen, mihin voi tipahtaa, turvallisesti. Kyseessä on etäisyyden muodot, jotka estävät, aiemmin opittuun nähden, vapaan surffaamisen henkisellä vertikaalitasolla.

Pitkään on puhuttu trauma-ilmiöstä. Nykyään se liitetään yhä enemmän, osaksi muuta oireilua.

Trauma sanana, on mielestäni helposti ymmärrystä sivuun vievä. Kuulostaa todella järkyttävältä, ja hankalalta. Varmasti onkin sitä.

Kun ihminen on traumaantunut, hän aikanaan oppii ottamaan etäisyytensä sinne, mikä tuottaa tunne-elämää ajatellen, siedettävyyttä. Mikä tunne on vaikein, ei välttämättä sama kaikilla, tosin näissä on varmasti yleisiä painotuksia.

Irrallisuus on se isompi juttu, mikä on viimein trauman takana. Irrallisuutta on myös merkityksettömyys. Tähän on liittää paljon.

Juuri tuon laajan ilmenemisen vuoksi,  irrallisuus / etäisyys on parempi, ihmisen ymmärrettävyyttä ajatellen. Ilmiö toimii esim kieltämisen / torjunnan tasolla, kaiken aikaa, varmaan hyvin monella.

Kaikki ne putoamiset, joissa fyysisesti ei tipahda korkeammilta kerroksilta, eivät ole vaarallisia, vaan enemmänkin elvyttäviä. Näin perin.

Mihin on valmis tippumaan, että kestää ne kolhut, joita muiden tipahtamisten johdosta aktivoituvat, on tietysti eri asia. Uudelleenputoaminen, voi myös vahvistaa sitä esteellisyyttä, mikä on vertikaalisiirtymissä.

Ihmisen kokonaisuus on sen verran viisas, että putominen on kuin painovoima. Se on luontaista, ja vastustaminen vaatii työnsä, ja kuormittaa. Siksi kiinnipitämättömyys kiehtoo.

tiistai 27. huhtikuuta 2021

EU, ja sen merkitys, Euroopan valtioille

Viime aikoinan kirjoitellut monenlaista Usariin. On ollut hallitusneuvottelua, EUn elvytyspakettikaavailuita, EUta, ja yleensäkin politiikkaa.

Elvytyspaketin hyväksyntä linjattiin perustuslakivalikunnassa tehtäväksi vain eduskunnan selkeällä enemmistöpäätöksellä. Toisaalta perustulakivalikunnan tämä tulkinta oli päätöksenä äänestämisperustainen, eikä yksimielinen, kuten oletus menee.

Perustuslaki kai vähän horjuu, ainakin tietyissä kysymyksissä. Joopa joopa joo. Tuollaista kerrottu.

Mieleen tuli se, että jos muuten koko EUn linjan mukainen toiminta muuttuu, Suomen päätyessä irtiottoon, miten käy EUn vakaudelle, ja millä tavoin puolestaan sen horjutus tulee ongelmaksi, horjuttuajalle.

Teki mitä vain, aina horjutaan. Puoli näissä monella varmaan on tiedossa, sinä parempana. Ollakko osa EUta aiemmassa määrin, vai ei.

Mitä Suomen ratkaisu EUlle oikeasti tekee, sitä emme voi tietää. Voihan olla, että EU kaipaa juuri kipeästi Suomen, eräänlaista herätystä. Ei mitään tajua.

Noin muuten, kun ajateltu, että Suomi saattaa tarvita muiden Euroopan maiden kumppanuutta ja tukea, ainakin jossain, samoin kuin naapureidensakin, koskien ainakin sopivaa talousyhteyttä ja globaalioloja, niin ...

Mitenhän hyödyllinen, EU-valtioita ajatellen yleisesti on tämä liitto, jota nyt eletään? Tuoko siinä määrin etua, että järjestelmän kustannus kannattaa?

Entä jos Euroopan maat hyötyisivät enemmän vapaamuotoisemmasta kanssakäymisestä, toistensa kanssa? Mitä tarkoittaisi?

lauantai 3. huhtikuuta 2021

Yleishyödyllisyys

Taustoittelin äskeisellä kirjoituksella, erään idean istuvuutta yleisempään käytäntöön.

Mitä jos näissä tosiaan oltaisiin tarkempana, ja tarkkuus alkaisi olla arvo kaikessa, missä tehdään isoa ja merkittävää, etenkin jos se toisaalta olisi kaikkia koskevaa, suoraan, tai epäsuorasti?

Yleishaitallinen on ottamista, jolla on yleisen kielteisiä seuraamuksia, tosin jos tähän liittyy jotain tarpeellisen hakemista, voi seurauksiltaan osin kielteiseksi arveltu toimimuoto, olla perusteltu.

Jos polttoainetta tarvitaan tarpeelliseen tuotantoon, ja tuotanto säilyy sopivan palvelevana, ei tuotantotekijöiden (polttoaineen) korotus toimena ole samanlainen, eri toimijoita kohtaan.

Osa voi käyttää polttoaineen muita ajatellen hyödyllisesti, osan polttoainekäyttö voi tuottaa, mutta vain polttoaineen myyntiin ja järjestelyyn kuuluvia.

Case 1.

Jos jonkin polttoaineen ja tuotannon vaikutus, on täysin vastakkaista yleishyödyllisyydelle, ei polttoainesektorin tuotantoa voi yleisesti perustella.

Tuo on ääritapaus, ja tilanteessa KO tuotantosektori on suorassa suhteessa ainakin yleishaittoihin.

Tuottajataholle, ja sektoriin kuuluville kuluttajille, tuotanto voi olla ookoo.

Jos toisaalta tuottajataho, ja/tai sen kuluttajat muuten ovat tärkeässä osassa kokonaisuutta, voi toimintasektorin olemassaoloa perustella yleishyödyllisyyden kautta.

Mitä enemmän hyöty jää lähinnä tuottajataholle, ja tuotannon kuluttajille, ja haitta yleiseksi, sen heikompi on tuotantolinjan antava suhde yleisesti.

Mitä enemmän jokin tietyllä tapaa ongelma-sektori tuottaa yleishyödyllisyyttä ja tarpeellista, jotain toista kautta, sen perustellumpaa yleisyydestä katsoen, on sallia toimintaa, joka tietyltä osin on samalla yleiskielteistä.

Seurauksista välittämättä

Halla-Ahon kautta yleistä linjanvetoa edellisessä postauksessa. Kun kuntavaalit edessä, niin linjoja voi mietiskellä konkreettisemminkin.

Miettinyt liikkumista ja polttoaineiden käyttöä, sekä näiden kalleutta. Erilaisia tarvitsijoita on, autoilussa, ja muussa raskaassa liikenteessä.

Raskas liikenne tulisi ehkä määritellä vähän toisin. Toisaalta, parempi olisi ehkä puhua massiivisesta, ...? liikkumisesta ja liikenteestä, tai kevytsellaisesta. Raskas liikenne kun perinteisemmin liitetään logistiikkaan, ja tuotantoon.

Liikkumisessa tulee kuitenkin esiin hinta ja kalleus. Vihreiden trendien aikana, liikkumista, yritetään säädellä verotuksella. Puhutaan polttoaineverosta, tiemaksuista, ... mitä tähän keksitäänkin.

Tässä menee jotain oudosti.

Koronan yhteydessä ei raskauteta tärkeää toimintaa lisätaakalla. Sama ajattelu liitetään jonkin verran työhön, tai yleensäkin toimintaan, joka koetaan yleishyödyllisenä.

Polttoaineveroa yleisenä, voi ajatella kuin norsuna, joka asettuu kaiken toiminnan keskelle, ottaa oikoset ja alkaa lepäillä. Tapa on kuitenkin rakentelussa, ollut hyvin yleinen.

Mihin tällainen karkeamalleihin nojaaminen perustuu? En osaa vastata.

Toimilinjat

Mitä kuunnellut Jussi Halla-Ahoa, niin linjakasta ajattelua. Voi tosin perustua siihen, että mutkia laitettu suoriksi.

Vaikka liikaa oikomista olisi, niin vaikea suoraan osoittaa, missä menisi eniten pieleen.

Toisaalta, aina jonkin verran oiotaan, haluttiin sitä tai ei.

Oleellista oikomisten tarkasteluissa on se, millä tavoin tekemisen mallia ja seurauksia haluaa tarkastella, kokonaisemmin.

Voi olla, että osa oikomisista liittyy sellaiseen toimijuuteen ja linjaan (L1), jossa seurauksista ei välitä, ovat pientä tai suurta, tai seuraukset kiinnostaa, vain jos se liittyy toiminnan jatkamisen varmistamiseen.

Vastakkaisen oloinen linja (L2), edelliseen nähden on se, että seurauksia pyritään arvioimaan aktiivisesti. Mihin motivaatio tässä sitten voi perustua? Varmaan vaihtelee.

Linjojen erot näkyvät todennäköisesti, eri tavoin jatkossa.

L2n tapauksessa, voi ilmetä paljon seurauksia, jotka ovat kielteisiä, mutta kielteisiä oireita tutkitaan ja hoidetaan.

L1n tapauksessa, kielteisiä seurauksia ei ilmene liian hankalina. Kielteistä voi ilmetä, mutta niihin ei tarvitse reagoida, eikä siitä tarvitse ottaa selvää, ellei ratkaisija tätä arviota tee.

Toisaalta, jos L1:n tapauksessa reagoida täytyy, tai ottaa selvää, niin tämä tapahtuu linjansa mukaisella periaatteella.

Oleellisin ero L1n ja L2n tapauksessa on, tai voi olla se, ketä huomioidaan.

Tuleeko L1n kuulua sopivaksi katsottuihin, esim hyötyä tuottaviin, että huomioimista voi toteutua. Toisaalta, poikkeaako L2 mallista jollain tapaa, tai oleellisesti.

Halla-Aho, ja nousevat Perus-suomalaiset tällaisen aiheen pohdinnan lähtönä, on sopivan etäinen, ja toisaalta merkittävä, ja aihe-liittymän kannalta mahdollinen monelle.

Mitään erityissyytä teeman käsittelyä varten, ei ole valita aloituksen langanpäätä tällä tapaa.

Teemaa voisi lähestyä aloitellen, kenestä vain, jopa itsestä, tai yleisen abstraktisti. Toisaalta, kaikki taitaa olla jokseenkin mahdollistakin.

sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Uskomushoidoista

Joskus kun puhutaan uskomushoidoista ja niiden merkityksestä kyseenalaistavaan sävyyn, niin ...

Voisi ajatella, että on tilanteita, joissa ei välttämättä ole hyvä yrittää muita, kuin uskomushoitoja, ovat nämä luonteeltaan mitä nyt voivat olla.

On toisaalta paljon fyysisiä vaivoja, jotka voidaan, ja tulee hoitaa paremmin perinteisillä keinoilla.

Nämä eivät siten ole toistensa vastakohta, ellei kyseenalaista soveltamista ilmene.