Arvelen, että voimakas suru on vahva tekijä. Se integroi.
Jos em totta, niin voi kuvitella, mitä tekee surun dissaaminen. Mitä se voima tekee. Integroinnnin vastakohtaa? Siis hajoitustako?
No, asia ei ole kovin tuttu juttu. Ei siis tietoa, eikä voi kuin arvella. Kun arvelee ääneen, niin ehkä muistaa tarttua teemaan jos jossain näkee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti