Toimilinjat

Mitä kuunnellut Jussi Halla-Ahoa, niin linjakasta ajattelua. Voi tosin perustua siihen, että mutkia laitettu suoriksi.

Vaikka liikaa oikomista olisi, niin vaikea suoraan osoittaa, missä menisi eniten pieleen.

Toisaalta, aina jonkin verran oiotaan, haluttiin sitä tai ei.

Oleellista oikomisten tarkasteluissa on se, millä tavoin tekemisen mallia ja seurauksia haluaa tarkastella, kokonaisemmin.

Voi olla, että osa oikomisista liittyy sellaiseen toimijuuteen ja linjaan (L1), jossa seurauksista ei välitä, ovat pientä tai suurta, tai seuraukset kiinnostaa, vain jos se liittyy toiminnan jatkamisen varmistamiseen.

Vastakkaisen oloinen linja (L2), edelliseen nähden on se, että seurauksia pyritään arvioimaan aktiivisesti. Mihin motivaatio tässä sitten voi perustua? Varmaan vaihtelee.

Linjojen erot näkyvät todennäköisesti, eri tavoin jatkossa.

L2n tapauksessa, voi ilmetä paljon seurauksia, jotka ovat kielteisiä, mutta kielteisiä oireita tutkitaan ja hoidetaan.

L1n tapauksessa, kielteisiä seurauksia ei ilmene liian hankalina. Kielteistä voi ilmetä, mutta niihin ei tarvitse reagoida, eikä siitä tarvitse ottaa selvää, ellei ratkaisija tätä arviota tee.

Toisaalta, jos L1:n tapauksessa reagoida täytyy, tai ottaa selvää, niin tämä tapahtuu linjansa mukaisella periaatteella.

Oleellisin ero L1n ja L2n tapauksessa on, tai voi olla se, ketä huomioidaan.

Tuleeko L1n kuulua sopivaksi katsottuihin, esim hyötyä tuottaviin, että huomioimista voi toteutua. Toisaalta, poikkeaako L2 mallista jollain tapaa, tai oleellisesti.

Halla-Aho, ja nousevat Perus-suomalaiset tällaisen aiheen pohdinnan lähtönä, on sopivan etäinen, ja toisaalta merkittävä, ja aihe-liittymän kannalta mahdollinen monelle.

Mitään erityissyytä teeman käsittelyä varten, ei ole valita aloituksen langanpäätä tällä tapaa.

Teemaa voisi lähestyä aloitellen, kenestä vain, jopa itsestä, tai yleisen abstraktisti. Toisaalta, kaikki taitaa olla jokseenkin mahdollistakin.