maanantai 28. maaliskuuta 2016

Kohden juhannusta

Toiminta ja toimeettomuus

Jos on liikkeessä, niin väliin voisi lepäillä, siis lepuuttaa jäseniään, vaikkei olisi edes unessa.

Valve – uni

Kun on valveilla, tarvitsee unta. Aika selvää

Kyläily – kotoilu

Kun lentää uusissa kuvioissa, tulisi voida palata ajoittain vanhan äärelle. Yleensä tämä tarkoittanee jotain kodin ulkopuolista, ja sitä kotiinpaluuta.

Katsevankeus – katsevapaus

Jos viettää aikaansa kämpässä verhot kiinni, vaikka intiimisyistä, niin eipä avaudu paljoa laajuuksia, joissa mm silmiä voisi lepuuttaa. Kauaskatsominen rentouttaa silmiä, tutkitusti

Aistikanavan virta – aistikanavan tyhjyys

Silmiä pidetään yleensä auki. Miksi tarvitsisi joka tilanteessa, vaikka ei olisi unessa? Silmät on luotu suljettaviksi. Toisin kuin esim korvat tai tuntoaisti, tai hajuaisti. Hajuja ei yleensä koe ellei rajapintoja vaihda. Makuja ei koe, ellei työnnä jotain suuhun.

...

Balanssi – kuormitus

Rentoutuksessa pyritään joskus kokemaan tietty ruumiinjäsen. Fokusointi vie tietoisuuden muusta. Ihminen ei räpätä kaiken saapuvan ja saapuneen käsittelypaineessa, vaan sanoutuu irti ulkoisemmista tärskytyksistä.

Kun kaikkeen tulevaan ei voi orjentoitua niin, että sitä mukaa syntyy tulevan osuvaa käsittelyä ja balanssia, niin jännitettä kasaantuu ennenpitkää, ja kuormittuma voi johtaa jossain vaiheessa siihen työkenttään, joka on kerääntynyt sisälle.

Kaikista jännitteistä ei tule koskaan tietoiseksi. Jos jokin lihas jumittaa vaikka jännitteisen työasennon takia, jossain vaiheessa asiaan havahtuu.

Olotiloihin liittyvät jännitteet ilmenevät laajempi-alaisemmin, vaikka olotila tulisi vain tietystä aistikanavasta katsoen. Yleisemmällä jännitteellä on kuitenkin kehovastineensakin.

Selkeästi rajattu jännite lihaksissa on yleensä melko helppo havainnoida ja purkaa. Jännitteet voivat toisaalta pamahtaa päälle vähän väliä, jolloin purkamisesta huolimatta voi tilanne olla pitkälti lihasjännitteinen, mikä johtaa esim suoraan hikoiluun.

Mutta yleisemmät jännitteet, joissa lihasten lisäksi vinkuralla on myös elimistön muut osat, kuten sisäelimet? Kain näin voi olla, esim suolen osalta, tai päänsäryn, jne.

Voi olla, että tietoisuus on aina sidottu kehoon ja aistielimiin. Ei olisi tietoisuutta ilman kehovastaavuutta. Joskus muotoilin asian niin, ettei tietoisuutta ole, olisi vain tuntoisuus. Ehkä voisi puhua merkitsevyydestä. Osa silmien kautta tulevasta ei ole ihan niin selkeästi tuntoisuudeksi luettavaa.

Merkitsevyys on puolestaan tässä sitä omaa koentaa, mikä on vähän sekoittavaa. Tajunta taas liittyy enemmän siihen, mihin osaa kiinnittää tiedollisemmin huomiota. Olotila taas on jotenkin annettua ja kumuloitunutta sivutuotteena tullutta kertymää.

Jokin sana tarvittaisiin, jossa yhdistyisi välitön tajunnallisuus ja se kertynyt olotila, siis jokin menneen tajunnallisuuden jälkikaiku ja sen nostattamat pohjavireet. Käytetään nyt vaikka termiä kokko, eli KOKonaisKOenta.

Kokossa palaa aina jokin liekki. Jotain virtaa, ja syntyy koentaa. Jotain on tulessa, ja tuli luo erilaista kokemusta riippuen siitä, mikä roihuaa.

Mitä enemmän ihminen fokustaa, sitä enemmän hän pääsee irti menneestä. Toiminta voi olla selkeästi helpotusta tuova, jos menneisyys ei ole selkeä. Ihminen voi kokea tarvetta uppoutua ja omistautua, ja pitkälle sen takia, ettei tarvitse kokea kuormitusta aiemmasta.

Kun sisääntulokanavan kautta saapuvaan voi vaikuttaa niin, että tulevaan on olemassa neutraloivaa osaamista, voi asioita virrata, ja toisaalta virta ei aiheuta lisäjännitettä, tai ainakaan jännitettä, joka ei olisi neutraloitavissa myöhemmin.

Kaikki sisäänvirtaava tulisi saada syleilynsä. Näin tulevasta seuraisi vastaanotto, eikä vammautuminen. Se mikä ei tapa, se vammauttaa, mikäli ei vahvista. Näin sutkautus täydellisemmin viritettynä.

On erilaisia kokkoja. Osa lämmittää, ja osan osaa pitää ylläpitolämpöä tuottavana. Osa paahtaa karrelle, ja osa polttaa loppuun saman tien. Kokkojen suhteen on erilaista kyvykkyyttä ja osaamista.

Kaikki tiivistyy kokonpolttamistaitoon. Jos jokin pesäke on liian paha, voi sen liepeillä liehumista vältellä. Keskittyy siihen, minkä äärellä osaa hääräillä sopivammin.

Mikä on ne loimut, joissa kirkastuisi ihan kunnolla? Kirkastuisi, ei palaisi.

Syksyn metsämarjat

Jääkaapissa oli survottuna puolukkaa noin 35 litraa. Kaikki meni. Pakkasessa on vielä jonkin verran, siis melko vähän mustikkaa ja puolukkaa, ja loppuvat ennen ensi syksyä, siis melko pian jo. Enemmän tulisi olla vuoden varalle.

Pakkanen on melko pieni, joten sinne tulisi laittaa pääosin muuta kuin puolukkaa, sillä puolukka säilyy myös jääkaapissa survottuna. Jos puolukkasurvoksen säilyvyyttä haluaa vielä pitemmäksi, niin tätä kohtaa tulisi miettiä tarkemmin.

Pieni osa puolukkasurvoksesta sai värivirhettä, joten joudin kaapimaan pintaa hiukan pois. Huonontuma näyttäisi alkavan pinnasta. Jos näin, niin sitten säilytysastioiden pinta-ala tulis minimoida.

Ehkä tarivittaisiin korkeita säilytysastioita, kuten se neliskanttinen roskaämpäri. Jos vielä ottaa siivuja jokaisesta ämpäristä vuoronperään, säilyy sekin pienempi pintakosketus terveempänä. Jos säilyvyyden saisi vaikka vuodeksi? Vaikea sanoa.

Mamuna omassa maassa

Niin paljon muutosta, että olo on irrallinen. Aivan kuin olisi muuttanut vieraaseen maahan, eikä osaisi enää kotoutua meneilläolevaan.

Mitähän tässä tilanteessa olisi tehtävä? Palauteltava jotain elementtejä vanhasta, vai voisiko kotoutuksen suorittaa uusilla elementeillä? Ja jos jotenkin uusilla, niin millä?

Eilen oli päivä, että halusi rentoutua, mutta ainoa järkevä rentoutuksen paikka oli kaupunkikeskustan hälinä. Tosin hiljaista oli pääsiäissunnuntai noinkin viettää. Ei oikein tapahtumia.

Vapiksen tilaisuudessa kävin, ja siinäkin nuokuin, tosin minusta se oli sopivaa osallistumista, vaikka joku varmaan oli toista mieltä, jos näki osallistumistani.

Eilisen reissun jälkeen oli oksennuttava olo. Vatsa jännityksessä ja etoi. Luulin, että olin saanut flunssan.

Kävin kahdeksalta nukkumaan, mutta heräsin 0:30, koska niin aikaisin aloitettuna en yleensä voi nukkua aamuun asti. Nukuin siten parissa pätkässä. Alaselkä vähän jumissa ja lihakset myös vielä kipeät tenniksen jälkeen.

Aamulla ei ollut flunssaoireita, eikä ole nytkään. On vain pallo hukassa.

Tennis

Lauantaina pelasin kolme vajaan tunnin matsia eri henkilön kanssa.

Seuran kisapäivä meni alkuun parin ensimmäisen ottelun suhteen samoin kuin muutkin.  Sekalaista peliä, eikä mikään asia tuntunut onnistuvan. Liian laaja paletti kaikenlaista.

Nykyään haluaa pelata ilman ajatusta. Tekee sitä, mikä tuntuu kivalta, ja johon päätyy ihan saman tien. Ei mitään systeemiä, vaan täyttä soveltamista. Milloin mitäkin.

Yleensä mm tennistä pelataan kurinalaisemmin. Itse tykkään viedä tästäkin lajista kaikki palikat atomitasolle, ja koostaa jotain laajemmasta pohjasta kuin soveltaa jotain kavennetumpaa mallia.

Tulosten suhteen on tietysti yhtä pettymystä. Liian haastavan yrittämistä näin vähällä peliharjoittelulla. Edellisen kerran palasin samaisena kisapäivänä 2 viikkoa sitten.

Tämänkertainen pelitapahtuma toi kuitenkin jotain, joka ei niinkään liittynyt suoraan tennikseen. Oivalsin erään jutun toka ottelussa, ja kolmannessa rentouden soveltaminen oli osin mukana.

Yritän olla nyt talvikaudella pelaamatta enempää tätä lajia, jotta voi kesällä osallistua enemmän, koska on halvempaa, ja muutenkin ehkä mielekkäämpää. Talvikausi tulisi pääsääntöisesti varata muulle liikkumiselle.

Kesä tosin on siinä mielessä kysymysmerkki, että jos töitä on paljon, niin voiko noiden takia paljoa harrastella. Onko aikaa, energiaa, ja kestääkö jäsenet ja kestävyys. Työt tulisi tehdä talvella, ja keskittyä mieluummin Suomen lyhyeen kesään paremmin edellytyksin.

Kämppäily

Paljon on vaihdettu tekemisten painopistettä. On siivousta ja muualla pyörimistä. Viime viikko oli stressaavaa, kun uuteen työhön perehtymistä, ja muuta liehettä, ja vielä vähillä unilla.

Ainoa selkeä vastapaino noille lienee mökkeily. Tai olisiko parempi puhua kämppäilystä. Tarkoittaa minun tapauksessa jotain itseä lähemmäksi pyrkimistä.

Koskaan ei voi lähteä, ellei ensin palaa. Noin muotoilin joskus perinteisen sananlaskusutkautuksen.

Koodailu ahdistaa jo alustavasti. Ja jos siihen ryhtyy, niin päivän voi syventyä, jolloin seurauksena on itsensä hajotus, eikä tulosta ollenkaan.

Irrallisten kirjoittelu lienee ainoa juttu tällä hetkellä. Toisaalta sitäkään varten ei ole oikein mitään aiheita mielessä.

Ehkä voisi katsoa jonkin leffan. Tai lukea kaunokirjallisuutta. Muutama tietopainotteinen kirjakin on lainassa. No, katotaan, mitä tästä päivästä saa ...

Kirjoittamattomuuden haitat

Yli viikkoon en ole kirjoitellut mitään.

Melkoinen katkos, ja se näkyy. Vetää olotilan vakavuuden puolelle.Kai tällä ilmaisutyylillä jokin sija on.

Tavalliseen elämään ei kuulu kaikkien asioiden kertominen. Kukaan ei jaksa kuunnella eikä osallistua. Toisaalta tuon odottaminen ei olisi kohtuullista.

Vaikea sanoa, mitä seuraisi siitä, jos ei kirjoittaisi pitempään aikaan. Esim vuoteen. Olisiko pää aivan sekaisin, tai jotenkin jumissa.

Selvää tietysti, ettei kirjoittaminen yksinomaisenakaan ole tolkullista.