Jokin aika sitten kävi harvinaisempia vieraita. Tuli laiteltua tarjoiltavaa hiukan perusteellisemmin. Samalla muutakin pientä kämpän kiillottelua.
Nyt osaa tehdä samaa satsausta myös tutummille. Ihme, että tuttuihin tottuu niin paljon. Tekee vähän yhtä huolimattomasti asioita kuin jos tekisi tarjoiluja itselle.
Niin, että mitähän tästäkin havainnosta voisi oppia? Tutut voisi olla tuttuja, tosin voisiko tuttuihin liittää myös sitä hyvää, joka on tapana liittää vieraampiin ihmisiin?
Entä jos ajatusta venyttäen tulisi viimeisellä satsailla myös juuri itseä varten kaikenlaista kivaa? Onpahan uusi löydös. Miten voi itsensä suhteen olla näin hukassa? Höh.
perjantai 30. tammikuuta 2015
Jonglööraus harrastuksena
Opin jonglööraamaan neljällä pallolla. Satuin huomaamaan kun kokeilin. Aiemmin oli ollut liian vaikeaa.
Toteutus meni äsken kyllä niin, että kumpikin käsi käsitteli kahta palloa. Ei sen ihmeempää kuviota.
Jonglööraus saa perseen tuolilta. Sopii hyvin taukojumppailuun. Voi siinä jotain hallinnantunnetta samalla lisääntyä. Mitähän kivaa pallojen hallinta voikaan tuoda mukanaan?
Vähän huonot tilat kotona harrastaa jonglöörausta ja uusia temppuja. Kun palloissa sekoaa, lentelee ne pitkin huonetta, ja saa kaivella hajaantuneita milloin mistäkin.
Kotona on muutamia erilaisia pallotyyppejä. Tennispalloja, jääpalloja, sählypalloja ja pingispalloja. Jotkin heittopussit voisi myös olla ihan kivoja.
Toteutus meni äsken kyllä niin, että kumpikin käsi käsitteli kahta palloa. Ei sen ihmeempää kuviota.
Jonglööraus saa perseen tuolilta. Sopii hyvin taukojumppailuun. Voi siinä jotain hallinnantunnetta samalla lisääntyä. Mitähän kivaa pallojen hallinta voikaan tuoda mukanaan?
Vähän huonot tilat kotona harrastaa jonglöörausta ja uusia temppuja. Kun palloissa sekoaa, lentelee ne pitkin huonetta, ja saa kaivella hajaantuneita milloin mistäkin.
Kotona on muutamia erilaisia pallotyyppejä. Tennispalloja, jääpalloja, sählypalloja ja pingispalloja. Jotkin heittopussit voisi myös olla ihan kivoja.
Pohdintaa masennuksesta
Masennus on tietyn vaiheen ilmiönä sitä, että on olemassa vain niitä tekemisen ja toimien vaihtoehtoja, jotka ovat vastoin toimijaa sillä tavoin, että toiminnan tuloksena on koenta siitä, että oma tilanne ei edisty, vaan menee alaspäin.
Olisiko siinä hyvä määritelmä masennukselle? Jos on edes jotain, jonka voi kokea eteenpäinvievänä, siihen voi tarttua.
Toisaalta voi tarttua sellaiseen toimeen, joka vie parhaillaan olevan vaiheen koentatyypin toisenlaiseksi. Tarkoittaa sitä, että tekee niitä toimia, jotka tuovat muut toimet nostavaksi koetun piiriin.
Itse olen huomannut, että jos käytännössä on vastassa seinä, eli ei mitään tekemistä tässä maailmassa, siirtyy unien puolelle. Unessa on eri realiteetit.
Uni on toisaalta herätessä vienyt kohti toisenlaista koenta-aseltemaa. Uni onkin tuonut palkitsevien ja tarttumisen arvoisten toimien piiriin ehkä montakin toiminnan vaihtoehtoa.
Uni on siis ratkaisu masennukseen. Itseään vastoin ei tulisi koskaan tehdä. Jos tilanne on se, että joutuu tekemään vastoin itseä, on tilanteeseen havahduttava mahdollisimman pian.
Unesta ja sen saannista tein sen havainnon äsken päikkäreillä, että uni on jotain tietynlaista. Voin toimia ajatuksissani kohti jotain tavoitetta, mutta käytännössä kyseessä on kokemus, sillä en liiku, eli en vaikkapa tarkista kellosta aikaa oikeasti.
Jos unen haluaa saada, tulisi ehkä ajatuksissa siirtyä niin, ettei toiminta seuraa perästä. Uni on ajatusten irtiottoa kehosta, ja jos tämän tilanteen voi saada jollain keinolla, olisi helppo nukahtaa kunhan vain käyttelisi hermostoaan oikein.
Vaikea on kuvitella tilanne, että jos on unessa, niin silloin onnistuisi tekemään itseään vastaan. Voisiko uni jossain vaiheessa olla jotain muuta kuin masennuksen lisäämistä? Kun mitään konkreettista ei tapahdu, eikä energiaa oikeasti kanavoidu toimintaan, niin silti jotain uutta asetelmaa syntyisi useimmiten.
Äsken olin tosiaan sillä tavoin masentunut, ettei valvetoiminnoissa ollut juuri mieltä. Päikkäreiltä herättyä siis kirjoittelen tätä.
Olisiko siinä hyvä määritelmä masennukselle? Jos on edes jotain, jonka voi kokea eteenpäinvievänä, siihen voi tarttua.
Toisaalta voi tarttua sellaiseen toimeen, joka vie parhaillaan olevan vaiheen koentatyypin toisenlaiseksi. Tarkoittaa sitä, että tekee niitä toimia, jotka tuovat muut toimet nostavaksi koetun piiriin.
Itse olen huomannut, että jos käytännössä on vastassa seinä, eli ei mitään tekemistä tässä maailmassa, siirtyy unien puolelle. Unessa on eri realiteetit.
Uni on toisaalta herätessä vienyt kohti toisenlaista koenta-aseltemaa. Uni onkin tuonut palkitsevien ja tarttumisen arvoisten toimien piiriin ehkä montakin toiminnan vaihtoehtoa.
Uni on siis ratkaisu masennukseen. Itseään vastoin ei tulisi koskaan tehdä. Jos tilanne on se, että joutuu tekemään vastoin itseä, on tilanteeseen havahduttava mahdollisimman pian.
Unesta ja sen saannista tein sen havainnon äsken päikkäreillä, että uni on jotain tietynlaista. Voin toimia ajatuksissani kohti jotain tavoitetta, mutta käytännössä kyseessä on kokemus, sillä en liiku, eli en vaikkapa tarkista kellosta aikaa oikeasti.
Jos unen haluaa saada, tulisi ehkä ajatuksissa siirtyä niin, ettei toiminta seuraa perästä. Uni on ajatusten irtiottoa kehosta, ja jos tämän tilanteen voi saada jollain keinolla, olisi helppo nukahtaa kunhan vain käyttelisi hermostoaan oikein.
Vaikea on kuvitella tilanne, että jos on unessa, niin silloin onnistuisi tekemään itseään vastaan. Voisiko uni jossain vaiheessa olla jotain muuta kuin masennuksen lisäämistä? Kun mitään konkreettista ei tapahdu, eikä energiaa oikeasti kanavoidu toimintaan, niin silti jotain uutta asetelmaa syntyisi useimmiten.
Äsken olin tosiaan sillä tavoin masentunut, ettei valvetoiminnoissa ollut juuri mieltä. Päikkäreiltä herättyä siis kirjoittelen tätä.
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
Hyvin nukkuneena
Nukuin tosiaan hyvin. Ollut erilaista verrattuna etenkin univajeeseen.
Paljon paremmin riittää energiaa huomioida eri asioita. Tämän vuoksi ei ole viittinytkään ryhtyä pilkun nysväämiseen. Musaa, biljardia, sauvakävelyä, siivousta, pyykkejä ja muuta kunnon irroittelua.
Väsyneenä on paljon enemmän hajalla. Voi filmi katkeilla muistellessa tapahtuneita tai sitten on vaikea koostaa toimintaa monesta eri palikasta.
Kaiken kaikkiaan ... Hienoa, että joskus menee näinkin. Eräs aallonharja varmaan.
Paljon paremmin riittää energiaa huomioida eri asioita. Tämän vuoksi ei ole viittinytkään ryhtyä pilkun nysväämiseen. Musaa, biljardia, sauvakävelyä, siivousta, pyykkejä ja muuta kunnon irroittelua.
Väsyneenä on paljon enemmän hajalla. Voi filmi katkeilla muistellessa tapahtuneita tai sitten on vaikea koostaa toimintaa monesta eri palikasta.
Kaiken kaikkiaan ... Hienoa, että joskus menee näinkin. Eräs aallonharja varmaan.
Suhde huonoihin olotiloihin
Johdanto
Nukuin tänään yli 14 tuntia. Välillä join vain aamukahvit. Olin väsynyt. Lisäksi masenti niin paljon, ettei sängyn ulkopuolella ollut mitään ideaa.
Jos ideaa ei ollut sängyn ulkopuolella, niin unissa sitäkin enemmän. Taas meni aikaa vietellessä kivojen ja kauniiden ihmisten parissa. Yhtä vielä kosinkin. Joo, joo :)
Jonkin verran on unien tapahtumat vastavetoa päiville. Jos jotain ei toteudu päivällä, niin ehkä sitten unissa. Tässä voi olla eräs tekijä. On muitakin.
Aiheesta
Hyvä olo on osa normaaliutta. Ei pitäis oireilla, vaan asioiden tulee olla kunnossa. Jos tästä poikkeaa, on seurauksena ihmettely, päivittely, ehdottelu ja viimein varmaan heivaus jollekin osastolle.
Unissa ei auta huolestuminen ja niistä etukäteis-jännittäminen. Sama voi olla muussakin mielenterveydessä. Jos vaikeammat tilat ja vaiheet aiheuttavat etukäteen pelkoa, ahdistusta, häpeää ja turvattomuutta, niin taakka on kaksinkertainen tai sinne päin.
Ihmisen tulisi olla kohtuullisen vapaa kärsimään eteentulevan, ellei siitä ole muille kohtuutonta haittaa. Parhaansa voi yrittää tehdä, ja katsoa mihin se kantaa.
Nukuin tänään yli 14 tuntia. Välillä join vain aamukahvit. Olin väsynyt. Lisäksi masenti niin paljon, ettei sängyn ulkopuolella ollut mitään ideaa.
Jos ideaa ei ollut sängyn ulkopuolella, niin unissa sitäkin enemmän. Taas meni aikaa vietellessä kivojen ja kauniiden ihmisten parissa. Yhtä vielä kosinkin. Joo, joo :)
Jonkin verran on unien tapahtumat vastavetoa päiville. Jos jotain ei toteudu päivällä, niin ehkä sitten unissa. Tässä voi olla eräs tekijä. On muitakin.
Aiheesta
Hyvä olo on osa normaaliutta. Ei pitäis oireilla, vaan asioiden tulee olla kunnossa. Jos tästä poikkeaa, on seurauksena ihmettely, päivittely, ehdottelu ja viimein varmaan heivaus jollekin osastolle.
Unissa ei auta huolestuminen ja niistä etukäteis-jännittäminen. Sama voi olla muussakin mielenterveydessä. Jos vaikeammat tilat ja vaiheet aiheuttavat etukäteen pelkoa, ahdistusta, häpeää ja turvattomuutta, niin taakka on kaksinkertainen tai sinne päin.
Ihmisen tulisi olla kohtuullisen vapaa kärsimään eteentulevan, ellei siitä ole muille kohtuutonta haittaa. Parhaansa voi yrittää tehdä, ja katsoa mihin se kantaa.
sunnuntai 25. tammikuuta 2015
Vetäytymisreaktio haasteissa
Jos ihmissuhteessa ilmenee haasteellisempi puoli, niin aika usein ensireaktio on vetäytyminen ja etäisyyden ottaminen. Jopa välien jonkinlainen katkaisu.
Huomio koskee myös omaa elämää. Muiden kohdalla osaisi ehdottaa jotain parempaa. Kai se keinottomuustilanne on helposti suhtautumista ajatellen sama, vaikka haastekohdat ilmenisivät eri tavoin eri ihmisillä.
Keinottomuustilanteeseen jää vain vetäytyminen. Ainakin se vähän aikaa antaa, jos vaikka tekisi jotain paluuta. Hupsuinta siis voisi olla se, ettei vetäytymistä ja lisävälimatkaa käytä mitenkään suhteen hyödyksi. Tarkoittaa eristämistä ja samalla väistämättä myös eristäytymistä.
KO piirre ilmenee kyllä muissakin kuin suoraan ihmisiin liittyvissä haasteissa.
Huomio koskee myös omaa elämää. Muiden kohdalla osaisi ehdottaa jotain parempaa. Kai se keinottomuustilanne on helposti suhtautumista ajatellen sama, vaikka haastekohdat ilmenisivät eri tavoin eri ihmisillä.
Keinottomuustilanteeseen jää vain vetäytyminen. Ainakin se vähän aikaa antaa, jos vaikka tekisi jotain paluuta. Hupsuinta siis voisi olla se, ettei vetäytymistä ja lisävälimatkaa käytä mitenkään suhteen hyödyksi. Tarkoittaa eristämistä ja samalla väistämättä myös eristäytymistä.
KO piirre ilmenee kyllä muissakin kuin suoraan ihmisiin liittyvissä haasteissa.
lauantai 24. tammikuuta 2015
Pimeys ja hämäryys osaksi elämää
Join kahvit valkosipulivoileipien kanssa. Kuorin valkosipulit keittiössä ilman valoja. Sattumaa, kun en viitsinyt kurottaa katkaisijalle.
Sain sen ajatuksen, että mitä jos alkaisi olla enemmän myös pimeässä. Pidän toki valosta. Parasta on kunnon olohuone, jossa on isot ikkunat. Valoa siis, ja ehkä jotain muutakin näkymää.
Mutta se pimeys tai hämärämpi. Ei mikään huono juttu. Mitähän juttua tällä painotuksella voi edistää? En tiedä, mutta taidanpa kokeilla. Sitten sen näkee.
Sain sen ajatuksen, että mitä jos alkaisi olla enemmän myös pimeässä. Pidän toki valosta. Parasta on kunnon olohuone, jossa on isot ikkunat. Valoa siis, ja ehkä jotain muutakin näkymää.
Mutta se pimeys tai hämärämpi. Ei mikään huono juttu. Mitähän juttua tällä painotuksella voi edistää? En tiedä, mutta taidanpa kokeilla. Sitten sen näkee.
Unien opissa
Heräsin levottomiin jalkoihin. Eilen pari olutta, mikä lisäsi taipumusta. Mennään sitten näillä unilla.
Unista pitikin kertoa. Näen aika paljon asia-unia. Nytkin herätessä oli päällimmäisenä erään mietinnän lopputulos tai oivallus.
En voi palauttaa selkeästi unikuvaa ja siihen liittyvää tajunnallisuutta jälkikäteen. Sen muistan, että uni liittyi siihen, miten herkät ihmisaivot ovat.
Ihminen voi elää mitä erilaisimpia vaihtoehtoisuuksia. Kun jokin näkemyksellisyys, tai valmiuskokonaisuus on syntynyt, ja linkittynyt tiukaksi osaksi elämää, niin sen mukaan mennään enemmän tai vähemmän tiukasti.
Herätessä uneen, oli tajunnallisuus ja sen tulos kiehtova. Silti nuokin terävät psyyken kuvat haalistuvat usein melko pian.
Voiko päivätajunnassa koskaan päästä unen tasoiseen pohdiskeluun? Täytyy varmaan osata jotain meditatiivista tjmv.
Unista pitikin kertoa. Näen aika paljon asia-unia. Nytkin herätessä oli päällimmäisenä erään mietinnän lopputulos tai oivallus.
En voi palauttaa selkeästi unikuvaa ja siihen liittyvää tajunnallisuutta jälkikäteen. Sen muistan, että uni liittyi siihen, miten herkät ihmisaivot ovat.
Ihminen voi elää mitä erilaisimpia vaihtoehtoisuuksia. Kun jokin näkemyksellisyys, tai valmiuskokonaisuus on syntynyt, ja linkittynyt tiukaksi osaksi elämää, niin sen mukaan mennään enemmän tai vähemmän tiukasti.
Herätessä uneen, oli tajunnallisuus ja sen tulos kiehtova. Silti nuokin terävät psyyken kuvat haalistuvat usein melko pian.
Voiko päivätajunnassa koskaan päästä unen tasoiseen pohdiskeluun? Täytyy varmaan osata jotain meditatiivista tjmv.
torstai 22. tammikuuta 2015
Yksilö edellä
Kaiken(?) tulisi lähteä yksilöistä. Suurempaan kannattaa toiminnassa ryhtyä vain, jos yksilöeteneminen helpottuu, tai jokin tulee mahdolliseksi vasta suuremmalla porukalla.
Voiko jotain lähteä viemään eteenpäin esim niin, että lähtökohtana on organisaatio tai jokin muu yhteisö? Milloin tällainen tilanne tulee eteen? En ole itse miettinyt.
Ja jos jokin organisaatio tai ihmisryhmä ja sitä vastaavat toiminnat ja rakenteet eivät vastaa enää yksilön tarpeeseen, ei tällaista ryhmää ehkä tarvitse elvyttää uudelleen johonkin toiseen lähtöön.
Ainakin joskus on parempi alkaa nollasta. Kasautunutta kulttuuritietämystä kulkee kyllä mukana. Siis yksilöiden matkassa. Ryhmittymät elävät ja kuolevat, tilanteen mukaan. Yksilöt jatkavat oman aikansa. Toki jokin ryhmittymä voi elää ihmistä kauemminkin.
No, en tiedä. Jääköön heitoksi.
Voiko jotain lähteä viemään eteenpäin esim niin, että lähtökohtana on organisaatio tai jokin muu yhteisö? Milloin tällainen tilanne tulee eteen? En ole itse miettinyt.
Ja jos jokin organisaatio tai ihmisryhmä ja sitä vastaavat toiminnat ja rakenteet eivät vastaa enää yksilön tarpeeseen, ei tällaista ryhmää ehkä tarvitse elvyttää uudelleen johonkin toiseen lähtöön.
Ainakin joskus on parempi alkaa nollasta. Kasautunutta kulttuuritietämystä kulkee kyllä mukana. Siis yksilöiden matkassa. Ryhmittymät elävät ja kuolevat, tilanteen mukaan. Yksilöt jatkavat oman aikansa. Toki jokin ryhmittymä voi elää ihmistä kauemminkin.
No, en tiedä. Jääköön heitoksi.
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
Asioiden läpikäymiseen liittyvät reunaehtotekijät
Uskovat puhuvat paljon herätyksestä. Saarnaavat siihen tyyliin, että saisivat aikaan kääntymystä. Miksi kääntyminen on tärkeää? Mistä on kyse?
En osaa äkkiseltään ajatella asiaa. Teemasta olisi hyvä jutella sellaisen kanssa, joka tietää asiasta jotain.
Yleisemmin on paljon asioita, joiden käsittelytavat tulisi harkita paremmin. On joitain asioita, joita tulee tehdä yksin. Näiden yleisempi käsittely ei ole hyväksi. Sitten on asioista, joita ei tulisi käsitellä yksin, vaan kahden kesken tai yleisemmin. Eettisten kysymysten lisäksi on myös hyödyllisyysarvot painavat.
Yksinkäsittely. Yleinen käsittely. Käsittelyn puitteet eivät jää noihin. On myös osattava valita oikea hetki, tai oikeat vaiheet, jolloin asioihin tarttuu.
Lisäksi yksin tai yhdessä oikea-aikaisesti käsiteltävät asiat on ehkä hyvä tehdä juuri tietyllä tavalla. Yksin voi asioita käydä läpi haaveissa, kirjoitellen, työn, harrastusten ja toiminnan parissa, ... Sama yleisemmille käsittelyille.
En osaa äkkiseltään ajatella asiaa. Teemasta olisi hyvä jutella sellaisen kanssa, joka tietää asiasta jotain.
Yleisemmin on paljon asioita, joiden käsittelytavat tulisi harkita paremmin. On joitain asioita, joita tulee tehdä yksin. Näiden yleisempi käsittely ei ole hyväksi. Sitten on asioista, joita ei tulisi käsitellä yksin, vaan kahden kesken tai yleisemmin. Eettisten kysymysten lisäksi on myös hyödyllisyysarvot painavat.
Yksinkäsittely. Yleinen käsittely. Käsittelyn puitteet eivät jää noihin. On myös osattava valita oikea hetki, tai oikeat vaiheet, jolloin asioihin tarttuu.
Lisäksi yksin tai yhdessä oikea-aikaisesti käsiteltävät asiat on ehkä hyvä tehdä juuri tietyllä tavalla. Yksin voi asioita käydä läpi haaveissa, kirjoitellen, työn, harrastusten ja toiminnan parissa, ... Sama yleisemmille käsittelyille.
Vaje- ja kylläisyysjaksot tarpeissa
Kaikki menee yleensä sykleissä. Näin siis etenkin tarpeiden kohdalla. Kun jokin tarve on polttava, täytyy kutsua ehkä noudattaa.
Hengitys on selkein, ja jos se lakkaa, lakkaa elämäkin. Moni tarve ei ole näin polttavan vaativa, mutta merkitystä voi olla vähemmin akuuteillakin asioilla kuin hengitysilma.
Ruuan tarve vaihtelee nälästä täyteen kylläisyyteen. Näin saman päivän aikana. Ruuan tarve ei kuitenkaan ole yhtä polttava kuin nesteen tarve. Ruuan saannin voi lopettaa useaksi päiväksi, jos on yhtään vararavintoa.
Unta tarvitsee myös paljon viikon aikana. Toisaalta siitä voi yksittäisinä öinä tinkiä. Elimistö ottaa unen vaikka väkisin, jos tarve on polttava. Tiedätään, ettei pientä nukahtelua voi estää väsyneeltä, vaikka häntä yritettäisiin valvottaa vaikka miten.
Entä jos jokin tarpeen vähyys- tai kylläisyysjakso tulee myös vaihdella? Tarkoittaisi sitä, että jos vaikka ruokaa tai unta saisi tietyn aikaa sopivasti tarpeen mukaan, niin näitä tyydyttymisiä tulisi saada sopivissa sykleissä myös tarpeeksi vähän?
Jos ruoka- tai univajejakso rytmittääkin jotain, mikä on myös tarpeellista? Onko vajejaksoilla jokin merkitys?
Ainakin paastosta on epäilty, että se sopisi joihinkin tilanteisiin. Vie elimistön säästöliekkitilaan, ja säästörytmi voi olla tarpeellinen mm elimistön puolustuksen kannalta.
Hengitys on selkein, ja jos se lakkaa, lakkaa elämäkin. Moni tarve ei ole näin polttavan vaativa, mutta merkitystä voi olla vähemmin akuuteillakin asioilla kuin hengitysilma.
Ruuan tarve vaihtelee nälästä täyteen kylläisyyteen. Näin saman päivän aikana. Ruuan tarve ei kuitenkaan ole yhtä polttava kuin nesteen tarve. Ruuan saannin voi lopettaa useaksi päiväksi, jos on yhtään vararavintoa.
Unta tarvitsee myös paljon viikon aikana. Toisaalta siitä voi yksittäisinä öinä tinkiä. Elimistö ottaa unen vaikka väkisin, jos tarve on polttava. Tiedätään, ettei pientä nukahtelua voi estää väsyneeltä, vaikka häntä yritettäisiin valvottaa vaikka miten.
Entä jos jokin tarpeen vähyys- tai kylläisyysjakso tulee myös vaihdella? Tarkoittaisi sitä, että jos vaikka ruokaa tai unta saisi tietyn aikaa sopivasti tarpeen mukaan, niin näitä tyydyttymisiä tulisi saada sopivissa sykleissä myös tarpeeksi vähän?
Jos ruoka- tai univajejakso rytmittääkin jotain, mikä on myös tarpeellista? Onko vajejaksoilla jokin merkitys?
Ainakin paastosta on epäilty, että se sopisi joihinkin tilanteisiin. Vie elimistön säästöliekkitilaan, ja säästörytmi voi olla tarpeellinen mm elimistön puolustuksen kannalta.
Missä olen?
Heräsin eilen ennen kuutta. Kävelin punttisalille aamukahvien jälkeen.
Matkalla alitin sillan. Suunnilleen samalla kohden oli kaksi siltaa ja näiden alikulkua Sammonlahdessa. Toinen 100 metrin päässä toisesta.
Kun tulin sillan alta tien toiselle puolelle, olin ollut omissa mietteissäni ja oletin avautuvaksi toisenlaista näkymää. Pääni löi vähän aikaa tyhjää. Missä olen?
Jänski tunne.
Matkalla alitin sillan. Suunnilleen samalla kohden oli kaksi siltaa ja näiden alikulkua Sammonlahdessa. Toinen 100 metrin päässä toisesta.
Kun tulin sillan alta tien toiselle puolelle, olin ollut omissa mietteissäni ja oletin avautuvaksi toisenlaista näkymää. Pääni löi vähän aikaa tyhjää. Missä olen?
Jänski tunne.
perjantai 16. tammikuuta 2015
Elämäntapamuutos
Rahaa on tilillä vajaa 40 euroa ja vähän lompakossa. Seuraava tili ensi kuun alkupuolella, eli mentävä on näillä reilut puoli kuukautta. Mitä tehdä kun rahaa on vähän?
Ulkoilemassa voi käydä, ja olla kotosalla. Linja-autoa voi käyttää muutaman kerran, sillä loppurahat on varattava ruokaan. Kuivaruokaa on jonkin verran, tosin ehkä jotain voi tarvita kaupasta.
Nyt huomaa, että aiempi tekeminen perustui pitkälle rahan käyttöön. Kahvit ei baarissa maksa paljoa. Eikä linja-automatkat keskustaan. Kun nuokin jää, niin on muutettava elämäntapaa.
On siis tehtävä elämä sellaiseksi, ettei rahaa kulu mihinkään välttämättömän ulkopuoliseen. Kaikki mikä maksaa, on oltava elintärkeää. Ei elokuvia, ei teatteria, ei biljardia.
Suurin ongelma on ehkä se, ettei muita enää näe kovin paljoa. Vierailla ei oikein voi käydä, sillä matkat edestakaisin ovat liian pitkiä kävellä ylipainoisena. Samoin voi olla vaikeaa saada ketään kyläilemään. Toisaalta käynnit ihmisten parissa houkuttelevat tuhlaamaan muutenkin kuin bussimatkojen takia, joten sitäkin kannattaa välttää, koska taitaa olla riski.
Edessä on siis pakkoyksinäisyys. Vaatii totuttelemista ainakin alkuun, että sopeutuu muutokseen. Jatkossa täytyy miettiä tarkemmin, että minkä verran rakentaa toimia rahan varaan. Sen tästä oppii. Varmaan paljon muutakin.
Positiivisemmin ajatellen... Kun tilanteeseen tottuu, jää paljon aikaa itselle. Jos olo kääntyy liian masentuneeksi, ei ajasta ole niin paljoa iloa.
Taloustilanne onkin ollut kestämätön. Elämäntapamuutos kuluttamisessa voi auttaa vähän tasapainoon pääsemisessä.
Ulkoilemassa voi käydä, ja olla kotosalla. Linja-autoa voi käyttää muutaman kerran, sillä loppurahat on varattava ruokaan. Kuivaruokaa on jonkin verran, tosin ehkä jotain voi tarvita kaupasta.
Nyt huomaa, että aiempi tekeminen perustui pitkälle rahan käyttöön. Kahvit ei baarissa maksa paljoa. Eikä linja-automatkat keskustaan. Kun nuokin jää, niin on muutettava elämäntapaa.
On siis tehtävä elämä sellaiseksi, ettei rahaa kulu mihinkään välttämättömän ulkopuoliseen. Kaikki mikä maksaa, on oltava elintärkeää. Ei elokuvia, ei teatteria, ei biljardia.
Suurin ongelma on ehkä se, ettei muita enää näe kovin paljoa. Vierailla ei oikein voi käydä, sillä matkat edestakaisin ovat liian pitkiä kävellä ylipainoisena. Samoin voi olla vaikeaa saada ketään kyläilemään. Toisaalta käynnit ihmisten parissa houkuttelevat tuhlaamaan muutenkin kuin bussimatkojen takia, joten sitäkin kannattaa välttää, koska taitaa olla riski.
Edessä on siis pakkoyksinäisyys. Vaatii totuttelemista ainakin alkuun, että sopeutuu muutokseen. Jatkossa täytyy miettiä tarkemmin, että minkä verran rakentaa toimia rahan varaan. Sen tästä oppii. Varmaan paljon muutakin.
Positiivisemmin ajatellen... Kun tilanteeseen tottuu, jää paljon aikaa itselle. Jos olo kääntyy liian masentuneeksi, ei ajasta ole niin paljoa iloa.
Taloustilanne onkin ollut kestämätön. Elämäntapamuutos kuluttamisessa voi auttaa vähän tasapainoon pääsemisessä.
Ei vain päämäärä, ei vain matka, vaan nuo molemmat
Iltalehti: Kaikki lipeävät aina joskus. Mutta menestyneet laihduttajat palaavat
heti ruotuun. Jos olet siis olet sortunut keksiin, ei sinun kannata
popsia samaan menoon koko pakettia. Tai jos kuri on karannut perjantaina
käsistä, ei kannata mässäillä koko viikonloppua ja ajatella, että
maanantaina aloitetaan alusta. Korjausliike kannattaa tehdä heti.
Joo. Virheitä tulee, kun ei tiedä mitä tekee, ja valitsee tehtäväkseen jotain väärää. Tai sitten valitsee väärin jonkin muun seikan vuoksi.
Väärin voi siis valita resurssoinnin kahdella tavalla. Joko väärin perustein tehtynä, tai sitten yrittämällä jotain pelkän tekemisen vuoksi, jottei olisi aivan seis.
Oikeastaan jälkimmäinen on myös virhe, sillä jos mitään tekemistä ei ole, niin tekemiseen ryhtymistä ei tarvita. Tai sitten jokin panee liikkeelle hapuilemaan, jolloin voi testata, että tuottaako hapuilu jotain tulosta. Jos ei, niin korjaa toimintaa.
Jotta voi suunnistaa, tarvitsee palautetta suunnistukseen. Jotta saa palautetta, tarvitsee tehdä jotain, mistä saa infoa. Jos infoa ei saa niin, että sen avulla voisi jatkaa, on yritettävä infon hakua jotenkin toisin. Ei kai tässä ole vaihtoehtoja.
Hölmöintä on toki se, että jos tekee jotain, ei kuuntele palautetta ja tarkastele tuloksia. Ehkä noin, jos uskoo täyteen tekemisen osuvuuteen. Tai sitten ei malta tarkastella tuloksia sen takia, että saa niin hyvää palkintoa toimesta jo muutenkin.
Ihminen on aika vempula. Kun on tarve ja se hakee täyttymystä, niin toimelle on luonnon suomaa palkkiota, joka vahvistaa oikeaa lähestymistä. Aina ei toimen tarvitse olla kovin suoraan kohti maalia menevää, vaan palkkion voi kuitata vähemmälläkin tavoitteessa etenemisellä.
No, tuo oli loisimista. Matkaa tehdään kiksien takia, ei päämäärän. Pointti ei voi olla päämäärässä sinänsä, eikä myöskään palkkiossa sinänsä. Molemmat tarvitaan, ja molemmistä kiinnipitämkinen on tärkeää.
Joo. Virheitä tulee, kun ei tiedä mitä tekee, ja valitsee tehtäväkseen jotain väärää. Tai sitten valitsee väärin jonkin muun seikan vuoksi.
Väärin voi siis valita resurssoinnin kahdella tavalla. Joko väärin perustein tehtynä, tai sitten yrittämällä jotain pelkän tekemisen vuoksi, jottei olisi aivan seis.
Oikeastaan jälkimmäinen on myös virhe, sillä jos mitään tekemistä ei ole, niin tekemiseen ryhtymistä ei tarvita. Tai sitten jokin panee liikkeelle hapuilemaan, jolloin voi testata, että tuottaako hapuilu jotain tulosta. Jos ei, niin korjaa toimintaa.
Jotta voi suunnistaa, tarvitsee palautetta suunnistukseen. Jotta saa palautetta, tarvitsee tehdä jotain, mistä saa infoa. Jos infoa ei saa niin, että sen avulla voisi jatkaa, on yritettävä infon hakua jotenkin toisin. Ei kai tässä ole vaihtoehtoja.
Hölmöintä on toki se, että jos tekee jotain, ei kuuntele palautetta ja tarkastele tuloksia. Ehkä noin, jos uskoo täyteen tekemisen osuvuuteen. Tai sitten ei malta tarkastella tuloksia sen takia, että saa niin hyvää palkintoa toimesta jo muutenkin.
Ihminen on aika vempula. Kun on tarve ja se hakee täyttymystä, niin toimelle on luonnon suomaa palkkiota, joka vahvistaa oikeaa lähestymistä. Aina ei toimen tarvitse olla kovin suoraan kohti maalia menevää, vaan palkkion voi kuitata vähemmälläkin tavoitteessa etenemisellä.
No, tuo oli loisimista. Matkaa tehdään kiksien takia, ei päämäärän. Pointti ei voi olla päämäärässä sinänsä, eikä myöskään palkkiossa sinänsä. Molemmat tarvitaan, ja molemmistä kiinnipitämkinen on tärkeää.
Pienemmästä enemmän
Taidan lopettaa kaikissa yhdistyksissä olemisen. Syynä on se, ettei ole rahaa osallistua. Ehkä syytä muutenkin.
Ehkä tulisi harkita enemmän vain sitä, mikä ei vie rahavaroja. Panostaa rahatalouden ulkopuoliseen elämään. Samalla voi saada kylkiäisenä sen edun, että osaa arvostaa asioita suoremmin.
Ei osaa sanoa varmaa näistä. Sopiva vuorovaikutus on hyvä. Siis kaiken aikaa. Ei tosin tarkoita vain jatkuvaa vaihdantaa ja vaikutteiden saamista, vaan ehkä enemmän jo-saadun sulattelua.
Miten saa pienemmästä enemmän? Siinä on hyvä pointti mietittäväksi. Talousihminen kun olen. Juu, Juha :)
Tänään tuli tehtyä käpistely sauvaillen. Meinasin ahnehtia vähän suurempaa lenkkiä. Miksiköhän? Sitten tulin järkiini, ja oikaisin puolivälistä. Olin aikasen tyytyväinen heräämiseen!
Ehkä tulisi harkita enemmän vain sitä, mikä ei vie rahavaroja. Panostaa rahatalouden ulkopuoliseen elämään. Samalla voi saada kylkiäisenä sen edun, että osaa arvostaa asioita suoremmin.
Ei osaa sanoa varmaa näistä. Sopiva vuorovaikutus on hyvä. Siis kaiken aikaa. Ei tosin tarkoita vain jatkuvaa vaihdantaa ja vaikutteiden saamista, vaan ehkä enemmän jo-saadun sulattelua.
Miten saa pienemmästä enemmän? Siinä on hyvä pointti mietittäväksi. Talousihminen kun olen. Juu, Juha :)
Tänään tuli tehtyä käpistely sauvaillen. Meinasin ahnehtia vähän suurempaa lenkkiä. Miksiköhän? Sitten tulin järkiini, ja oikaisin puolivälistä. Olin aikasen tyytyväinen heräämiseen!
Osuspankin talletuskorko
Aikavälijalta: 1.1.2014–31.12.2014.
Talletuskorko: +0.06E.
No, sentään plussaa.
Palvelumaksut olivat noin 50 euroa. Suoritan laskujen maksut itse. Kai se järjestelmän ylläpito maksaa.
Talletuskorko: +0.06E.
No, sentään plussaa.
Palvelumaksut olivat noin 50 euroa. Suoritan laskujen maksut itse. Kai se järjestelmän ylläpito maksaa.
torstai 15. tammikuuta 2015
PVM: 15.1.2015
Heräsin tänään klo 2 yöllä, ja sain nukuttua noin 4 tuntia. Luin ja menin punttisalille. Treenailin melko kevyesti. Lopuksi kävin saunassa ja suihkussa.
Saunassa käynnistä onkin aikaa kuukausia. Teki hyvää. Päälle treenikahvit ja kaupungille.
Pelailin biljardia. Ei sen erityisempää, tosin melko hyvin oli tuntumaa muutamassa lyönnissä. Suuntaukset sujui, eli jokin hahmotus pelasi uudella tavalla. Lisäksi sopivan kasassa oli olo tietystä terävyydestä huolimatta. Ja ilman alkoholin tuomaa mahdollista negatiivista lisää.
Neljän tunnin unet. Kirjan lukua. Musiikkia. Kävely punttisalille. Treeni. Venyttely. Sauna. Suihku. Kahvit. Kävely kaupungille.
Kaikki nuo hiukan väsyneenä. Omituinen yhtälö. Nykyään treeni tuppaa nostamaan mielialaa liiaksi. Kun sen teki väsyneenä, niin puntit jotenkin tasan, eikä edes stressiä, kun intensiteetti sopiva.
Pingis ei enää kulkenut. Olisi pitänyt pelata aivan uudella idealla. Jäin vain pelailemaan. Pettymys. Ihmisten seurassa olisi voinut vieteskellä aikaa. Oli niin rento olo. Senkin tilaisuuden vähän missasin. Kotona lähes kahden tunnin päikkärit.
Outoa. Viimeiset pari iltaa ollut sellaisia, jolloin olen ollut aivan kuitti.
Tästä illasta en vielä tiedä enempiä. Pari ihmistä voi piipahtaa. Ei varmaa. Hyvä toisaalta, ettei tiedäkkään etukäteen. Oppimista vaatii myös se, että sopeutuu muiden rytmiin niin, että omat toimet menevät ok:sti odottelusta huolimatta.
Saunassa käynnistä onkin aikaa kuukausia. Teki hyvää. Päälle treenikahvit ja kaupungille.
Pelailin biljardia. Ei sen erityisempää, tosin melko hyvin oli tuntumaa muutamassa lyönnissä. Suuntaukset sujui, eli jokin hahmotus pelasi uudella tavalla. Lisäksi sopivan kasassa oli olo tietystä terävyydestä huolimatta. Ja ilman alkoholin tuomaa mahdollista negatiivista lisää.
Neljän tunnin unet. Kirjan lukua. Musiikkia. Kävely punttisalille. Treeni. Venyttely. Sauna. Suihku. Kahvit. Kävely kaupungille.
Kaikki nuo hiukan väsyneenä. Omituinen yhtälö. Nykyään treeni tuppaa nostamaan mielialaa liiaksi. Kun sen teki väsyneenä, niin puntit jotenkin tasan, eikä edes stressiä, kun intensiteetti sopiva.
Pingis ei enää kulkenut. Olisi pitänyt pelata aivan uudella idealla. Jäin vain pelailemaan. Pettymys. Ihmisten seurassa olisi voinut vieteskellä aikaa. Oli niin rento olo. Senkin tilaisuuden vähän missasin. Kotona lähes kahden tunnin päikkärit.
Outoa. Viimeiset pari iltaa ollut sellaisia, jolloin olen ollut aivan kuitti.
Tästä illasta en vielä tiedä enempiä. Pari ihmistä voi piipahtaa. Ei varmaa. Hyvä toisaalta, ettei tiedäkkään etukäteen. Oppimista vaatii myös se, että sopeutuu muiden rytmiin niin, että omat toimet menevät ok:sti odottelusta huolimatta.
sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Pohdintaa sähköilystä
Ajattelu nostaa joskus tunteita, saa aikaan ilmeitä ja ehkä eleitä. Joskus ajattelu on melko neutraalia pään sisäistä puntarointia, mietiskelyä, haaveilua, ...
Pohjimmiltaan ajattelu on hermoston toimintaa. Mitä kaikkea hermoston toiminta voikaan olla?
Toiminta on sellaista hermostossa ilmenevää sähköilyä, johon liittyy fyysisiä liikkeitä, jotka saavat aikaan muutosta ympäristössä. Sähköily voi olla kuin sähläily tai sählyn pelailu tjms.
Jospa hermoston toiminta olisi lyhyemmin ja napakammin kuvattu sanalla sähköily? Ok, no vaikka tässä b-viestissä noin.
Sähköily tapahtuu varmasti kunakin ajanhetkenä tietyllä tapaa. Sähköilyn vaihe johtaa seuraavaan, jne. Ellei kyseessä ole oikosulku, eli luuppi. Olisiko tuo sitten kuumennustila, kuten vaikka epilepsia? Tai jokin automatismi, tai jopa kaventuma, joka merkkaisi poissaolokohtausta?
Fokustaa voi. Fukusointiaste vaihtelee sähköilyssä. Jos oikein fokustaa, niin kai se sitten on hitsausta. Virta keskittyy niin, että kapeassa kanavassa käy sellainen virta, että se muovaa uutta niin kauan, kunnes virtaa ja fokusta riittää.
Hermoston kannalta hitsaus merkkaisi suurinta osien liitosta. Liitoksen voi saada aikaan pienellä, ja säännöllisellä virralla, tai sitten sillä amppaarimäärällä, joka tekee saman vähemmässä ajassa.
Ehkä epilepisiassa ilmenee hitsaus ja luuppi. Kun energia on luupissa, niin kai se oikonen tiivistää virtaa, eli virtaus suuntautuu ainakin hetkellisesti johonkin kapeaan piiriin.
Mitä kapeampi piiri saa energian taakseen, sen kovempaa on surraus. Sen nopeammin rata varmaan väsyy, ja tila lakkaa. Tai siirtyy jonnekin toisaalle. Ehkä virtaus normalisoituu jossain vaiheessa, ja kohtaus on ohi.
Mitä on vapaus? Vapaus on vapaata virtaa. Jos virrassa esiintyy luuppeja, luupit eivät ole vankiloita.
Addikti voi luupata jonkin toiminnon puitteissa. Tarve on niin suuri, ja se aktivoi niin vahvasti tietyn valmiin radan, että radattelusta voi olla vaikea irroittautua. Jos mieli väsyy raveihin, niin väsymys hoitaa homman kotiin, kunnes rata on taas valmis uutta ajoa varten.
Nukkumisen vähyys vähentää vapautta. Automaattisuutta voi pyörähtää lisää, ja syynä voi olla pienoinen stressi. Stressi on kyllä muutenkin selvä piiskuritila, ja painostuksen päällä ollessa, voi olla vaikeaa surffailla kovin vapautuneesti.
Kunnon virtakin (amppeerimäärä) on helposti asia, joka voi aiheuttaa kanavoinnin vaikeutta. Jos mielentila on korkealla vaikka antoisan fyysisen tai henkisen ponnistuksen johdosta, voi energiaa olla vaikea suunnata järkevästi.
Selkeästi aktivoivan toimen aikana virta on ollut sopivan passelisti kanavoitunut. Kun toimea muutetaan, niin virta ei välttämättä heti sopeudukkaan uuteen tilanteeseen. Näin voi treenit ja kisailut ainakin ennen kuupeutumista estää tehokkaasti unen saantia.
Ja kai toi virtausongelma korostuu erityisesti maniassa. Olisiko masennus sitten se tila, jossa virtaus olisi toisessa ääripäässä. Entäs psykoosi? Kai sekin johonkin virtausongelmaan liittyy.
Onni, rakkaus, läheisyys, erilaiset yhteydet, tunteet, ... Kai ne viime kädessä hermoston osien välisiin virtauksiin liittyy. Mitä toimintaa saavatkaan aikaan, on toinen juttu.
Jos virtaus saa aikaa toimintaa, muuttuu jokin, jonka seurauksena muuttuu virtaus. Virtaus on näin palauteriippuvaista. Toiminta saa aikaan muutoksia ympäristössä, jolloin havainnot muuttavat hermoston tilaa, jonka seurauksena toiminta voi ehkä suuntautua toisin.
Dialogi on sitten varmaan hermostoa ajatellen osien välistä virtausta niin, että tietty osakokonaisuus (A: A1, A2, ...) saa tällin toisilta osalta (B: B1, B2, ...) sillä tavoin, että B:stä kanavoituu uusia kytkentöjä A:n.
On todennäköistä, että lähtötälli, havainto (H: H1, H2, ...) tulee ympäristöstä tai spontaanisti, jolloin se kytkeytyy vastaavaan A:n, jolloin A purkautuu B:n.
Koska yleensä H on aina enemmän tai vähemmän erilaisesti muodostunut, niin aktivoituva A on aina hiukan erilainen, ja siten siihen liittyvät osat B.
Oleellista prosessoinneissa on varmaan se, että aikaa myöten hermosto tekee selvää havainnosta H. H on hermoston kannalta tietyn vaiheen tila A:ssa. Tila ohjautuu toiseen tilaa B, ja B ohjautuu takaisin A:lle.
Vuoropuhelu kahden osakokonaisuudeksi katsottavan tilan sisällä vaihtuu aikanaan yhä erilaisemmaksi, ja jossain vaiheessa vuoropuheluun kuuluu jo aivan muuta. Muutos kokeentuu, eli kokija kokee erilaista olotilaa, eikä jumeta ehkä loputtomasti "jankaten", tai jotenkin muuten.
No, tästä avauksesta on hyvä jatkaa jokin toinen kerta lisää.
Pohjimmiltaan ajattelu on hermoston toimintaa. Mitä kaikkea hermoston toiminta voikaan olla?
Toiminta on sellaista hermostossa ilmenevää sähköilyä, johon liittyy fyysisiä liikkeitä, jotka saavat aikaan muutosta ympäristössä. Sähköily voi olla kuin sähläily tai sählyn pelailu tjms.
Jospa hermoston toiminta olisi lyhyemmin ja napakammin kuvattu sanalla sähköily? Ok, no vaikka tässä b-viestissä noin.
Sähköily tapahtuu varmasti kunakin ajanhetkenä tietyllä tapaa. Sähköilyn vaihe johtaa seuraavaan, jne. Ellei kyseessä ole oikosulku, eli luuppi. Olisiko tuo sitten kuumennustila, kuten vaikka epilepsia? Tai jokin automatismi, tai jopa kaventuma, joka merkkaisi poissaolokohtausta?
Fokustaa voi. Fukusointiaste vaihtelee sähköilyssä. Jos oikein fokustaa, niin kai se sitten on hitsausta. Virta keskittyy niin, että kapeassa kanavassa käy sellainen virta, että se muovaa uutta niin kauan, kunnes virtaa ja fokusta riittää.
Hermoston kannalta hitsaus merkkaisi suurinta osien liitosta. Liitoksen voi saada aikaan pienellä, ja säännöllisellä virralla, tai sitten sillä amppaarimäärällä, joka tekee saman vähemmässä ajassa.
Ehkä epilepisiassa ilmenee hitsaus ja luuppi. Kun energia on luupissa, niin kai se oikonen tiivistää virtaa, eli virtaus suuntautuu ainakin hetkellisesti johonkin kapeaan piiriin.
Mitä kapeampi piiri saa energian taakseen, sen kovempaa on surraus. Sen nopeammin rata varmaan väsyy, ja tila lakkaa. Tai siirtyy jonnekin toisaalle. Ehkä virtaus normalisoituu jossain vaiheessa, ja kohtaus on ohi.
Mitä on vapaus? Vapaus on vapaata virtaa. Jos virrassa esiintyy luuppeja, luupit eivät ole vankiloita.
Addikti voi luupata jonkin toiminnon puitteissa. Tarve on niin suuri, ja se aktivoi niin vahvasti tietyn valmiin radan, että radattelusta voi olla vaikea irroittautua. Jos mieli väsyy raveihin, niin väsymys hoitaa homman kotiin, kunnes rata on taas valmis uutta ajoa varten.
Nukkumisen vähyys vähentää vapautta. Automaattisuutta voi pyörähtää lisää, ja syynä voi olla pienoinen stressi. Stressi on kyllä muutenkin selvä piiskuritila, ja painostuksen päällä ollessa, voi olla vaikeaa surffailla kovin vapautuneesti.
Kunnon virtakin (amppeerimäärä) on helposti asia, joka voi aiheuttaa kanavoinnin vaikeutta. Jos mielentila on korkealla vaikka antoisan fyysisen tai henkisen ponnistuksen johdosta, voi energiaa olla vaikea suunnata järkevästi.
Selkeästi aktivoivan toimen aikana virta on ollut sopivan passelisti kanavoitunut. Kun toimea muutetaan, niin virta ei välttämättä heti sopeudukkaan uuteen tilanteeseen. Näin voi treenit ja kisailut ainakin ennen kuupeutumista estää tehokkaasti unen saantia.
Ja kai toi virtausongelma korostuu erityisesti maniassa. Olisiko masennus sitten se tila, jossa virtaus olisi toisessa ääripäässä. Entäs psykoosi? Kai sekin johonkin virtausongelmaan liittyy.
Onni, rakkaus, läheisyys, erilaiset yhteydet, tunteet, ... Kai ne viime kädessä hermoston osien välisiin virtauksiin liittyy. Mitä toimintaa saavatkaan aikaan, on toinen juttu.
Jos virtaus saa aikaa toimintaa, muuttuu jokin, jonka seurauksena muuttuu virtaus. Virtaus on näin palauteriippuvaista. Toiminta saa aikaan muutoksia ympäristössä, jolloin havainnot muuttavat hermoston tilaa, jonka seurauksena toiminta voi ehkä suuntautua toisin.
Dialogi on sitten varmaan hermostoa ajatellen osien välistä virtausta niin, että tietty osakokonaisuus (A: A1, A2, ...) saa tällin toisilta osalta (B: B1, B2, ...) sillä tavoin, että B:stä kanavoituu uusia kytkentöjä A:n.
On todennäköistä, että lähtötälli, havainto (H: H1, H2, ...) tulee ympäristöstä tai spontaanisti, jolloin se kytkeytyy vastaavaan A:n, jolloin A purkautuu B:n.
Koska yleensä H on aina enemmän tai vähemmän erilaisesti muodostunut, niin aktivoituva A on aina hiukan erilainen, ja siten siihen liittyvät osat B.
Oleellista prosessoinneissa on varmaan se, että aikaa myöten hermosto tekee selvää havainnosta H. H on hermoston kannalta tietyn vaiheen tila A:ssa. Tila ohjautuu toiseen tilaa B, ja B ohjautuu takaisin A:lle.
Vuoropuhelu kahden osakokonaisuudeksi katsottavan tilan sisällä vaihtuu aikanaan yhä erilaisemmaksi, ja jossain vaiheessa vuoropuheluun kuuluu jo aivan muuta. Muutos kokeentuu, eli kokija kokee erilaista olotilaa, eikä jumeta ehkä loputtomasti "jankaten", tai jotenkin muuten.
No, tästä avauksesta on hyvä jatkaa jokin toinen kerta lisää.
Syöminen ja raskas olo
Kunnon annos kinkkua. Seurauksena aivan karseen raskas olo.
Otin päiväunet. Sekään ei auttanut.
Taitaa syömisillä olla melkoisesti merkitystä. Siis sopimattomilla määrillä etenkin.
Jos syö enemmän, niin sitten kyllä vaikka kalaa ja kanaa tai jotain muuta.
Otin päiväunet. Sekään ei auttanut.
Taitaa syömisillä olla melkoisesti merkitystä. Siis sopimattomilla määrillä etenkin.
Jos syö enemmän, niin sitten kyllä vaikka kalaa ja kanaa tai jotain muuta.
Alkosta holismia, tatsia vai feikkiä
Joskus humala integroi. Joskus se tekee olon epätodellisen feikiksi. Riippuu tilanteesta, mihin suuntaan mielentila lähtee kääntymään.
Kai itsellä on jokin osuus siitä, miten menee milloinkin. Hiton vaikeaa on kuitenkin se, että osaa säilyttää hyvän mielenrauhan ja puhtaan pöydän sekä puhtaan omantunnon niin, ettei vapaus mene erilaisissa haasteissa.
Piinaavaa on kokea olevansa keskellä feikkitilaa. Sietämätön olo esim alkoholin nauttimisen jälkeen. Mutta seuraavana päivänä on fiilis toinen. Sitä on entistäkin varmemmin kiinni tuntumassa. Outo juttu.
Kahvi saa kierroksia. Samoin muu paine. Se tekee olosta terävän. Alkoholi pyöristää olotilaa, jolloin tietoisuuden kapeus vähenee. Joskus laaja-alaisuudesta on hyötyä. Jopa tarkoissa peleissä, kuten snookerissa.
Mielenkiintoista on sitten se kunnon pyöristys, eli selkeä sikakänni, joka ei kuitenkaan ole nuukahtamista. Tää on kans aika erikoinen ja arvoituksellinen tila.
Kai itsellä on jokin osuus siitä, miten menee milloinkin. Hiton vaikeaa on kuitenkin se, että osaa säilyttää hyvän mielenrauhan ja puhtaan pöydän sekä puhtaan omantunnon niin, ettei vapaus mene erilaisissa haasteissa.
Piinaavaa on kokea olevansa keskellä feikkitilaa. Sietämätön olo esim alkoholin nauttimisen jälkeen. Mutta seuraavana päivänä on fiilis toinen. Sitä on entistäkin varmemmin kiinni tuntumassa. Outo juttu.
Kahvi saa kierroksia. Samoin muu paine. Se tekee olosta terävän. Alkoholi pyöristää olotilaa, jolloin tietoisuuden kapeus vähenee. Joskus laaja-alaisuudesta on hyötyä. Jopa tarkoissa peleissä, kuten snookerissa.
Mielenkiintoista on sitten se kunnon pyöristys, eli selkeä sikakänni, joka ei kuitenkaan ole nuukahtamista. Tää on kans aika erikoinen ja arvoituksellinen tila.
Runoudesta poikkeaminen seis!
Ei tulisi ryhtyä mihinkään, mikä ei lähde kerimään kuin runo. Näin tulisi ajatella esim kirjoittelusta.
Pään lyömistä seinään osaa jokainen. Helppoa. Vaikeampaa on löytää tekemiseen helppous.
Eli, jospa nyt päättäisin, etten kirjoittaisi enää mitään, joka poikkeaa runoudesta! :)
Pään lyömistä seinään osaa jokainen. Helppoa. Vaikeampaa on löytää tekemiseen helppous.
Eli, jospa nyt päättäisin, etten kirjoittaisi enää mitään, joka poikkeaa runoudesta! :)
Uuteen ryhtyminen
Iritotto omaan aikaan. Siinä sitä vaikeutta onkin. Vasta yöllä saa rauhan omille ajatuksille. Mistähän tääkin johtuu?
Joskus saanut tersittyä itsensä johonkin uuteen. Ihan on yllättänyt itsensä. Miten ihmeessä se voi olla niin vaikeaa?
Eilisessä Hesarissa oli siitä, miten musiikki on sitä samaa peruspoppia. Kaikkia miellyttävää, jossa ei särmiä. Uusi tai toisentyyppinen ei saisi niin paljon kuuntelijoita taakseen.
No, itse kuuntelen listaa, jossa on vain 1000 kappaletta. Käytännössä pumpulimusaa. Jokin poikkeus vain vahvistaa sääntöä.
OFFTOPIC
Koplasin kaksi asiaa: uuteen ryhtymisen ja uudenlaisen musiikin. Kyllä ne jollain tapaa liittyvät toisiinsa. Pinnallisesti ajatellen ei oikein, mutta oleellisia linkkejä seuraillen, kyllä.
Maailma linkkautuu. Linkkejä seuraillen voi surffata sujuvasti. Millainen linkkipolitiikka, sellainen toimintavalmius.
Osa jutuista linkkautuu tiedollisella tasolla. Joskus tiedollisista linkkauksista ei kannata pitää suurempaa huolta. Tekee ja toimii, ja linkit asettuvat samalla toimintaa vastaavaksi. Mitäs sitä muuta? No, joskus.
Joskus saanut tersittyä itsensä johonkin uuteen. Ihan on yllättänyt itsensä. Miten ihmeessä se voi olla niin vaikeaa?
Eilisessä Hesarissa oli siitä, miten musiikki on sitä samaa peruspoppia. Kaikkia miellyttävää, jossa ei särmiä. Uusi tai toisentyyppinen ei saisi niin paljon kuuntelijoita taakseen.
No, itse kuuntelen listaa, jossa on vain 1000 kappaletta. Käytännössä pumpulimusaa. Jokin poikkeus vain vahvistaa sääntöä.
OFFTOPIC
Koplasin kaksi asiaa: uuteen ryhtymisen ja uudenlaisen musiikin. Kyllä ne jollain tapaa liittyvät toisiinsa. Pinnallisesti ajatellen ei oikein, mutta oleellisia linkkejä seuraillen, kyllä.
Maailma linkkautuu. Linkkejä seuraillen voi surffata sujuvasti. Millainen linkkipolitiikka, sellainen toimintavalmius.
Osa jutuista linkkautuu tiedollisella tasolla. Joskus tiedollisista linkkauksista ei kannata pitää suurempaa huolta. Tekee ja toimii, ja linkit asettuvat samalla toimintaa vastaavaksi. Mitäs sitä muuta? No, joskus.
torstai 8. tammikuuta 2015
Mielisairauspolitiikasta
Lainasin kirjastosta Anssi Leikolan kirjan Katkennut totuus. Kirja on tutkielma traumasta ja dissosiaatiosta.
Luin n 50 sivua alusta. Melkoista pyörittelyä. Seuraavaksi omia näkemyksiä ...
Monet ihmiset käyttäytyvät arkisesti sanottuna oudosti ja epäterveellä tavalla, ja käytöksen takaa löytyy varmasti hermostollinen kytkentä. Hermostollinen rakenne voisi olla ihmistä ja ympäristöä paremmin palveleva. Mutta kun ei juuri sillä hetkellä satu olemaan.
Hermostoa tulisi tarkastella ainakin joskus hermostona siihen liittyvine lainalaisuuksineen. Hermosto on mikä on, ja se rakentuu miten tekeekin. Mielisairaudet ja psykopatologia käsitteenä viittaavat jossain mielessä outoon tapaan lähestyä hermostoa.
Arkielämän kannalta psykopatologia ja siihen liittyvät käsitteet ovat ihan ok, mutta jos yritetään lähestyä jotain syitä, on osattava nähdä muutakin kuin se, mikä näyttäisi olevan kyseessä. Mielisairaudet ovat elämän kannalta sairauksia. Hermoston kannalta kyseessä on vain ominaisuuksia.
Jos kivi on kengässä, ei kukaan sano tilannetta sairaaksi. Kivi kengässä voi aiheuttaa paljon erilaisia oireita, ellei tilanteelle tehdä mitään. Sairaus-käsitteen vinkkelistä ei tilannetta kuitenkaan monesti katsota, vaan kiven joutuminen voi olla ehkä ihme, ja ihmeellinen tapahtuminen, mutta samalla varmaan jotenkin ymmärrettävän luonnollinen.
Kivi voi aiheuttaa vaikka sen, ettei kävelyä tee mieli jatkaa. Seuraa vaikka pysähdys tai pysähtely. Pitemmän päälle kivestä voi aiheutua haavaumia, tulehdusta ja kuumetta. Kivi voi johtaa kuolemaan. Näin esim henkilöllä, jolla ei ole tuntoaistia esim diabeteksen takia.
Kiven tapauksessa on jotenkin luonnollista lähteä hakemaan syytä niille seurauksille, joista kiven kantaja joutuu osalliseksi. Kun kyseessä on psykopatologia, voi syiden etsintä olla vaikeaa ja tuloksetonta. Silloin on tyydyttävä oireen hoitoon.
Jos psykopatologiaan haluaa vaikuttaa, ei sairaus-käsite tuo mitään arvoa tilanteeseen. Tilanteeseen liittyvät ilmiöt voivat johtaa löydöksiin syytasolla.
Oleellista on, ettei syytaso yleensä kiinnosta, sillä ihminen otetaan sellaisenaan, eli miten häneen on hyödyllisen oloista suhtautua. Tämmöinen toiminta ei ole tosiaan terveyden hakemista, vaan kuvaa sitä, miten muiden tulee suhtautua tietyssä ihmisessä oleviin ominaisuuksiin.
Mielisauraus käsitteenä on siten osa ympäristön valmiutta kohdata sairaus. Mielisairaalle itselleen voi valmiudesta seurata parhaimmillaan jotain etua, mutta suoranaista terveyden edistämisestä ei voida puhua.
Tuotanto- tai villieläimiin on monesti vähän samalla tapaa ulkoinen suhde. Noita tarkastellaan paljolti ihmisten näkökulmasta. Jos karhu käyskentelee keskustassa, on siitä hyvä tehdä ilmoitus, se voidaan lopettaa, jne. Karhun kokema ongelma ei ehkä ole suuren tarkastelun kohteena, vaan ympäröivien ihmisten huoli nousee etusijalle.
Mielisairaus on käytännössä ilmiö, jossa mielisaurautta tarkastellaan ympäristön varautumisen näkökulmasta. Ihan ok, tosin lähestymistapa tulee tiedostaa. Kovin suoranaisesta sairaan hoitamisesta ei ole kyse, vaan ympäristön varautumisesta sairauteen.
Luin n 50 sivua alusta. Melkoista pyörittelyä. Seuraavaksi omia näkemyksiä ...
Monet ihmiset käyttäytyvät arkisesti sanottuna oudosti ja epäterveellä tavalla, ja käytöksen takaa löytyy varmasti hermostollinen kytkentä. Hermostollinen rakenne voisi olla ihmistä ja ympäristöä paremmin palveleva. Mutta kun ei juuri sillä hetkellä satu olemaan.
Hermostoa tulisi tarkastella ainakin joskus hermostona siihen liittyvine lainalaisuuksineen. Hermosto on mikä on, ja se rakentuu miten tekeekin. Mielisairaudet ja psykopatologia käsitteenä viittaavat jossain mielessä outoon tapaan lähestyä hermostoa.
Arkielämän kannalta psykopatologia ja siihen liittyvät käsitteet ovat ihan ok, mutta jos yritetään lähestyä jotain syitä, on osattava nähdä muutakin kuin se, mikä näyttäisi olevan kyseessä. Mielisairaudet ovat elämän kannalta sairauksia. Hermoston kannalta kyseessä on vain ominaisuuksia.
Jos kivi on kengässä, ei kukaan sano tilannetta sairaaksi. Kivi kengässä voi aiheuttaa paljon erilaisia oireita, ellei tilanteelle tehdä mitään. Sairaus-käsitteen vinkkelistä ei tilannetta kuitenkaan monesti katsota, vaan kiven joutuminen voi olla ehkä ihme, ja ihmeellinen tapahtuminen, mutta samalla varmaan jotenkin ymmärrettävän luonnollinen.
Kivi voi aiheuttaa vaikka sen, ettei kävelyä tee mieli jatkaa. Seuraa vaikka pysähdys tai pysähtely. Pitemmän päälle kivestä voi aiheutua haavaumia, tulehdusta ja kuumetta. Kivi voi johtaa kuolemaan. Näin esim henkilöllä, jolla ei ole tuntoaistia esim diabeteksen takia.
Kiven tapauksessa on jotenkin luonnollista lähteä hakemaan syytä niille seurauksille, joista kiven kantaja joutuu osalliseksi. Kun kyseessä on psykopatologia, voi syiden etsintä olla vaikeaa ja tuloksetonta. Silloin on tyydyttävä oireen hoitoon.
Jos psykopatologiaan haluaa vaikuttaa, ei sairaus-käsite tuo mitään arvoa tilanteeseen. Tilanteeseen liittyvät ilmiöt voivat johtaa löydöksiin syytasolla.
Oleellista on, ettei syytaso yleensä kiinnosta, sillä ihminen otetaan sellaisenaan, eli miten häneen on hyödyllisen oloista suhtautua. Tämmöinen toiminta ei ole tosiaan terveyden hakemista, vaan kuvaa sitä, miten muiden tulee suhtautua tietyssä ihmisessä oleviin ominaisuuksiin.
Mielisauraus käsitteenä on siten osa ympäristön valmiutta kohdata sairaus. Mielisairaalle itselleen voi valmiudesta seurata parhaimmillaan jotain etua, mutta suoranaista terveyden edistämisestä ei voida puhua.
Tuotanto- tai villieläimiin on monesti vähän samalla tapaa ulkoinen suhde. Noita tarkastellaan paljolti ihmisten näkökulmasta. Jos karhu käyskentelee keskustassa, on siitä hyvä tehdä ilmoitus, se voidaan lopettaa, jne. Karhun kokema ongelma ei ehkä ole suuren tarkastelun kohteena, vaan ympäröivien ihmisten huoli nousee etusijalle.
Mielisairaus on käytännössä ilmiö, jossa mielisaurautta tarkastellaan ympäristön varautumisen näkökulmasta. Ihan ok, tosin lähestymistapa tulee tiedostaa. Kovin suoranaisesta sairaan hoitamisesta ei ole kyse, vaan ympäristön varautumisesta sairauteen.
Unissahöpinä
Alkanut höpistä itekseni kun yöllä kääntelen kylkeä. Siinä vaiheessa kertoilen mielessä liikkuvaa, kun nousen jostain syvemmästä unitilasta.
Vähän yhtä automaattinen alkaa ilmiö olla kuin peiton asettaminen oikein. Ehkä jotain voisi noista muistaa myöhemmin. Tai tiedä, että ilmeneekö jotain oleellista. Liian aikaista sanoa.
Vähän yhtä automaattinen alkaa ilmiö olla kuin peiton asettaminen oikein. Ehkä jotain voisi noista muistaa myöhemmin. Tai tiedä, että ilmeneekö jotain oleellista. Liian aikaista sanoa.
keskiviikko 7. tammikuuta 2015
Liike on lääke
Ihminen haluaa toisen olevan ymmärrettävässä yhteydessä. Kai tämä on perustarve. Tietty turvallisuuden tae.
Aito ymmärrysvastuu on sillä, joka tarvitsee muiden ymmärrystä itsensä takia. Joka on irtaantunut tarvitsevuudesta, ei ehkä ole enää ymmärryksen piiriin saatettavissa.
Yhdessä täytyy aika pitkälle olla, sillä yhteisöjen eikä etenkään kansojen jakaminen aina onnistu. Ehkä pirstoutumien tulisi olla osa luonnollista kehityskulkua.
Jos suhteellisen aseman parantaminen on luonnollista, eli se pyrkimys on terve, eikä sitä voi järkevästi välttää, ja tavoitteessa onnistutaan, on seurauksena valtaeroja. Jos valtaero aiheuttaa jonkin ihmisryhmän olemassaololle kestämättömyyttä on seuraavia vaihtoehtoja.
1. Huononpiosaiset hyväksyvät tilanteen, sairastelevat ja kuolevat pikkuhiljaa pois.
2. Huononpiosaiset poistetaan aktiivisesti pois aiheuttamasta häiriötä.
3. Huonompiosaiset ja parempiosaiset jatkavat kukin omalla tahollaan.
4. Pyritään kohti tasa-arvoa, eli sitä, ettei valta-asemia synny, tai jos syntyy, niin valta-asemat eivät uhkaa ainakaan perustarpeita, eikä tästä ole pelkoa.
5. Parempiosainen on velvoitettu huolehtimaan hänestä, joka on lähellä, ja tarvitsee jotain eteenpäinmenoa. (Vaatii ehkä luonnollisemman yhteisön, ei kasvotonta yhteiskuntaa)
Sidos estää erkaantumasta, eikä tällaista haluta edistää. Silti kuilua hyvä- ja huono-osaisten välillä kasvatetaan. Taitaa jo tuntua. Silti, kaikkia noista em keinoista taidetaan käyttää.
Barrikadeille ei nousta noin vain. Enemmistösuuntautuneessa yhteiskunnassa riittää se, kun riittävän moni on sitä mieltä, että heillä itsellään menee ihan kivasti.
Ehkä enemmistösuuntautunut järjestely on sitä, mikä vastaa menneen ajan diktatuureja. Epätasa-arvoa voi rakentaa kunakin aikana käytännössä hiukan eri tavoin. Silti ongelma on yhteinen, eikä vallankeikautukset auta.
Mahdollisuuksien tasa-arvoa ei ole, tai jos se on, ei se käytännössä tuota keskenään samaa tulosta eri kansalaisille. Ihmekkös tuo, sillä lähtötilan tasavertaisuusodotukselle ei ole perusteita, sillä jokaisen tilanne on uniikki. Toisaalta tasavertaisuus voi olla nimenomaan se, mitä ei oikein haluta, vaan juuri niitä lähtöeroja ja välivaihe-eroja halutaan.
Pyrkimys hyvään asemaan on todennäköisesti kaiken salaisuus elämässä. Asemaa voi saavuttaa eri keinoin, kestävästi ja vahvasti, tai vähemmän. Pyrkimystarvetta tulisi ehkä kunnioittaa, vaikka kaikki eivät asioitaan saisikaan kovin hyvälle tasolle.
Miten em luonnonvoima tulisi ottaa huomioon käytännön järjestelyissä? Ehkä viisasten kiveä ei ole. Joitain esteeksi muodostuneita solmuja voidaan availla, mikäli osataan. Nykyisestä on lähdettävä, ja pyrittävä saamaan säätö sopivaksi.
Kuka hyväksyy nykyisyyden? Ei ehkä täysin vallitsevaksi, vaan lähtötilanteeksi. Sama rasti on jokaisella yksilölläkin. Ehkä siinä tämän pohdinnan saldo. Uusi kysymys.
Herää kysymys siitä, mitä nykyisyys on. Miten voi sijoittaa itseään kartalle, jos vaihtoehtoisuuksia ei ole? Ei mitään tekijöitä, joihin nähden nykytilanne erottuu. No, havaintoja voi tehdä vain tarkastelemalla, ja pyrkimällä ja menemällä kohden jotain.
Siis liike on lääke.
Aito ymmärrysvastuu on sillä, joka tarvitsee muiden ymmärrystä itsensä takia. Joka on irtaantunut tarvitsevuudesta, ei ehkä ole enää ymmärryksen piiriin saatettavissa.
Yhdessä täytyy aika pitkälle olla, sillä yhteisöjen eikä etenkään kansojen jakaminen aina onnistu. Ehkä pirstoutumien tulisi olla osa luonnollista kehityskulkua.
Jos suhteellisen aseman parantaminen on luonnollista, eli se pyrkimys on terve, eikä sitä voi järkevästi välttää, ja tavoitteessa onnistutaan, on seurauksena valtaeroja. Jos valtaero aiheuttaa jonkin ihmisryhmän olemassaololle kestämättömyyttä on seuraavia vaihtoehtoja.
1. Huononpiosaiset hyväksyvät tilanteen, sairastelevat ja kuolevat pikkuhiljaa pois.
2. Huononpiosaiset poistetaan aktiivisesti pois aiheuttamasta häiriötä.
3. Huonompiosaiset ja parempiosaiset jatkavat kukin omalla tahollaan.
4. Pyritään kohti tasa-arvoa, eli sitä, ettei valta-asemia synny, tai jos syntyy, niin valta-asemat eivät uhkaa ainakaan perustarpeita, eikä tästä ole pelkoa.
5. Parempiosainen on velvoitettu huolehtimaan hänestä, joka on lähellä, ja tarvitsee jotain eteenpäinmenoa. (Vaatii ehkä luonnollisemman yhteisön, ei kasvotonta yhteiskuntaa)
Sidos estää erkaantumasta, eikä tällaista haluta edistää. Silti kuilua hyvä- ja huono-osaisten välillä kasvatetaan. Taitaa jo tuntua. Silti, kaikkia noista em keinoista taidetaan käyttää.
Barrikadeille ei nousta noin vain. Enemmistösuuntautuneessa yhteiskunnassa riittää se, kun riittävän moni on sitä mieltä, että heillä itsellään menee ihan kivasti.
Ehkä enemmistösuuntautunut järjestely on sitä, mikä vastaa menneen ajan diktatuureja. Epätasa-arvoa voi rakentaa kunakin aikana käytännössä hiukan eri tavoin. Silti ongelma on yhteinen, eikä vallankeikautukset auta.
Mahdollisuuksien tasa-arvoa ei ole, tai jos se on, ei se käytännössä tuota keskenään samaa tulosta eri kansalaisille. Ihmekkös tuo, sillä lähtötilan tasavertaisuusodotukselle ei ole perusteita, sillä jokaisen tilanne on uniikki. Toisaalta tasavertaisuus voi olla nimenomaan se, mitä ei oikein haluta, vaan juuri niitä lähtöeroja ja välivaihe-eroja halutaan.
Pyrkimys hyvään asemaan on todennäköisesti kaiken salaisuus elämässä. Asemaa voi saavuttaa eri keinoin, kestävästi ja vahvasti, tai vähemmän. Pyrkimystarvetta tulisi ehkä kunnioittaa, vaikka kaikki eivät asioitaan saisikaan kovin hyvälle tasolle.
Miten em luonnonvoima tulisi ottaa huomioon käytännön järjestelyissä? Ehkä viisasten kiveä ei ole. Joitain esteeksi muodostuneita solmuja voidaan availla, mikäli osataan. Nykyisestä on lähdettävä, ja pyrittävä saamaan säätö sopivaksi.
Kuka hyväksyy nykyisyyden? Ei ehkä täysin vallitsevaksi, vaan lähtötilanteeksi. Sama rasti on jokaisella yksilölläkin. Ehkä siinä tämän pohdinnan saldo. Uusi kysymys.
Herää kysymys siitä, mitä nykyisyys on. Miten voi sijoittaa itseään kartalle, jos vaihtoehtoisuuksia ei ole? Ei mitään tekijöitä, joihin nähden nykytilanne erottuu. No, havaintoja voi tehdä vain tarkastelemalla, ja pyrkimällä ja menemällä kohden jotain.
Siis liike on lääke.
Tarpeen väärintyydytys
Heräsin keikkumaan. Toki nälkäkin. Väsyneenä syö kuulemma tavallista enemmän. Kai se näin on.
Syöneenä helpottaa. Loppuu moni mielenkolotus. Ehkä se kärsimys pitäisi kärsiä turvautumatta helpotuksiin. Voi olla hyödyllistä itsensä rakentumisen kannalta.
Väärin sammutettu tarve voi olla vaarallisempaa kuin luulemme. Millainen olisi ihminen, joka ei turvautuisi ollenkaan korvikkeisiin? Eliöiden partaveitsi?
Tarvetta voi pitää tulipalona. Tuota ajatellen voisi miettiä sitä, että väliäkö sillä, miten palo sammutetaan. Ehkä ei ihan näin tässä tapauksessa.
Syöneenä helpottaa. Loppuu moni mielenkolotus. Ehkä se kärsimys pitäisi kärsiä turvautumatta helpotuksiin. Voi olla hyödyllistä itsensä rakentumisen kannalta.
Väärin sammutettu tarve voi olla vaarallisempaa kuin luulemme. Millainen olisi ihminen, joka ei turvautuisi ollenkaan korvikkeisiin? Eliöiden partaveitsi?
Tarvetta voi pitää tulipalona. Tuota ajatellen voisi miettiä sitä, että väliäkö sillä, miten palo sammutetaan. Ehkä ei ihan näin tässä tapauksessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)