sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kännien jälkeen

Nukuin yhdeksään, ja kävin muistaakseni nukkumaan ennen puolta yötä. Uskomatonta, vaikka olin ottanut reilun pitkät krapulapäiväunet päivällä.

Voi olla, että eka yö ei mennyt ihan putkeen ryyppäämisen takia, mutta toinen jo sitäkin paremmin. En osaa sanoa jatkosta.

Olen usein epäillyt, että alkoholilla voi olla myös myönteisiä vaikutuksia. Välittömyydessä humala integroisi, ja terästäisi oleellista.

No, katellaan. Hyvä joskus tehdä jotain toisin. Ehkä vaikka tällä tavoin.

Ainakin krapulapäivää olen tottunut pitämään uudistavana. Resetointi tuntuu silloinkin, enkä koskaan ole mitään humalassa tehtyä katunut. Tai no, ehkä se oksennus pikku-bussiin, kun kävin kerran Pietarissa.

En tiedä, olenko poikkeus. Miksi ihmiset katuvat mahdollista vapautumistaan? Meneekö jokin liikaa överiksi, vai kokevatko rajoen rikkomisen jotenkin raskaasti, vaikkei tarvitsisi?

Ja miksi krapula on se huono päivä? Ja miksi ei hyvästä humalasta voisi jotain maksaa? Entä jatkuva ryypiskely, jossa ei taatusti ole varmaan oikein mitään mieltä? Mitä vähemmästä humaltuu, sen parempi, eikä tottumus ole kyllä ollenkaan se juttu.

Itse pelasin krapulapäivänä ensimmäisen kerran biljardia baarissa. Tunti maksoi 4.4 euroa, ja oli kyllä sen arvoista. Iso, säännöllinen pöytä. Mitäpäs sitä ihminen muuta elämässään tarvitsee?

lauantai 13. joulukuuta 2014

Krapulasyöpöttely

Eilen ryyppäsin reilusti. Oli pikkujoulut, ja ilmaista tarjoilua. Omaa rahaa ei ryyppäämiseen juuri löytyisikään.

Sen huomasin, että krapula oli melkoinen. Lisäksi on tullut syötyä, ja syömiselle on olemassa selkeää pohjattomuutta.

Hyvä havainto. Ei voi nukahtaa. Huomenna pääsee varmaan jo liikkeelle. Ainakin jotenkin.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Kuin vainukoira hyvän olotilan perässä

Hitto. Mä oon ihan pihalla.

Tänään heräsin klo 4. Nukuin peräti 5 tuntia. Edellinen yö meni myös huonosti, ja ajattelin, että nyt nukkuisin edes kohtalaisesti. Mutta ei.

Meinasin käydä takaisin nukkumaan, koska oikeasti vähän väsyttää. Ehkä en olisi saanut unta. Nousin, kun piti kirjoittaa ylös eräs spekulaatio.

Voi olla, että elämä on nyt jo niin antoisaa, etten enää malta nukkua. Vaikuttaa siltä, että osaan seurailla hyvää oloa melkoisen tarkasti. Kuin vainukoira.

Jokin aika sitten mietin viikonlopun masennuksen yhteydessä, miten oli kiva paeta unten maailmaan. Tulin kertoneeksi suoraan, että jos pitäisi valita päitän tai yön väliltä, niin silloin yö.

Nyt siis päivä, tai valveilla oleminen. Outoo.

Joskus musiikki. Joskus some. Joskus kirjoittelu. Joskus jämähtäminen baariin. Romaanitkin saisi tällä periaatteella toimimaan. Ja mitä kaikkea?

Odotan hyviä asioita päivissä. Hyvät asiat vie mukanaan niin, ettei malta nukkua. No, muukin menee niitten takia suoriksi. Mistä siis kyse? Jääköön arvoitukseksi. Epäilyjä on.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Pohdintaa seesteisestä yhteistoiminnasta

On tämä maailma selkeästi hulluksi nimettävä. Sen verran on mukana tolkullisuuden vastaista. Voiko toiseen ajatukseen päätyä? Ehkä, mutta mikä on todellisuuden hahmotus silloin?

Mikä on tämä nykyinen (ja yleisempi) hulluus? Mistä hulluus syntyy? Mikä vie kohti terveempää ja toimivampaa?

Jokainen osaa parjata. Jokainen osaa valittaa. Nuo eivät ole vaikeita suoritettavaksi. Etenkään jos löytää sen, johon muut voivat yhtyä täysin rinnoin.

Vaikeudeksi jäisi asioiden ymmärtäminen ja selvilleottaminen. Jotta jostain senhetken tilanteesta voisi edetä kohti parempaa, tulisi saattaa itsensä kartalle. Miksi suunnistaa, jos kartta ja suunnat eivät erityisemmin kiinnosta?

No, itsestäänselvyys on "karttana". Omaksutun mukaan mennään. Kun omaksuttuja aineksia on monia, niin toiminta on helposti vaikeaa, sillä omaksuttu ei ole usein kommunikatiivisesti ottaen helposti jaettavaa.

Omaksutun mukaan siis mennään pitkälle, ja toisintoimivat erottuvat helposti joukosta. He eivät ole samalla puolella, eli samasta pohjasta ponnistavia.

Integriteetti on paras toimijan tolkullisuuden tae. Jos jotain pientä ja isompaakin on vinksallaankin, niin vinksautukset kompensoidaan sopivasti niin, että kokonaisuus on mahdollisimman edullinen.

Kun toiminnassa on mukana monia erilaisia integriteettejä / kokonaisuuksia, niin yhteistä palvelevuutta on vaikea saada mukaan. Moni akuutiksi nouseva yhteinen, ja tarkastelijan kannalta oleva osakysymys, asettuu eri lailla kunkin hahmottajan kokonaisuuteen.

Jos eteenpäinmeno suoritetaan toimijan kokonaisuutta ja häneen liittyvää suhteellisuudentajua tukevasti, niin seuraus on siinä, ettei kaikki ole samasta pohjasta ponnistavia, koska huokuttelevaksi jää jonkun sopivimman tahon kokonaissuhteellisuudentajuisuus, jonka mukaan asioita järjestellään.

Toinen vaihtoehto on luopua yhteisissä asioissa tietyn toimijan kokonaisuutta painottavasta lähestymistavasta. Erilaiset asiat saadaan näin enemmän irtonaisesti ja vapaasti käsiteltäviksi. Haittana on se, etteivät asiat enää juuretu helposti järkevästi, jolloin tulokset eivät asetu selkeäksi kokonaisuudeksi, joka palvelisi tehokkaasti jotakuta.

Yhteistoiminnassa on siten selkeinä vaihtoehtoina pakkotolkullisuus jollain tapaa valitun navan ympärille rakentuen, tai se, ettei menossa ole oikein mieltä, eli kokonaisuus sirpaloituu. Siis joko selkeästi runnottu yhtenäisyys, tai reilu irtonaisuus ja kaaos. Tai jotain tuolta väliltä.

En tavoittanut kirjoituksella kovin suurta ratkaisuksellisuutta. Enemmän on kyseessä ns pohjustava pohdiskelu. Kai tähän on nyt tyydyttävä, koska asia on vaikea "purkittaa" tosta vain.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Koodaus-projekti

Aloitin eilen tekemään uutta sisällönhallintajärjestelmää, jolla voi toteutella nettisaitteja.

Taitaa olla ikuisuusprojekti. Siis noiden järjestelmien eteenpäinvieminen. Toki ollut oikeassa käytössä aikaisemmat versiot. Ketjureatio.NET oli viimeisin, jonka toteutin omalla systeemillä.

Eilen aloitin siis koodailun joskus ennen puolta päivää. Koodailin yö-neljään. Heräsin tänään klo 8 ja jatkoin, kunnes sain koodaulut loppumaan. Kiitos käynti kaupungilla.

Kaupungilla seikkailujen jälkeen jäin lukemaan omia aforismeja ja runoja ja soittelin musiikkia. Kello on yhdeksän, enkä vieläkään ole jatkanut projektia. Aika väsynyt olo, mutta jotain voisi ehkä tehdä.

Tietotekniikkaprojekteissa on hyvä säilyä juoni. Tekemisen alla oleva on oltava tajunnassa. Näin ne pienemmät jutut parhaiten.

Suurempia projekteja ei voi viedä nopeasti loppuun. On kehitettävä uusi menetelmä. Miten saattaa edistystä aina silloin tällöin? Vaatii varmaan jotain uutta näkemystä.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Täysin tunnelmaan sidottu sana tai lause

Mielessäni on pyörinyt aiemmin eräs lapsen kysymys. Siitä on tullut mieleni hokema, jota saatan joskus toistella.

Kysymykseen liittyy erään henkilön nimi. Henkilö on sanottu väärin. Siis lapsen tavalla väärin, koska puhe ei ole vielä kysymyshetkellä sujunut täysin.

Olen huomannut, etten ole voinut käyttää virheellistä nimeä muuten kuin täydellisen alkuperäisen kysymyksen yhteydessä.

Virheellinen nimi on lapsenkieltä. Siihen tiivistyy kysymys ja sen tunnelma.

Tunnelman kautta voisin toki ilmaista muutakin. Kysymyksen pääosasta, eli virheellistä nimeä en voi kuitenkaan käyttää muuhun tarkoitukseen, enkä ole käyttänyt.

Näin on tarkkaa siten jonkin sanan käyttö mielessäni. Puhumattakaan siitä kysymyslauseesta.

Ihmisääneen hurahtaminen

Nukuin 12 tuntia putkeen. Aivan uskomaton suoritus. Keitin kahvit ja tulin koneelle. Kuuntelin ensimäiseksi Enkeli-laulun.

Kuuntelin laulun kolme kertaa. Hurahdan ihmisen ääneen. Etenkin laulussa tapahtuvaan.

Asiassa on jotain huonoa. En pääse eroon kuuntelemisesta helposti. Voisin helposti jatkaa kuuntelua, tosin hiukan eri kappaleella.

Ajattelin, että en kuuntelisi muuta kappaletta ainakaan aamusta. Lopulta se johtaa johonkin turtumukseen. Sillä tavoin outoa. Ihmettelen.