tiistai 27. huhtikuuta 2021

EU, ja sen merkitys, Euroopan valtioille

Viime aikoinan kirjoitellut monenlaista Usariin. On ollut hallitusneuvottelua, EUn elvytyspakettikaavailuita, EUta, ja yleensäkin politiikkaa.

Elvytyspaketin hyväksyntä linjattiin perustuslakivalikunnassa tehtäväksi vain eduskunnan selkeällä enemmistöpäätöksellä. Toisaalta perustulakivalikunnan tämä tulkinta oli päätöksenä äänestämisperustainen, eikä yksimielinen, kuten oletus menee.

Perustuslaki kai vähän horjuu, ainakin tietyissä kysymyksissä. Joopa joopa joo. Tuollaista kerrottu.

Mieleen tuli se, että jos muuten koko EUn linjan mukainen toiminta muuttuu, Suomen päätyessä irtiottoon, miten käy EUn vakaudelle, ja millä tavoin puolestaan sen horjutus tulee ongelmaksi, horjuttuajalle.

Teki mitä vain, aina horjutaan. Puoli näissä monella varmaan on tiedossa, sinä parempana. Ollakko osa EUta aiemmassa määrin, vai ei.

Mitä Suomen ratkaisu EUlle oikeasti tekee, sitä emme voi tietää. Voihan olla, että EU kaipaa juuri kipeästi Suomen, eräänlaista herätystä. Ei mitään tajua.

Noin muuten, kun ajateltu, että Suomi saattaa tarvita muiden Euroopan maiden kumppanuutta ja tukea, ainakin jossain, samoin kuin naapureidensakin, koskien ainakin sopivaa talousyhteyttä ja globaalioloja, niin ...

Mitenhän hyödyllinen, EU-valtioita ajatellen yleisesti on tämä liitto, jota nyt eletään? Tuoko siinä määrin etua, että järjestelmän kustannus kannattaa?

Entä jos Euroopan maat hyötyisivät enemmän vapaamuotoisemmasta kanssakäymisestä, toistensa kanssa? Mitä tarkoittaisi?

lauantai 3. huhtikuuta 2021

Yleishyödyllisyys

Taustoittelin äskeisellä kirjoituksella, erään idean istuvuutta yleisempään käytäntöön.

Mitä jos näissä tosiaan oltaisiin tarkempana, ja tarkkuus alkaisi olla arvo kaikessa, missä tehdään isoa ja merkittävää, etenkin jos se toisaalta olisi kaikkia koskevaa, suoraan, tai epäsuorasti?

Yleishaitallinen on ottamista, jolla on yleisen kielteisiä seuraamuksia, tosin jos tähän liittyy jotain tarpeellisen hakemista, voi seurauksiltaan osin kielteiseksi arveltu toimimuoto, olla perusteltu.

Jos polttoainetta tarvitaan tarpeelliseen tuotantoon, ja tuotanto säilyy sopivan palvelevana, ei tuotantotekijöiden (polttoaineen) korotus toimena ole samanlainen, eri toimijoita kohtaan.

Osa voi käyttää polttoaineen muita ajatellen hyödyllisesti, osan polttoainekäyttö voi tuottaa, mutta vain polttoaineen myyntiin ja järjestelyyn kuuluvia.

Case 1.

Jos jonkin polttoaineen ja tuotannon vaikutus, on täysin vastakkaista yleishyödyllisyydelle, ei polttoainesektorin tuotantoa voi yleisesti perustella.

Tuo on ääritapaus, ja tilanteessa KO tuotantosektori on suorassa suhteessa ainakin yleishaittoihin.

Tuottajataholle, ja sektoriin kuuluville kuluttajille, tuotanto voi olla ookoo.

Jos toisaalta tuottajataho, ja/tai sen kuluttajat muuten ovat tärkeässä osassa kokonaisuutta, voi toimintasektorin olemassaoloa perustella yleishyödyllisyyden kautta.

Mitä enemmän hyöty jää lähinnä tuottajataholle, ja tuotannon kuluttajille, ja haitta yleiseksi, sen heikompi on tuotantolinjan antava suhde yleisesti.

Mitä enemmän jokin tietyllä tapaa ongelma-sektori tuottaa yleishyödyllisyyttä ja tarpeellista, jotain toista kautta, sen perustellumpaa yleisyydestä katsoen, on sallia toimintaa, joka tietyltä osin on samalla yleiskielteistä.

Seurauksista välittämättä

Halla-Ahon kautta yleistä linjanvetoa edellisessä postauksessa. Kun kuntavaalit edessä, niin linjoja voi mietiskellä konkreettisemminkin.

Miettinyt liikkumista ja polttoaineiden käyttöä, sekä näiden kalleutta. Erilaisia tarvitsijoita on, autoilussa, ja muussa raskaassa liikenteessä.

Raskas liikenne tulisi ehkä määritellä vähän toisin. Toisaalta, parempi olisi ehkä puhua massiivisesta, ...? liikkumisesta ja liikenteestä, tai kevytsellaisesta. Raskas liikenne kun perinteisemmin liitetään logistiikkaan, ja tuotantoon.

Liikkumisessa tulee kuitenkin esiin hinta ja kalleus. Vihreiden trendien aikana, liikkumista, yritetään säädellä verotuksella. Puhutaan polttoaineverosta, tiemaksuista, ... mitä tähän keksitäänkin.

Tässä menee jotain oudosti.

Koronan yhteydessä ei raskauteta tärkeää toimintaa lisätaakalla. Sama ajattelu liitetään jonkin verran työhön, tai yleensäkin toimintaan, joka koetaan yleishyödyllisenä.

Polttoaineveroa yleisenä, voi ajatella kuin norsuna, joka asettuu kaiken toiminnan keskelle, ottaa oikoset ja alkaa lepäillä. Tapa on kuitenkin rakentelussa, ollut hyvin yleinen.

Mihin tällainen karkeamalleihin nojaaminen perustuu? En osaa vastata.

Toimilinjat

Mitä kuunnellut Jussi Halla-Ahoa, niin linjakasta ajattelua. Voi tosin perustua siihen, että mutkia laitettu suoriksi.

Vaikka liikaa oikomista olisi, niin vaikea suoraan osoittaa, missä menisi eniten pieleen.

Toisaalta, aina jonkin verran oiotaan, haluttiin sitä tai ei.

Oleellista oikomisten tarkasteluissa on se, millä tavoin tekemisen mallia ja seurauksia haluaa tarkastella, kokonaisemmin.

Voi olla, että osa oikomisista liittyy sellaiseen toimijuuteen ja linjaan (L1), jossa seurauksista ei välitä, ovat pientä tai suurta, tai seuraukset kiinnostaa, vain jos se liittyy toiminnan jatkamisen varmistamiseen.

Vastakkaisen oloinen linja (L2), edelliseen nähden on se, että seurauksia pyritään arvioimaan aktiivisesti. Mihin motivaatio tässä sitten voi perustua? Varmaan vaihtelee.

Linjojen erot näkyvät todennäköisesti, eri tavoin jatkossa.

L2n tapauksessa, voi ilmetä paljon seurauksia, jotka ovat kielteisiä, mutta kielteisiä oireita tutkitaan ja hoidetaan.

L1n tapauksessa, kielteisiä seurauksia ei ilmene liian hankalina. Kielteistä voi ilmetä, mutta niihin ei tarvitse reagoida, eikä siitä tarvitse ottaa selvää, ellei ratkaisija tätä arviota tee.

Toisaalta, jos L1:n tapauksessa reagoida täytyy, tai ottaa selvää, niin tämä tapahtuu linjansa mukaisella periaatteella.

Oleellisin ero L1n ja L2n tapauksessa on, tai voi olla se, ketä huomioidaan.

Tuleeko L1n kuulua sopivaksi katsottuihin, esim hyötyä tuottaviin, että huomioimista voi toteutua. Toisaalta, poikkeaako L2 mallista jollain tapaa, tai oleellisesti.

Halla-Aho, ja nousevat Perus-suomalaiset tällaisen aiheen pohdinnan lähtönä, on sopivan etäinen, ja toisaalta merkittävä, ja aihe-liittymän kannalta mahdollinen monelle.

Mitään erityissyytä teeman käsittelyä varten, ei ole valita aloituksen langanpäätä tällä tapaa.

Teemaa voisi lähestyä aloitellen, kenestä vain, jopa itsestä, tai yleisen abstraktisti. Toisaalta, kaikki taitaa olla jokseenkin mahdollistakin.