Jos ihmissuhteessa ilmenee haasteellisempi puoli, niin aika usein ensireaktio on vetäytyminen ja etäisyyden ottaminen. Jopa välien jonkinlainen katkaisu.
Huomio koskee myös omaa elämää. Muiden kohdalla osaisi ehdottaa jotain parempaa. Kai se keinottomuustilanne on helposti suhtautumista ajatellen sama, vaikka haastekohdat ilmenisivät eri tavoin eri ihmisillä.
Keinottomuustilanteeseen jää vain vetäytyminen. Ainakin se vähän aikaa antaa, jos vaikka tekisi jotain paluuta. Hupsuinta siis voisi olla se, ettei vetäytymistä ja lisävälimatkaa käytä mitenkään suhteen hyödyksi. Tarkoittaa eristämistä ja samalla väistämättä myös eristäytymistä.
KO piirre ilmenee kyllä muissakin kuin suoraan ihmisiin liittyvissä haasteissa.
sunnuntai 25. tammikuuta 2015
lauantai 24. tammikuuta 2015
Pimeys ja hämäryys osaksi elämää
Join kahvit valkosipulivoileipien kanssa. Kuorin valkosipulit keittiössä ilman valoja. Sattumaa, kun en viitsinyt kurottaa katkaisijalle.
Sain sen ajatuksen, että mitä jos alkaisi olla enemmän myös pimeässä. Pidän toki valosta. Parasta on kunnon olohuone, jossa on isot ikkunat. Valoa siis, ja ehkä jotain muutakin näkymää.
Mutta se pimeys tai hämärämpi. Ei mikään huono juttu. Mitähän juttua tällä painotuksella voi edistää? En tiedä, mutta taidanpa kokeilla. Sitten sen näkee.
Sain sen ajatuksen, että mitä jos alkaisi olla enemmän myös pimeässä. Pidän toki valosta. Parasta on kunnon olohuone, jossa on isot ikkunat. Valoa siis, ja ehkä jotain muutakin näkymää.
Mutta se pimeys tai hämärämpi. Ei mikään huono juttu. Mitähän juttua tällä painotuksella voi edistää? En tiedä, mutta taidanpa kokeilla. Sitten sen näkee.
Unien opissa
Heräsin levottomiin jalkoihin. Eilen pari olutta, mikä lisäsi taipumusta. Mennään sitten näillä unilla.
Unista pitikin kertoa. Näen aika paljon asia-unia. Nytkin herätessä oli päällimmäisenä erään mietinnän lopputulos tai oivallus.
En voi palauttaa selkeästi unikuvaa ja siihen liittyvää tajunnallisuutta jälkikäteen. Sen muistan, että uni liittyi siihen, miten herkät ihmisaivot ovat.
Ihminen voi elää mitä erilaisimpia vaihtoehtoisuuksia. Kun jokin näkemyksellisyys, tai valmiuskokonaisuus on syntynyt, ja linkittynyt tiukaksi osaksi elämää, niin sen mukaan mennään enemmän tai vähemmän tiukasti.
Herätessä uneen, oli tajunnallisuus ja sen tulos kiehtova. Silti nuokin terävät psyyken kuvat haalistuvat usein melko pian.
Voiko päivätajunnassa koskaan päästä unen tasoiseen pohdiskeluun? Täytyy varmaan osata jotain meditatiivista tjmv.
Unista pitikin kertoa. Näen aika paljon asia-unia. Nytkin herätessä oli päällimmäisenä erään mietinnän lopputulos tai oivallus.
En voi palauttaa selkeästi unikuvaa ja siihen liittyvää tajunnallisuutta jälkikäteen. Sen muistan, että uni liittyi siihen, miten herkät ihmisaivot ovat.
Ihminen voi elää mitä erilaisimpia vaihtoehtoisuuksia. Kun jokin näkemyksellisyys, tai valmiuskokonaisuus on syntynyt, ja linkittynyt tiukaksi osaksi elämää, niin sen mukaan mennään enemmän tai vähemmän tiukasti.
Herätessä uneen, oli tajunnallisuus ja sen tulos kiehtova. Silti nuokin terävät psyyken kuvat haalistuvat usein melko pian.
Voiko päivätajunnassa koskaan päästä unen tasoiseen pohdiskeluun? Täytyy varmaan osata jotain meditatiivista tjmv.
torstai 22. tammikuuta 2015
Yksilö edellä
Kaiken(?) tulisi lähteä yksilöistä. Suurempaan kannattaa toiminnassa ryhtyä vain, jos yksilöeteneminen helpottuu, tai jokin tulee mahdolliseksi vasta suuremmalla porukalla.
Voiko jotain lähteä viemään eteenpäin esim niin, että lähtökohtana on organisaatio tai jokin muu yhteisö? Milloin tällainen tilanne tulee eteen? En ole itse miettinyt.
Ja jos jokin organisaatio tai ihmisryhmä ja sitä vastaavat toiminnat ja rakenteet eivät vastaa enää yksilön tarpeeseen, ei tällaista ryhmää ehkä tarvitse elvyttää uudelleen johonkin toiseen lähtöön.
Ainakin joskus on parempi alkaa nollasta. Kasautunutta kulttuuritietämystä kulkee kyllä mukana. Siis yksilöiden matkassa. Ryhmittymät elävät ja kuolevat, tilanteen mukaan. Yksilöt jatkavat oman aikansa. Toki jokin ryhmittymä voi elää ihmistä kauemminkin.
No, en tiedä. Jääköön heitoksi.
Voiko jotain lähteä viemään eteenpäin esim niin, että lähtökohtana on organisaatio tai jokin muu yhteisö? Milloin tällainen tilanne tulee eteen? En ole itse miettinyt.
Ja jos jokin organisaatio tai ihmisryhmä ja sitä vastaavat toiminnat ja rakenteet eivät vastaa enää yksilön tarpeeseen, ei tällaista ryhmää ehkä tarvitse elvyttää uudelleen johonkin toiseen lähtöön.
Ainakin joskus on parempi alkaa nollasta. Kasautunutta kulttuuritietämystä kulkee kyllä mukana. Siis yksilöiden matkassa. Ryhmittymät elävät ja kuolevat, tilanteen mukaan. Yksilöt jatkavat oman aikansa. Toki jokin ryhmittymä voi elää ihmistä kauemminkin.
No, en tiedä. Jääköön heitoksi.
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
Asioiden läpikäymiseen liittyvät reunaehtotekijät
Uskovat puhuvat paljon herätyksestä. Saarnaavat siihen tyyliin, että saisivat aikaan kääntymystä. Miksi kääntyminen on tärkeää? Mistä on kyse?
En osaa äkkiseltään ajatella asiaa. Teemasta olisi hyvä jutella sellaisen kanssa, joka tietää asiasta jotain.
Yleisemmin on paljon asioita, joiden käsittelytavat tulisi harkita paremmin. On joitain asioita, joita tulee tehdä yksin. Näiden yleisempi käsittely ei ole hyväksi. Sitten on asioista, joita ei tulisi käsitellä yksin, vaan kahden kesken tai yleisemmin. Eettisten kysymysten lisäksi on myös hyödyllisyysarvot painavat.
Yksinkäsittely. Yleinen käsittely. Käsittelyn puitteet eivät jää noihin. On myös osattava valita oikea hetki, tai oikeat vaiheet, jolloin asioihin tarttuu.
Lisäksi yksin tai yhdessä oikea-aikaisesti käsiteltävät asiat on ehkä hyvä tehdä juuri tietyllä tavalla. Yksin voi asioita käydä läpi haaveissa, kirjoitellen, työn, harrastusten ja toiminnan parissa, ... Sama yleisemmille käsittelyille.
En osaa äkkiseltään ajatella asiaa. Teemasta olisi hyvä jutella sellaisen kanssa, joka tietää asiasta jotain.
Yleisemmin on paljon asioita, joiden käsittelytavat tulisi harkita paremmin. On joitain asioita, joita tulee tehdä yksin. Näiden yleisempi käsittely ei ole hyväksi. Sitten on asioista, joita ei tulisi käsitellä yksin, vaan kahden kesken tai yleisemmin. Eettisten kysymysten lisäksi on myös hyödyllisyysarvot painavat.
Yksinkäsittely. Yleinen käsittely. Käsittelyn puitteet eivät jää noihin. On myös osattava valita oikea hetki, tai oikeat vaiheet, jolloin asioihin tarttuu.
Lisäksi yksin tai yhdessä oikea-aikaisesti käsiteltävät asiat on ehkä hyvä tehdä juuri tietyllä tavalla. Yksin voi asioita käydä läpi haaveissa, kirjoitellen, työn, harrastusten ja toiminnan parissa, ... Sama yleisemmille käsittelyille.
Vaje- ja kylläisyysjaksot tarpeissa
Kaikki menee yleensä sykleissä. Näin siis etenkin tarpeiden kohdalla. Kun jokin tarve on polttava, täytyy kutsua ehkä noudattaa.
Hengitys on selkein, ja jos se lakkaa, lakkaa elämäkin. Moni tarve ei ole näin polttavan vaativa, mutta merkitystä voi olla vähemmin akuuteillakin asioilla kuin hengitysilma.
Ruuan tarve vaihtelee nälästä täyteen kylläisyyteen. Näin saman päivän aikana. Ruuan tarve ei kuitenkaan ole yhtä polttava kuin nesteen tarve. Ruuan saannin voi lopettaa useaksi päiväksi, jos on yhtään vararavintoa.
Unta tarvitsee myös paljon viikon aikana. Toisaalta siitä voi yksittäisinä öinä tinkiä. Elimistö ottaa unen vaikka väkisin, jos tarve on polttava. Tiedätään, ettei pientä nukahtelua voi estää väsyneeltä, vaikka häntä yritettäisiin valvottaa vaikka miten.
Entä jos jokin tarpeen vähyys- tai kylläisyysjakso tulee myös vaihdella? Tarkoittaisi sitä, että jos vaikka ruokaa tai unta saisi tietyn aikaa sopivasti tarpeen mukaan, niin näitä tyydyttymisiä tulisi saada sopivissa sykleissä myös tarpeeksi vähän?
Jos ruoka- tai univajejakso rytmittääkin jotain, mikä on myös tarpeellista? Onko vajejaksoilla jokin merkitys?
Ainakin paastosta on epäilty, että se sopisi joihinkin tilanteisiin. Vie elimistön säästöliekkitilaan, ja säästörytmi voi olla tarpeellinen mm elimistön puolustuksen kannalta.
Hengitys on selkein, ja jos se lakkaa, lakkaa elämäkin. Moni tarve ei ole näin polttavan vaativa, mutta merkitystä voi olla vähemmin akuuteillakin asioilla kuin hengitysilma.
Ruuan tarve vaihtelee nälästä täyteen kylläisyyteen. Näin saman päivän aikana. Ruuan tarve ei kuitenkaan ole yhtä polttava kuin nesteen tarve. Ruuan saannin voi lopettaa useaksi päiväksi, jos on yhtään vararavintoa.
Unta tarvitsee myös paljon viikon aikana. Toisaalta siitä voi yksittäisinä öinä tinkiä. Elimistö ottaa unen vaikka väkisin, jos tarve on polttava. Tiedätään, ettei pientä nukahtelua voi estää väsyneeltä, vaikka häntä yritettäisiin valvottaa vaikka miten.
Entä jos jokin tarpeen vähyys- tai kylläisyysjakso tulee myös vaihdella? Tarkoittaisi sitä, että jos vaikka ruokaa tai unta saisi tietyn aikaa sopivasti tarpeen mukaan, niin näitä tyydyttymisiä tulisi saada sopivissa sykleissä myös tarpeeksi vähän?
Jos ruoka- tai univajejakso rytmittääkin jotain, mikä on myös tarpeellista? Onko vajejaksoilla jokin merkitys?
Ainakin paastosta on epäilty, että se sopisi joihinkin tilanteisiin. Vie elimistön säästöliekkitilaan, ja säästörytmi voi olla tarpeellinen mm elimistön puolustuksen kannalta.
Missä olen?
Heräsin eilen ennen kuutta. Kävelin punttisalille aamukahvien jälkeen.
Matkalla alitin sillan. Suunnilleen samalla kohden oli kaksi siltaa ja näiden alikulkua Sammonlahdessa. Toinen 100 metrin päässä toisesta.
Kun tulin sillan alta tien toiselle puolelle, olin ollut omissa mietteissäni ja oletin avautuvaksi toisenlaista näkymää. Pääni löi vähän aikaa tyhjää. Missä olen?
Jänski tunne.
Matkalla alitin sillan. Suunnilleen samalla kohden oli kaksi siltaa ja näiden alikulkua Sammonlahdessa. Toinen 100 metrin päässä toisesta.
Kun tulin sillan alta tien toiselle puolelle, olin ollut omissa mietteissäni ja oletin avautuvaksi toisenlaista näkymää. Pääni löi vähän aikaa tyhjää. Missä olen?
Jänski tunne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)