Kohden juhannusta

Toiminta ja toimeettomuus

Jos on liikkeessä, niin väliin voisi lepäillä, siis lepuuttaa jäseniään, vaikkei olisi edes unessa.

Valve – uni

Kun on valveilla, tarvitsee unta. Aika selvää

Kyläily – kotoilu

Kun lentää uusissa kuvioissa, tulisi voida palata ajoittain vanhan äärelle. Yleensä tämä tarkoittanee jotain kodin ulkopuolista, ja sitä kotiinpaluuta.

Katsevankeus – katsevapaus

Jos viettää aikaansa kämpässä verhot kiinni, vaikka intiimisyistä, niin eipä avaudu paljoa laajuuksia, joissa mm silmiä voisi lepuuttaa. Kauaskatsominen rentouttaa silmiä, tutkitusti

Aistikanavan virta – aistikanavan tyhjyys

Silmiä pidetään yleensä auki. Miksi tarvitsisi joka tilanteessa, vaikka ei olisi unessa? Silmät on luotu suljettaviksi. Toisin kuin esim korvat tai tuntoaisti, tai hajuaisti. Hajuja ei yleensä koe ellei rajapintoja vaihda. Makuja ei koe, ellei työnnä jotain suuhun.

...

Balanssi – kuormitus

Rentoutuksessa pyritään joskus kokemaan tietty ruumiinjäsen. Fokusointi vie tietoisuuden muusta. Ihminen ei räpätä kaiken saapuvan ja saapuneen käsittelypaineessa, vaan sanoutuu irti ulkoisemmista tärskytyksistä.

Kun kaikkeen tulevaan ei voi orjentoitua niin, että sitä mukaa syntyy tulevan osuvaa käsittelyä ja balanssia, niin jännitettä kasaantuu ennenpitkää, ja kuormittuma voi johtaa jossain vaiheessa siihen työkenttään, joka on kerääntynyt sisälle.

Kaikista jännitteistä ei tule koskaan tietoiseksi. Jos jokin lihas jumittaa vaikka jännitteisen työasennon takia, jossain vaiheessa asiaan havahtuu.

Olotiloihin liittyvät jännitteet ilmenevät laajempi-alaisemmin, vaikka olotila tulisi vain tietystä aistikanavasta katsoen. Yleisemmällä jännitteellä on kuitenkin kehovastineensakin.

Selkeästi rajattu jännite lihaksissa on yleensä melko helppo havainnoida ja purkaa. Jännitteet voivat toisaalta pamahtaa päälle vähän väliä, jolloin purkamisesta huolimatta voi tilanne olla pitkälti lihasjännitteinen, mikä johtaa esim suoraan hikoiluun.

Mutta yleisemmät jännitteet, joissa lihasten lisäksi vinkuralla on myös elimistön muut osat, kuten sisäelimet? Kain näin voi olla, esim suolen osalta, tai päänsäryn, jne.

Voi olla, että tietoisuus on aina sidottu kehoon ja aistielimiin. Ei olisi tietoisuutta ilman kehovastaavuutta. Joskus muotoilin asian niin, ettei tietoisuutta ole, olisi vain tuntoisuus. Ehkä voisi puhua merkitsevyydestä. Osa silmien kautta tulevasta ei ole ihan niin selkeästi tuntoisuudeksi luettavaa.

Merkitsevyys on puolestaan tässä sitä omaa koentaa, mikä on vähän sekoittavaa. Tajunta taas liittyy enemmän siihen, mihin osaa kiinnittää tiedollisemmin huomiota. Olotila taas on jotenkin annettua ja kumuloitunutta sivutuotteena tullutta kertymää.

Jokin sana tarvittaisiin, jossa yhdistyisi välitön tajunnallisuus ja se kertynyt olotila, siis jokin menneen tajunnallisuuden jälkikaiku ja sen nostattamat pohjavireet. Käytetään nyt vaikka termiä kokko, eli KOKonaisKOenta.

Kokossa palaa aina jokin liekki. Jotain virtaa, ja syntyy koentaa. Jotain on tulessa, ja tuli luo erilaista kokemusta riippuen siitä, mikä roihuaa.

Mitä enemmän ihminen fokustaa, sitä enemmän hän pääsee irti menneestä. Toiminta voi olla selkeästi helpotusta tuova, jos menneisyys ei ole selkeä. Ihminen voi kokea tarvetta uppoutua ja omistautua, ja pitkälle sen takia, ettei tarvitse kokea kuormitusta aiemmasta.

Kun sisääntulokanavan kautta saapuvaan voi vaikuttaa niin, että tulevaan on olemassa neutraloivaa osaamista, voi asioita virrata, ja toisaalta virta ei aiheuta lisäjännitettä, tai ainakaan jännitettä, joka ei olisi neutraloitavissa myöhemmin.

Kaikki sisäänvirtaava tulisi saada syleilynsä. Näin tulevasta seuraisi vastaanotto, eikä vammautuminen. Se mikä ei tapa, se vammauttaa, mikäli ei vahvista. Näin sutkautus täydellisemmin viritettynä.

On erilaisia kokkoja. Osa lämmittää, ja osan osaa pitää ylläpitolämpöä tuottavana. Osa paahtaa karrelle, ja osa polttaa loppuun saman tien. Kokkojen suhteen on erilaista kyvykkyyttä ja osaamista.

Kaikki tiivistyy kokonpolttamistaitoon. Jos jokin pesäke on liian paha, voi sen liepeillä liehumista vältellä. Keskittyy siihen, minkä äärellä osaa hääräillä sopivammin.

Mikä on ne loimut, joissa kirkastuisi ihan kunnolla? Kirkastuisi, ei palaisi.