Kuin vainukoira hyvän olotilan perässä

Hitto. Mä oon ihan pihalla.

Tänään heräsin klo 4. Nukuin peräti 5 tuntia. Edellinen yö meni myös huonosti, ja ajattelin, että nyt nukkuisin edes kohtalaisesti. Mutta ei.

Meinasin käydä takaisin nukkumaan, koska oikeasti vähän väsyttää. Ehkä en olisi saanut unta. Nousin, kun piti kirjoittaa ylös eräs spekulaatio.

Voi olla, että elämä on nyt jo niin antoisaa, etten enää malta nukkua. Vaikuttaa siltä, että osaan seurailla hyvää oloa melkoisen tarkasti. Kuin vainukoira.

Jokin aika sitten mietin viikonlopun masennuksen yhteydessä, miten oli kiva paeta unten maailmaan. Tulin kertoneeksi suoraan, että jos pitäisi valita päitän tai yön väliltä, niin silloin yö.

Nyt siis päivä, tai valveilla oleminen. Outoo.

Joskus musiikki. Joskus some. Joskus kirjoittelu. Joskus jämähtäminen baariin. Romaanitkin saisi tällä periaatteella toimimaan. Ja mitä kaikkea?

Odotan hyviä asioita päivissä. Hyvät asiat vie mukanaan niin, ettei malta nukkua. No, muukin menee niitten takia suoriksi. Mistä siis kyse? Jääköön arvoitukseksi. Epäilyjä on.