Nukuin yhdeksään, ja kävin muistaakseni nukkumaan ennen puolta yötä. Uskomatonta, vaikka olin ottanut reilun pitkät krapulapäiväunet päivällä.
Voi olla, että eka yö ei mennyt ihan putkeen ryyppäämisen takia, mutta toinen jo sitäkin paremmin. En osaa sanoa jatkosta.
Olen usein epäillyt, että alkoholilla voi olla myös myönteisiä vaikutuksia. Välittömyydessä humala integroisi, ja terästäisi oleellista.
No, katellaan. Hyvä joskus tehdä jotain toisin. Ehkä vaikka tällä tavoin.
Ainakin krapulapäivää olen tottunut pitämään uudistavana. Resetointi tuntuu silloinkin, enkä koskaan ole mitään humalassa tehtyä katunut. Tai no, ehkä se oksennus pikku-bussiin, kun kävin kerran Pietarissa.
En tiedä, olenko poikkeus. Miksi ihmiset katuvat mahdollista vapautumistaan? Meneekö jokin liikaa överiksi, vai kokevatko rajoen rikkomisen jotenkin raskaasti, vaikkei tarvitsisi?
Ja miksi krapula on se huono päivä? Ja miksi ei hyvästä humalasta voisi jotain maksaa? Entä jatkuva ryypiskely, jossa ei taatusti ole varmaan oikein mitään mieltä? Mitä vähemmästä humaltuu, sen parempi, eikä tottumus ole kyllä ollenkaan se juttu.
Itse pelasin krapulapäivänä ensimmäisen kerran biljardia baarissa. Tunti maksoi 4.4 euroa, ja oli kyllä sen arvoista. Iso, säännöllinen pöytä. Mitäpäs sitä ihminen muuta elämässään tarvitsee?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti