Mielessäni on pyörinyt aiemmin eräs lapsen kysymys. Siitä on tullut mieleni hokema, jota saatan joskus toistella.
Kysymykseen liittyy erään henkilön nimi. Henkilö on sanottu väärin. Siis lapsen tavalla väärin, koska puhe ei ole vielä kysymyshetkellä sujunut täysin.
Olen huomannut, etten ole voinut käyttää virheellistä nimeä muuten kuin täydellisen alkuperäisen kysymyksen yhteydessä.
Virheellinen nimi on lapsenkieltä. Siihen tiivistyy kysymys ja sen tunnelma.
Tunnelman kautta voisin toki ilmaista muutakin. Kysymyksen pääosasta, eli virheellistä nimeä en voi kuitenkaan käyttää muuhun tarkoitukseen, enkä ole käyttänyt.
Näin on tarkkaa siten jonkin sanan käyttö mielessäni. Puhumattakaan siitä kysymyslauseesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti