Aiheiden availu, jalkaa ovien väliin, kasvu näkemyksissä, jne ...

Monesta teemasta ei aina tiedä (tietoinen taso) kovin paljoa. Puhumattakaan, että jokin asia olisi vielä kokonaisemmin hallinnassa myös tietoista tasoa laajemmin.

Voi olla hyvä, että myös selkeästi vieraita asioita yrittää lähestyä. Edes sillä vähällä liittymällä, tai pohjalla, jonka osaa liittää siihen, josta haluaa päästä paremmin selville, tai jonka haluaa olla paremmin kytköksissä itseen.

Kaikki laajeneminen käsityksissä, tuntemisessa, ymmärtämisessä, hahmottamisessa, käsittelytaidoissa, ... yleisemmin avuksi liittämisessä lähtee aina jostakin.

Vähällä on lähdettävä joskus. Ilman mitään linkkiä sitä uutta objektia (U=O_U), ja mahdollisesti muiden eri lailla omaksumaa ei voi suoraan lähestyä. On vain kokonaisvaltaista sokeutta U:ta kohtaan.

Jos U:n ei ole mitään linkkiä, on ensin tavoitettava jotain, jonka avulla voi jo tavoittaa U:n, eli saada siitä otetta. Apu- ja välittäjäobjektit (A=O_A) toimivat siltana (S=S_U), siis yhteytenä (Y) U:hun.

Jos U on tärkeä, tai siis merkittävä, siihen tulee, tai on hyvä saada ehkä erittäin monenlainen tuntuma (G=grip). Erilaisia tuntumia, tai niiksi katsottavia olisi hyödyllistä yrittää löytää ja tiedostaa. Sillat U:hun voivat olla hyvin eri tyyppeihin kuuluvaa materiaalia, objekteja. Yleisemmin U on tuntumista G1, ... Gn-u käsin löydettävissä, niitä vastaavien siltojen kautta: S_G1, S_G2, ... S_Gn-u.

Mitä monipuolisemmat ovat sillat tai yhteydet U:hun, sen monipuolisempi mahdollisuus saada jokin käsitys ja ymmärrys U:sta. Parhaimmillaan U tavoittuu aikanaan aina kun on jokin tarve (T) siten, että tuo T tulee tyydytetyksi. Tällöin jokin silta (S_Gy), tai useampi (S_Gi ... S_Gj) sellainen tuo ratkaisun tarpeeseen T.

Paitsi että U on ehkä tärkeä, niin se voi edelleen avata jotain uutta (UU), mikä voi olla myös tärkeää joskus. U:lla voi olla näin käyttöarvoa jatkosiltana (S_S=S_U_UU) UU:n luo.

Olipa tarpeen T ratkaisevan siltaketjun (K=T_K) loppupää S, S..S_S, tai jokin vielä kaukaisempi, niin yksittäinen silta, esim S_G1, voi rakentua hyvin eri tavoin, eli sillan apuobjektit A_S_G1, voivat olla hyvin vaihtelevasti valittuja, sekä ne valitut voivat olla sillassa hyvin erilaisen verkkorakennelman (N=net) kautta (N_A_S_G1).

Ihminen tuntee tarpeita, ja niitä voi yrittää luokitella. Luokittelu voi tapahtua tietoisesti, tosin yleensä tarve hakee ratkaisua myös suoremmin, eli hakumenettelyssä, ja siihen liittyvässä systeemissä on erottelevuutta erilaisen tietoisuuden tason vallitessakin. Oleellista on se, että tietty tarve saa ratkaisunsa erotteluun ja luokitteluun perustuen.

Yleensä ihmiseen liitetään mm seuraavia tarpeita tai niitä kuvaavia tiloja: nälkä, jano, happi, sopiva lämpötila, suojautuminen, ... Noiden perustarpeita kuvaavien asioiden lisäksi voidaan nimetä vaikka: yhdessäolo, ystävyys, liittolaisuus, läheisyys, huolenpito, yhdessäolo, seksi, ... Jne.

Perustarpeet voi nimetä yleisesti vaikka näin: T_N, T_J, T_H, T_L, T_S, jne. Kukin perustarve toteuttaa jotain suurempaa emotarvetta TT niin, että TT tulee palveluksi parhaiten valitsemalla kunakin hetkenä palveltavaksi juuri tietty perustarve T_X, jonka jälkeen tarve T_X toteutuu sitä palvelevien lapsitarpeiden kautta: T_X-t_1, T_X-t_2, ... T_X-t_n siten, että kukin lapsitarve tulee valituksi kunakin ajankohtana niin, että viimein perustarpeen, emotarpeen, jne tyydytys edistyy parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Herää tietysti se kysymys, että mikä on se yksilötarve (Y) tai kuningas- tai kuningatar-tarve (Q). Yleensä kyseessä on kapeasti ajatellen yksilön säilyvyys, eli elossa pysyminen, mikäli hän ei toteuta sillä hetkellä jotain vielä suurempaa tarvetta, jota ei ehkä osata aina määritellä. Olkoon se yksilöä suurempi tarve joskus vaikka Q tai suoraan se meidän Luojamme (L=Luomakunta=Lord). Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että L on kaikkialla läsnä, eli L muodostuu meistä kaikista, ja kaikkeus on kaikkialla, joten sen mukaisuudesta ei tulisi ehkä liiaksi poikkeilla.

Oleellista uuden hakemisessa on rakentaa sillat uuteen mahdollisimman sujuviksi niin, että kun ihminen on olemassa, niin hiertävyys ympäristön kanssa olisi mahdollisimman pieni. Näin kärsimys olisi se, josta ihminen yrittää kasvaa pois päin. Olipa kyseessä kasvu kohden mielihyvää tai kasvu pois kärsimyksestä, niin yksilöä (jne) palveleva yhteys ympäristöön on se kuntoon saatettava asia.

Jotta yhteydessä olisi tehoa, tulee sen pärjätä ko tarpeen tyydytyksessä. Tyydytysvirta (V) tai useampi samanaikainen tulee olla riittävän kunnossa. Mitä parempi V, sen parempi sitä vastaava yhteys Y. Tarpeeksi (T) katsottu muodostaa virran V_T, ja näitä palveluntuottovirtoja on määränä sitä enemmän, mitä alemmalle tasolle laskeudutaan. Kaikki virrat laskeutuu viimein päävirtaan (V_L), joka palvelee L:ää, eli kokonaisuutta.

Alavirrat ja niistä erkanevat virrat jne ovat siis Luojaamme palvelevia. Luoja määrää sen, mitä on mahdollista tehdä alemmalla tasolla. Jos Luojaa ei palvella, on seurauksena palveluvirran katkeaminen. Tässä käy köpelösti samalla myös palvelijalle. Syytä en tiedä. Joka tapauksessa palvelija ei ole usein täysin deterministisesti sidottu palvelutehtäväänsä, vaan hänellä on vapaus oman arvonsa mukaiseen hakemiseen niin, että voi ottaa sopivasti päävirrasta, kunhan trendi ei muodostu kohtuuttomaksi. Jos saamapuolta käyttää liiaksi, se ehtyy, ja etenkin jos saamapuoli ei aiheuta riittävästi kasvua ja siihen kuuluvaa tuottoa.

Kunkin objektin palvelevuutta ketjussa koskevat samat yo:t lainalaisuudet. Objektit (solut) linkkautuvat toisiinsa niin, että alaiset järjestetään siten, että solun kautta kulkeva kokonaisvirta maksimoituu, ja kulkeutuu kohden niitä isäntä- ja vertaissoluja, joiden palveluksessa ollaan.

Paitsi että isäntäsolulla on tietty järjestelyvastuu, niin palvelijasolu ei ole täysi palvelija, vaan hän on linkkaantunut myös isäntään päin niin, että joka-ainoalla palvelijalla ja hänen alamaisilla on jokin tieto myös heitä ylemmästä kokonaisuudesta ja päinvastoin. Ilman sitoutumista yhteyteen, eli ylös ja alas ei ole olemassa ketjun osana, joten virta lakkaa. Yksittäinen solu ei kuitenkaan aina ole sidottu täysin kaikkiin isäntiin ja alamaisiin, vaan järjestelytyötä on mahdollisuus tehdä, mutta vain mahdollisuuksien rajoissa, eli yhteysvirran suhteen ei saa syntyä liian pahaa katkosta missään kohtaa.

Yhteyksien puolesta isäntä ja palvelija ovat monella tasolla tasavertaisia. Toisaalta nettovirran suuruus vaihtelee, mutta tiettyjen virtojen suhteen suunta on selkeä, eli palvelija tuottaa isännälle, ja isäntä tuottaa virtaan lisää, ja ohjaa omalle isännälleen.

Ylläolevassa kerronnassa oli hahmottelua ja asian pohdintaa (ja tietty koko viesti pitkälle samanlaista). Voi olla, että palveluna suoritettava virta isännälle ei poikkea siitä, mitä isännältä saadaan. Kukin palvelija jakaa saadut resurssinsa yhteistyössä palvelijoiden kanssa niin, että annetulla saadaan mahdollisimman sopiva tuotto.

Hassua johdattelua omaksumiseen. Omaksuminen on kuitenkin kasvua. Pohdinnassa tulin siihen tulokseen, että tuotto on säilytettävä tai käy heikosti. Tarkoittaa samalla sitä, että palvelija on aito palvelija, ja ottaa tehtävästään vastuun. Hän ei voi esim odottaa ylempää ohjeita enempää kuin mitä isäntä voi antaa, vaikka jonkin verran onkin neuvoteltava myös sinne suuntaan.

Aito isäntä ja vertainen ei voi tehdä kaikkea sitä, mitä ja missä minä voin kokonaisuutena hääräillä. Paras palvelija on mahdollisimman tuottava, ja jotta hän voi sellainen olla, on hänen oltava samalla vapaa, ja tehtävä vapaudella se tuotto.

Orjuus ei oikeasti ole isännän palvelua, vaan hänen annetaan käyttää alamaisiaan niin, etteivät alamaiset saa aikaan niin hyvää tuottoa kuin voisivat saada. Toisaalta irtiotto, alkupanos ja siihen liittyvä vastuu on käytettävä paitsi vapauteen ja mukavuuteen, niin myös siihen liittyvään työhön.

Mitä tulee esim käsitysten muodostamiseen eli vapaus- ja palvelu-tekijöihin vaikuttamiseen vaikka näin tietoisen tason rakentelun kautta, niin kohden itsenäisyyttä tulisi myös tässä mennä. Vain itsenäinen ja vapaa voi olla jossain vaiheessa se, jolla on eniten annettavaa.

Sama itsenäisyysmahdollisuus on pyrittävä antamaan vertaisille ja alamaisille (puhumattakaan isännästä). Jos isäntä floppaa itsenäisyyden antamisessa, niin floppaus ei saa johtaa omien alaisten tai vertaisten riistoon, jolloin virta ennenpitkää alhaalta katkeaa, ja kärsimys leviää joka suuntaan.

Olemme ihmisinä keskimäärin vertaisia toisillemme. Asema vertaisena kuitenkin vaihtuu kausittain ja hetkittäin monella tapaa. Elämä on taitolaji. Taiteilua tämä on, sillä tehokas palvelija tarvitsee yhä parempaa terävyyttä ja terän kanssa heilumista eri työmailla tehdessään itselleen lisää vapautta ja parempaa palvelumahdollisuutta.

Taiteilijan tulee olla vain Luojaansa sidottu, ja jos on sitä riittävästi, on tosiaan sidottu kaikkeuteen. Kaikkeus, ja yhteys siihen on hyvä palkkio kaikesta. Jos kaikkeuden sijaan ripustuu liikaa mihin vain osatekijään kuten isäntään, itseen,.. niin kyllä se on kuolio tai paikallinen syöpä. Kummassakin käy huonosti. Kuoliona mädäntyy, ja syövässä kuolee isäntänsä mukana. Huonosti käy myös silloin, jos isäntä amputoi "osiaan". Ikävää isännälle, ja etenkin palvelijalle.

Oma tukikohta ja verstas erilaiseen rakenteluun ja elämän läpiviemiseen

Sain tänään elvytettyä alkuun tätä vanhaa blogiani. Olipas hyvä, että oli pohjalla, eikä tarvinnut aloittaa alusta. Vaan taitaa olla helppo pystytellä näitä nykyään.

Tuli mieleen se, että eräs hyödyllinen työkalu ihmisten kesken voisi olla juuri tuollaiset henkilökohtaiset blogi-pisteet. Näiden tiimoilta on helppo rakentaa omaa tarinaa, ja saada aikaan edistävyyttä juuri itselle sopivalla tavalla, tai sitä hakien. Samalla saa liittyä muiden suuntaan, tulla kuulluksi, ja jopa kommentoiduksi.

Oma "Talo" tai "Verstas" voi olla hyvä pohja muulle myös rakentelussa. Kun on itselle läheisin ympäristö kunnossa, olisi sopivaa liittyä enemmän myös yhteisempiin areenoihin. Mitä ne sitten ovatkin. Esim Facebook, tai vaikka live-tapaamiset.

EM kommunikoinnin jaossa voi olla monia hyviä puolia, joita en osaa nyt selittää kovin selkeästi.

Sen nyt ainakin voi veikata, että joka tienoosta tulee helposti omanlaisensa. Tarkoittaa suurempaa heterogeenistyyttä, ja monipuolisuuden rikkautta. Vähän kuin lajiutuminen elämää palvelevassa mielessä.

PS Jos teillä lukijat on omia blogeja, laittakaa jakoon. Lisäillä voi selaimen kirjanmerkkehin.

Ilmaisun osuvuus, trollaus, edistävyys

Monet kirjoitukset ja puheet, siis ilmaisut yleisemmin, tulisi olla napakoita, osuvia, puhuttelevia ja herätteleviäkin. Tuossa mielessä tehoton ilmaisu on ihmisten vaivaamista, ajan ja muiden resurssien viemistä, mikäli ylipäätään tulevat enemmän läpikäydyiksi.

Osuvuuden tarkoitus on parhaimmillaan saada aikaan reagointia ja huomiota sille aiheelle, joka on nostettu esiin, tai käsittelylle yleensä. Helpoin reagointi on osuvan ilmaisun syyttävä leimaaminen trollaamiseksi. Syyttävä trollaustulkinta saa aikaan yleensä edistymätöntä metaa.

Niin hyödyllistä kuin onnistunut meta onkin, niin syyttävistä trolliväitteistä on vaikea nousta selville vesille. Toki em kaltainen trolli-meta osuu, sillä osuvat ilmaisut saavat aikaan ylireagointia, ja extreem-tilanteessa karkailee mopot liiaksi käsistä, vaikka se ei olisi aloitteen tekijän tarkoitus. Jopa blokkaus on mahdollinen äärireagointina, jos vain jotenkin onnistuu (esim banni), eli se, ettei tietty kanava siihen kuuluvine osallistujine ole enää mahdollinen kommunikointiin.

Puhdas huomionhakuinen trollaus on niitä motiiveja, jossa ignorointi voi olla jotain. Luulen, että tässäkin ignorointia parempi on se, että tarjottu alkulataus ohjautuu ainakin jonkin verran nätisti johonkin rakentavaan. Joko esitettyyn asiaan saadaan jotain hyvää käsittelyä, tai vaihtoehto se on sekin, että esittäjä saa jotain tarvittavaa, joka vie häntä eteenpäin.

Ilmaisun rakentava ja edistävä osuvuus on jonkin ilmaisun säätämistä mm sopivassa määrin huomionarvoiseksi. Edistävyyteen kuuluu myös vastaanottajien lukumäärä, vastaanottajien koostumus, aloittajan ja vastaanottajien väliset kommunikointiyhteydet ja yhteydet laajemmin ottaen, ...


En osaa juuuri nyt raaputtaa asiaa kovin paljoa kasaan, mutta saahan tästä kommunikoinnin aiheesta jatkaa myöhemmin. Hyvä kun saa kommunikoimisteemaa hautumaan tästäkin vinkkelistä ...

Vankien ja kyvöttömien hakkaaminen

Yleisenä tietona kulkee, ettei asioita saa aikaan puhelulla, kirjoituksilla ja selostuksilla.

Jos kuitenkin joku kirjoittaa, puhuu, pohdiskelee,... niin yllättäen häneltä vaaditaan puheenpidon mittaisuutta.

Miten voi käsitellä asioita, vaikka ne olisivat retuperällä? No, mielestäni se on se paras kohta käsitellä asioita. Muitakin vaiheita voi olla käsittelyille, mutta ei tuo törmäämisvaihe voi olla uuteen törmäilyyn tuomittu.

Ei törmäämistä olisi tapahtunut jos kaikki olisi ollut kunnossa. Kun asiat ei ole kunnossa, ei saa törmätä, eikä myöskään ottaa selvää siitä, miten jatkossa selvitään paremmin.

Painetta noihin kyvyttömiin voi ja saa luoda vapaasti. No, vankeja ja muita säälittävyyksiä on ennenkin hakattu.

Huh. Tää oli sitten ääriretoriikkaa. Otappa sitten huomioon :)

Mielentila- ja fiilis-surffailu

Nopeasti saa itsensä toisiin mietteisiin, kun ryhtyy tekemään jotain aivan muuta. Jos on tilassa T1, ja se vaikka rasittaa, tai painaa jotenkin päälle, niin eikun T2:een, niin ei ole entisestä tietoakaan.

Aina ei onnistu siirtymät, sillä muuten olisi vähän liian helppoa toipua vaikka masennuksesta jne. Tekemiseen ryhtyminen tuntuu auttavan kummasti. Jos vain jäisi kelailemaan asioita vaikka pitkälleen, niin ei siitä ehkä noustaisi enää tai helposti.

No, tämänaamuinen fiilis vaihtui. Ei tarkoita, etteikö se palaisi jossain muodossa taas joskus myöhemmin.

Fiiliksien vaihtaminen voi joskus olla karkuun juoksemista. Ei hyvä. Joskus taas vaihtamattomuus on jäämistä tuleen. Ei kai sekään hyvä. Fiilisten vaihtaminen voi toisaalta olla myös surffailua muista syistä.

Ei tästä fiiliksenvaihtoteemasta osaa vielä kunnolla kertoilla. Kun johonkin on suurempi valta ja mahdollisuus jollain apuvälineellä, niin siinä tulee parhaillaan apua, ja toisaalta helposti sössimistä. Ainakin mikäli operointi pitää sisällään jotain täysin uutta.

Mahdollisuuksissa ja apuvälineissä on riski, ja sen apuväline-riskin voi välttää se, joka ei apuvälineitä käytä, tai ei niitä tarvitse. Tarvitsemattomuudentila on monesti ehkä vaikea saavuttaa. Siis sellainen soljuva siirtymävirta ilman suurempaa tietoisen tason pysähdystä.

Jos ja kun apuvälineitä tarvitsee, niin sellainen tulee mieleen, että apuvälineiden käyttämisen tulee vaikuttaa sillä tavoin, että asioita saadaan pikkuhiljaa paremmalle tolalle, eli päästään takaisin siihen tilaan, jossa voidaan edetä ilman suurempia pähkäilyjä ja suunnitteluja.

Afrikkassa asuvista tulee mieleen se, että ei siellä tarvitse huomisesta niin paljoa huolta kantaa. Tätä päivää vain, ja tätä hetkeä. Länsimaissa taas ei laskeuduta niin helposti sille tasolle, jossa eletään huolettomasti kuten taivaan linnut ja kedon kukkaset, mistä mm Raamattu puhuu. Suunnittelu, ennakointi ja kontrolli futaa. Rakennetaan, asemoidutaan, kerätään, haalitaan, varmistetaan, suojaudutaan, problematisoidaan, liittoudutaan, varustaudutaan, ...

Kirjoitusten äärelle

Ei omaa foorumia, eikä jaksa virittää sitä, ja varojakin menisi saitin pystyttämiseen, eikä voi kirjoitella ja hahmotella omia asioita minne sattu. Pöytälaatikkokaan ei oikein tunnu mielekkäältä. Siispä taidan päätyä ainakin joksikin aikaa tälle vanhalle blogille.

Koska kirjoituksiani ei ole enää omilla avoimilla saiteilla, tuon jotain aiempaa tänne blogiin. Aforismejä, runoja, ... Onpahan sitten joitain kirjoituksia hiukan keskitetty.

Puh-inventaari

Poistin puhelimen osoitelistalta lähes sata nimeä turhana. Aika uudistaa tuttavapiiriä niin, ettei siellä roiku turhia.

Viime aika ollut melko vaudikas. Nyt on masis kun voi tavata ihan heti taaskaan ketään :( Soitellut vain ympäriinsä.