Yleisenä tietona kulkee, ettei asioita saa aikaan puhelulla, kirjoituksilla ja selostuksilla.
Jos kuitenkin joku kirjoittaa, puhuu, pohdiskelee,... niin yllättäen häneltä vaaditaan puheenpidon mittaisuutta.
Miten voi käsitellä asioita, vaikka ne olisivat retuperällä? No, mielestäni se on se paras kohta käsitellä asioita. Muitakin vaiheita voi olla käsittelyille, mutta ei tuo törmäämisvaihe voi olla uuteen törmäilyyn tuomittu.
Ei törmäämistä olisi tapahtunut jos kaikki olisi ollut kunnossa. Kun asiat ei ole kunnossa, ei saa törmätä, eikä myöskään ottaa selvää siitä, miten jatkossa selvitään paremmin.
Painetta noihin kyvyttömiin voi ja saa luoda vapaasti. No, vankeja ja muita säälittävyyksiä on ennenkin hakattu.
Huh. Tää oli sitten ääriretoriikkaa. Otappa sitten huomioon :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti