Koodaus-projekti

Aloitin eilen tekemään uutta sisällönhallintajärjestelmää, jolla voi toteutella nettisaitteja.

Taitaa olla ikuisuusprojekti. Siis noiden järjestelmien eteenpäinvieminen. Toki ollut oikeassa käytössä aikaisemmat versiot. Ketjureatio.NET oli viimeisin, jonka toteutin omalla systeemillä.

Eilen aloitin siis koodailun joskus ennen puolta päivää. Koodailin yö-neljään. Heräsin tänään klo 8 ja jatkoin, kunnes sain koodaulut loppumaan. Kiitos käynti kaupungilla.

Kaupungilla seikkailujen jälkeen jäin lukemaan omia aforismeja ja runoja ja soittelin musiikkia. Kello on yhdeksän, enkä vieläkään ole jatkanut projektia. Aika väsynyt olo, mutta jotain voisi ehkä tehdä.

Tietotekniikkaprojekteissa on hyvä säilyä juoni. Tekemisen alla oleva on oltava tajunnassa. Näin ne pienemmät jutut parhaiten.

Suurempia projekteja ei voi viedä nopeasti loppuun. On kehitettävä uusi menetelmä. Miten saattaa edistystä aina silloin tällöin? Vaatii varmaan jotain uutta näkemystä.

Täysin tunnelmaan sidottu sana tai lause

Mielessäni on pyörinyt aiemmin eräs lapsen kysymys. Siitä on tullut mieleni hokema, jota saatan joskus toistella.

Kysymykseen liittyy erään henkilön nimi. Henkilö on sanottu väärin. Siis lapsen tavalla väärin, koska puhe ei ole vielä kysymyshetkellä sujunut täysin.

Olen huomannut, etten ole voinut käyttää virheellistä nimeä muuten kuin täydellisen alkuperäisen kysymyksen yhteydessä.

Virheellinen nimi on lapsenkieltä. Siihen tiivistyy kysymys ja sen tunnelma.

Tunnelman kautta voisin toki ilmaista muutakin. Kysymyksen pääosasta, eli virheellistä nimeä en voi kuitenkaan käyttää muuhun tarkoitukseen, enkä ole käyttänyt.

Näin on tarkkaa siten jonkin sanan käyttö mielessäni. Puhumattakaan siitä kysymyslauseesta.

Ihmisääneen hurahtaminen

Nukuin 12 tuntia putkeen. Aivan uskomaton suoritus. Keitin kahvit ja tulin koneelle. Kuuntelin ensimäiseksi Enkeli-laulun.

Kuuntelin laulun kolme kertaa. Hurahdan ihmisen ääneen. Etenkin laulussa tapahtuvaan.

Asiassa on jotain huonoa. En pääse eroon kuuntelemisesta helposti. Voisin helposti jatkaa kuuntelua, tosin hiukan eri kappaleella.

Ajattelin, että en kuuntelisi muuta kappaletta ainakaan aamusta. Lopulta se johtaa johonkin turtumukseen. Sillä tavoin outoa. Ihmettelen.

Suunnitelmana suunnittelemattomuus

Eilen oli koettelemusten päivä. Päivällä oli kiva loppu, eli teehetki baarissa. Ajattelin, että toistaisin kivan taas tänään baarissa.

Turha toivo. Ei voi toistaa. On kokeiltu tällaista, ja jos nyt alkaisin uskoa.

Kivoista asiosta voi harvoin etukäteen päättää. Sen minkä suunnittelee, se menee yleensä pieleen. Näin, koska suunnitelma lähtee aika usein väärältä pohjalta.

Siispä tiskausta, ruuanlaittoa ja pyykkäystä. Koti-ilta. Huomisestakaan ei kannata päättää mitään, vaikka toiveena olisi lähteä jonnekin.

Muutosten hahmottelua

Yksinkertaiset asiat vaikuttavat elämään. En voi pyöräillä, koska ylipainoisena pistosuojatutkin kumit puhkeavat jatkuvasti.

Aiemmin kävin kaupungilla liikunnan takia. Pyöräily oli yllättävän sopiva tapa liikkua, sillä siirtymisen lisäksi sai liikuntaa huomaamatta. Liikkumisen lisäksi kaupungilla voi olla jollain tapaa muiden joukossa. Siinä toinen syy. Kolmas syy kodin ulkopuoleiseen elämään oli ajoittainen iltatyö, josta sai vaihtelua.

Nyt kodin ulkopuolisia rientoja on yritettävä minimoida. Syynä se, ettei tarkoitus enää täyty. Bussilla matkustaessa ei saa liikuntaa, ja bussissa matkustaminen käy liian kalliiksi.

Työ ei enää ole lisätyökykyä edistävä juttu. Ensin bussissa istumista ja sitten töissä istumista, ja kaikki tuo pois muulta kuntouttavalta. Pelkän seuran takiakaan ei osaa ajatella lähtevänsä pois kotoa. Jos seuraa saa, niin se on muusta pois.

Muutos ottaa koville. Ainakin alkuun on uuteen tilanteeseen sopeutuminen vaikeaa. Vaikka nyt rasssaa, siis ajatuksen tasolla, niin jos ja kun uutta järjestystä saa toimimaan, niin kai sitä sopeutuu. Toisaalta voi avautua aivan uutta tekemistä kotosalla, ellei palaa täysin takaisin vanhaan.

Hyvää nykymuutoksessa on tosiaan rahanmenon väheneminen. Vaikka pyörä on yksinkertainen laite, niin yllättävän kallis ylläpitää. Tänä vuonna maksoin hankintahinnan erilaisten huoltojen yhteydessä.

Hyvää myös se, ettei liikunnasta ei tarvitse täysin luopua, sillä jatkossa voin kävellä kaupungille. Kävely on vielä parempi asia kuin pyöräily talvella, sillä kävelyssä ei kylmä eikä valtatien ilmansaasteet käy hengitysteihin yhtä vaikeasti. Kaatumisriski vähenee ja toisaalta liikuntatuokio on selvästi pitempi.

Kävelyn ongelma on työläys. Asiaan voi sopeutua kun antaa uuden liikkumismuodon mukaantulolle aikaa. Vaikka aikaa kuluu selvästi enemmän, niin toisaalta ajankäytön tuhlaaminen on osa huolettomuutta, jota odotan.

Liian usein ei voi kävellä, sillä reidet hankautuu verille minun tapauksessa. Ehkä pari kertaa viikossa, kun jättää vierailupäivien väliin sopivasti välipäivän tai useamman.

Kun kaupungilla käy vähemmän, niin houkutus kuluttaa rahaa vähenee. Talouden voi ehkä saada selkeämmin plussalle.

Muutoksen syy ärsyttää. Syynä terävän sepelin kylväminen pyöräteille. Pyörätiet eivät ole pyöräteitä lihavien osalta. Lihavuudesta haluan päästä eroon monesta syystä, mutta päivittäisen liikunnan saannin vaikeutus on ikävä asia.

Olen myös hiekoitusta vastaan muista syistä. Miksi olosuhteita täytyy aina manipuloida sopiviksi? Kallista, ja syntyy tottumusta muuhun kuin sopeutumiseen, ja aiheuttaa lisäongelmia. Kovasti tosin työllistää hiekoittajia ja hiekan pois korjaajia keväällä.

Liittymäkysymyksiä

Tarttuuko tunteet ja fiilikset? Vai oletko miten immuuni sille, missä toinen menee?

Millaiselle tunteille ja tuntemuksille herkistyt eniten? Mille vähiten? Mikä vaikuttaa eniten?

Miten hyvin osaat heittäytyä mukaan? Miten hyvin tehdä eron toisen tilanteesta?

Miten voi puolestaan jakaa muita asioita? Ajatuksia, näkemyksiä, tekemistä, tapahtumia, kohtaloita, ...?

Kenen kanssa erilaisia asioita on luontevin jakaa? Kenen kanssa vaikeinta tai vastenmielisintä?

Kysymysmerkkejä laittelin. Eipä tästä muuta olekkaan tarjota.

Sitä olen epäillyt, että kokonaisuus on kova juttu. Jos sen kokee kokonaisuudessaan sopivaksi, voi suhteen puitteissa loisia, hengailla ja mitä milloinkin.

Toisaalta voi säätää sitä, millä tavoin on mukan missäkin. Jos kokonaisena, niin siihen liittyen ei olla yhteydessä missä ja miten sattu.

Jonkin verran menee liittymissä mistiin se, millä kokonaisuudella jotain tiettyä asiaa jaetaan tai miten sitä toivotaan jaettavan. Ehkä sukupuolet eroavat jotenkin toisistaan. Siis keskimäärin, ja vaikka tällä hetkellä. En tiedä.

Onnistumiseen liittyvä mielihyvä, tylsämielistyminen, patsastelu, typeryys ja vaivaantuminen

Asema ja ego pysäyttää kaiken aina. Näin riippumatta siitä, miten välitöntä toiminta on. Vapaa virtaaminen lakkaa, ja seuraa (tylsämielistä) patsastelua.

Oikeasti en tiedä tästä aiheesta, ja kirjoitan vain arveluni. Ei siis kunnon tuntumaa tähän.

Käytännössä olen huomannut, että moni asia tyssää juuri onnistumiseen. Kun onnistuu jossain, niin se olisi jokin erityinen syy jämähtää laakereille.

Asian voi todistaa vaikka Nokialla. Tai ainakin yritysmaailman mukana kulkee se kansanviisaus, että "pöhötauti" ei tee hyvää jatkolle.

Välittömämpää tuntumaa asiaan saa kun huomaa sen, miten onnistuminen tuudittaa hyvänolon tunteeseen esim kamppailulajeissa.

Jopa kirjoittelussa onnistumisten tylsämielisen vaikutuksen huomaa. Tai voihan sitä onnistua missä vain, ja miten hyvin vain, kunhan ei tylsämielisty noiden seurauksena.

Toiminnassa ei onnistumista kannata etukäteen välttää. Tai mistäs tuotakaan aina tietää. En osaa nyt sanoa, että missä onnistumista ei kannattaisi lähteä tavoittelemaan? Jos ei, niin mitä? Nolla-tavoitettako? Mitä se on?

Jos onnistumista ei voi aina välttää, niin kai se tarkoittaa sitä, että onnistumiseen on sopeuduttava. Sen ei saa antaa muuttaa onnistujaa typeräksi.

Ehkä se lähtö merkkaa sen, mitä lopputulemana saa. Jos toimet tehdään onnistumisen takia, niin ei kai siitä ihan autuas vapauden olo jää. Asia saa jäädä kaivelemaan ja vaivaamaan. Varsin tervettä.

Mitä siis jää viivan alle? Siis olotilana. Se merkkaa. Ja sitä saa, mitä tilaa. Kannattaa olla varma siitä, mitä oikeasti haluaa.