Rahaa on tilillä vajaa 40 euroa ja vähän lompakossa. Seuraava tili ensi kuun alkupuolella, eli mentävä on näillä reilut puoli kuukautta. Mitä tehdä kun rahaa on vähän?
Ulkoilemassa voi käydä, ja olla kotosalla. Linja-autoa voi käyttää muutaman kerran, sillä loppurahat on varattava ruokaan. Kuivaruokaa on jonkin verran, tosin ehkä jotain voi tarvita kaupasta.
Nyt huomaa, että aiempi tekeminen perustui pitkälle rahan käyttöön. Kahvit ei baarissa maksa paljoa. Eikä linja-automatkat keskustaan. Kun nuokin jää, niin on muutettava elämäntapaa.
On siis tehtävä elämä sellaiseksi, ettei rahaa kulu mihinkään välttämättömän ulkopuoliseen. Kaikki mikä maksaa, on oltava elintärkeää. Ei elokuvia, ei teatteria, ei biljardia.
Suurin ongelma on ehkä se, ettei muita enää näe kovin paljoa. Vierailla ei oikein voi käydä, sillä matkat edestakaisin ovat liian pitkiä kävellä ylipainoisena. Samoin voi olla vaikeaa saada ketään kyläilemään. Toisaalta käynnit ihmisten parissa houkuttelevat tuhlaamaan muutenkin kuin bussimatkojen takia, joten sitäkin kannattaa välttää, koska taitaa olla riski.
Edessä on siis pakkoyksinäisyys. Vaatii totuttelemista ainakin alkuun, että sopeutuu muutokseen.
Jatkossa täytyy miettiä tarkemmin, että minkä verran rakentaa toimia rahan varaan. Sen tästä oppii. Varmaan paljon muutakin.
Positiivisemmin ajatellen... Kun tilanteeseen tottuu, jää paljon aikaa itselle. Jos olo kääntyy liian masentuneeksi, ei ajasta ole niin paljoa iloa.
Taloustilanne onkin ollut kestämätön. Elämäntapamuutos kuluttamisessa voi auttaa vähän tasapainoon pääsemisessä.
perjantai 16. tammikuuta 2015
Ei vain päämäärä, ei vain matka, vaan nuo molemmat
Iltalehti: Kaikki lipeävät aina joskus. Mutta menestyneet laihduttajat palaavat
heti ruotuun. Jos olet siis olet sortunut keksiin, ei sinun kannata
popsia samaan menoon koko pakettia. Tai jos kuri on karannut perjantaina
käsistä, ei kannata mässäillä koko viikonloppua ja ajatella, että
maanantaina aloitetaan alusta. Korjausliike kannattaa tehdä heti.
Joo. Virheitä tulee, kun ei tiedä mitä tekee, ja valitsee tehtäväkseen jotain väärää. Tai sitten valitsee väärin jonkin muun seikan vuoksi.
Väärin voi siis valita resurssoinnin kahdella tavalla. Joko väärin perustein tehtynä, tai sitten yrittämällä jotain pelkän tekemisen vuoksi, jottei olisi aivan seis.
Oikeastaan jälkimmäinen on myös virhe, sillä jos mitään tekemistä ei ole, niin tekemiseen ryhtymistä ei tarvita. Tai sitten jokin panee liikkeelle hapuilemaan, jolloin voi testata, että tuottaako hapuilu jotain tulosta. Jos ei, niin korjaa toimintaa.
Jotta voi suunnistaa, tarvitsee palautetta suunnistukseen. Jotta saa palautetta, tarvitsee tehdä jotain, mistä saa infoa. Jos infoa ei saa niin, että sen avulla voisi jatkaa, on yritettävä infon hakua jotenkin toisin. Ei kai tässä ole vaihtoehtoja.
Hölmöintä on toki se, että jos tekee jotain, ei kuuntele palautetta ja tarkastele tuloksia. Ehkä noin, jos uskoo täyteen tekemisen osuvuuteen. Tai sitten ei malta tarkastella tuloksia sen takia, että saa niin hyvää palkintoa toimesta jo muutenkin.
Ihminen on aika vempula. Kun on tarve ja se hakee täyttymystä, niin toimelle on luonnon suomaa palkkiota, joka vahvistaa oikeaa lähestymistä. Aina ei toimen tarvitse olla kovin suoraan kohti maalia menevää, vaan palkkion voi kuitata vähemmälläkin tavoitteessa etenemisellä.
No, tuo oli loisimista. Matkaa tehdään kiksien takia, ei päämäärän. Pointti ei voi olla päämäärässä sinänsä, eikä myöskään palkkiossa sinänsä. Molemmat tarvitaan, ja molemmistä kiinnipitämkinen on tärkeää.
Joo. Virheitä tulee, kun ei tiedä mitä tekee, ja valitsee tehtäväkseen jotain väärää. Tai sitten valitsee väärin jonkin muun seikan vuoksi.
Väärin voi siis valita resurssoinnin kahdella tavalla. Joko väärin perustein tehtynä, tai sitten yrittämällä jotain pelkän tekemisen vuoksi, jottei olisi aivan seis.
Oikeastaan jälkimmäinen on myös virhe, sillä jos mitään tekemistä ei ole, niin tekemiseen ryhtymistä ei tarvita. Tai sitten jokin panee liikkeelle hapuilemaan, jolloin voi testata, että tuottaako hapuilu jotain tulosta. Jos ei, niin korjaa toimintaa.
Jotta voi suunnistaa, tarvitsee palautetta suunnistukseen. Jotta saa palautetta, tarvitsee tehdä jotain, mistä saa infoa. Jos infoa ei saa niin, että sen avulla voisi jatkaa, on yritettävä infon hakua jotenkin toisin. Ei kai tässä ole vaihtoehtoja.
Hölmöintä on toki se, että jos tekee jotain, ei kuuntele palautetta ja tarkastele tuloksia. Ehkä noin, jos uskoo täyteen tekemisen osuvuuteen. Tai sitten ei malta tarkastella tuloksia sen takia, että saa niin hyvää palkintoa toimesta jo muutenkin.
Ihminen on aika vempula. Kun on tarve ja se hakee täyttymystä, niin toimelle on luonnon suomaa palkkiota, joka vahvistaa oikeaa lähestymistä. Aina ei toimen tarvitse olla kovin suoraan kohti maalia menevää, vaan palkkion voi kuitata vähemmälläkin tavoitteessa etenemisellä.
No, tuo oli loisimista. Matkaa tehdään kiksien takia, ei päämäärän. Pointti ei voi olla päämäärässä sinänsä, eikä myöskään palkkiossa sinänsä. Molemmat tarvitaan, ja molemmistä kiinnipitämkinen on tärkeää.
Pienemmästä enemmän
Taidan lopettaa kaikissa yhdistyksissä olemisen. Syynä on se, ettei ole rahaa osallistua. Ehkä syytä muutenkin.
Ehkä tulisi harkita enemmän vain sitä, mikä ei vie rahavaroja. Panostaa rahatalouden ulkopuoliseen elämään. Samalla voi saada kylkiäisenä sen edun, että osaa arvostaa asioita suoremmin.
Ei osaa sanoa varmaa näistä. Sopiva vuorovaikutus on hyvä. Siis kaiken aikaa. Ei tosin tarkoita vain jatkuvaa vaihdantaa ja vaikutteiden saamista, vaan ehkä enemmän jo-saadun sulattelua.
Miten saa pienemmästä enemmän? Siinä on hyvä pointti mietittäväksi. Talousihminen kun olen. Juu, Juha :)
Tänään tuli tehtyä käpistely sauvaillen. Meinasin ahnehtia vähän suurempaa lenkkiä. Miksiköhän? Sitten tulin järkiini, ja oikaisin puolivälistä. Olin aikasen tyytyväinen heräämiseen!
Ehkä tulisi harkita enemmän vain sitä, mikä ei vie rahavaroja. Panostaa rahatalouden ulkopuoliseen elämään. Samalla voi saada kylkiäisenä sen edun, että osaa arvostaa asioita suoremmin.
Ei osaa sanoa varmaa näistä. Sopiva vuorovaikutus on hyvä. Siis kaiken aikaa. Ei tosin tarkoita vain jatkuvaa vaihdantaa ja vaikutteiden saamista, vaan ehkä enemmän jo-saadun sulattelua.
Miten saa pienemmästä enemmän? Siinä on hyvä pointti mietittäväksi. Talousihminen kun olen. Juu, Juha :)
Tänään tuli tehtyä käpistely sauvaillen. Meinasin ahnehtia vähän suurempaa lenkkiä. Miksiköhän? Sitten tulin järkiini, ja oikaisin puolivälistä. Olin aikasen tyytyväinen heräämiseen!
Osuspankin talletuskorko
Aikavälijalta: 1.1.2014–31.12.2014.
Talletuskorko: +0.06E.
No, sentään plussaa.
Palvelumaksut olivat noin 50 euroa. Suoritan laskujen maksut itse. Kai se järjestelmän ylläpito maksaa.
Talletuskorko: +0.06E.
No, sentään plussaa.
Palvelumaksut olivat noin 50 euroa. Suoritan laskujen maksut itse. Kai se järjestelmän ylläpito maksaa.
torstai 15. tammikuuta 2015
PVM: 15.1.2015
Heräsin tänään klo 2 yöllä, ja sain nukuttua noin 4 tuntia. Luin ja menin punttisalille. Treenailin melko kevyesti. Lopuksi kävin saunassa ja suihkussa.
Saunassa käynnistä onkin aikaa kuukausia. Teki hyvää. Päälle treenikahvit ja kaupungille.
Pelailin biljardia. Ei sen erityisempää, tosin melko hyvin oli tuntumaa muutamassa lyönnissä. Suuntaukset sujui, eli jokin hahmotus pelasi uudella tavalla. Lisäksi sopivan kasassa oli olo tietystä terävyydestä huolimatta. Ja ilman alkoholin tuomaa mahdollista negatiivista lisää.
Neljän tunnin unet. Kirjan lukua. Musiikkia. Kävely punttisalille. Treeni. Venyttely. Sauna. Suihku. Kahvit. Kävely kaupungille.
Kaikki nuo hiukan väsyneenä. Omituinen yhtälö. Nykyään treeni tuppaa nostamaan mielialaa liiaksi. Kun sen teki väsyneenä, niin puntit jotenkin tasan, eikä edes stressiä, kun intensiteetti sopiva.
Pingis ei enää kulkenut. Olisi pitänyt pelata aivan uudella idealla. Jäin vain pelailemaan. Pettymys. Ihmisten seurassa olisi voinut vieteskellä aikaa. Oli niin rento olo. Senkin tilaisuuden vähän missasin. Kotona lähes kahden tunnin päikkärit.
Outoa. Viimeiset pari iltaa ollut sellaisia, jolloin olen ollut aivan kuitti.
Tästä illasta en vielä tiedä enempiä. Pari ihmistä voi piipahtaa. Ei varmaa. Hyvä toisaalta, ettei tiedäkkään etukäteen. Oppimista vaatii myös se, että sopeutuu muiden rytmiin niin, että omat toimet menevät ok:sti odottelusta huolimatta.
Saunassa käynnistä onkin aikaa kuukausia. Teki hyvää. Päälle treenikahvit ja kaupungille.
Pelailin biljardia. Ei sen erityisempää, tosin melko hyvin oli tuntumaa muutamassa lyönnissä. Suuntaukset sujui, eli jokin hahmotus pelasi uudella tavalla. Lisäksi sopivan kasassa oli olo tietystä terävyydestä huolimatta. Ja ilman alkoholin tuomaa mahdollista negatiivista lisää.
Neljän tunnin unet. Kirjan lukua. Musiikkia. Kävely punttisalille. Treeni. Venyttely. Sauna. Suihku. Kahvit. Kävely kaupungille.
Kaikki nuo hiukan väsyneenä. Omituinen yhtälö. Nykyään treeni tuppaa nostamaan mielialaa liiaksi. Kun sen teki väsyneenä, niin puntit jotenkin tasan, eikä edes stressiä, kun intensiteetti sopiva.
Pingis ei enää kulkenut. Olisi pitänyt pelata aivan uudella idealla. Jäin vain pelailemaan. Pettymys. Ihmisten seurassa olisi voinut vieteskellä aikaa. Oli niin rento olo. Senkin tilaisuuden vähän missasin. Kotona lähes kahden tunnin päikkärit.
Outoa. Viimeiset pari iltaa ollut sellaisia, jolloin olen ollut aivan kuitti.
Tästä illasta en vielä tiedä enempiä. Pari ihmistä voi piipahtaa. Ei varmaa. Hyvä toisaalta, ettei tiedäkkään etukäteen. Oppimista vaatii myös se, että sopeutuu muiden rytmiin niin, että omat toimet menevät ok:sti odottelusta huolimatta.
sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Pohdintaa sähköilystä
Ajattelu nostaa joskus tunteita, saa aikaan ilmeitä ja ehkä eleitä. Joskus ajattelu on melko neutraalia pään sisäistä puntarointia, mietiskelyä, haaveilua, ...
Pohjimmiltaan ajattelu on hermoston toimintaa. Mitä kaikkea hermoston toiminta voikaan olla?
Toiminta on sellaista hermostossa ilmenevää sähköilyä, johon liittyy fyysisiä liikkeitä, jotka saavat aikaan muutosta ympäristössä. Sähköily voi olla kuin sähläily tai sählyn pelailu tjms.
Jospa hermoston toiminta olisi lyhyemmin ja napakammin kuvattu sanalla sähköily? Ok, no vaikka tässä b-viestissä noin.
Sähköily tapahtuu varmasti kunakin ajanhetkenä tietyllä tapaa. Sähköilyn vaihe johtaa seuraavaan, jne. Ellei kyseessä ole oikosulku, eli luuppi. Olisiko tuo sitten kuumennustila, kuten vaikka epilepsia? Tai jokin automatismi, tai jopa kaventuma, joka merkkaisi poissaolokohtausta?
Fokustaa voi. Fukusointiaste vaihtelee sähköilyssä. Jos oikein fokustaa, niin kai se sitten on hitsausta. Virta keskittyy niin, että kapeassa kanavassa käy sellainen virta, että se muovaa uutta niin kauan, kunnes virtaa ja fokusta riittää.
Hermoston kannalta hitsaus merkkaisi suurinta osien liitosta. Liitoksen voi saada aikaan pienellä, ja säännöllisellä virralla, tai sitten sillä amppaarimäärällä, joka tekee saman vähemmässä ajassa.
Ehkä epilepisiassa ilmenee hitsaus ja luuppi. Kun energia on luupissa, niin kai se oikonen tiivistää virtaa, eli virtaus suuntautuu ainakin hetkellisesti johonkin kapeaan piiriin.
Mitä kapeampi piiri saa energian taakseen, sen kovempaa on surraus. Sen nopeammin rata varmaan väsyy, ja tila lakkaa. Tai siirtyy jonnekin toisaalle. Ehkä virtaus normalisoituu jossain vaiheessa, ja kohtaus on ohi.
Mitä on vapaus? Vapaus on vapaata virtaa. Jos virrassa esiintyy luuppeja, luupit eivät ole vankiloita.
Addikti voi luupata jonkin toiminnon puitteissa. Tarve on niin suuri, ja se aktivoi niin vahvasti tietyn valmiin radan, että radattelusta voi olla vaikea irroittautua. Jos mieli väsyy raveihin, niin väsymys hoitaa homman kotiin, kunnes rata on taas valmis uutta ajoa varten.
Nukkumisen vähyys vähentää vapautta. Automaattisuutta voi pyörähtää lisää, ja syynä voi olla pienoinen stressi. Stressi on kyllä muutenkin selvä piiskuritila, ja painostuksen päällä ollessa, voi olla vaikeaa surffailla kovin vapautuneesti.
Kunnon virtakin (amppeerimäärä) on helposti asia, joka voi aiheuttaa kanavoinnin vaikeutta. Jos mielentila on korkealla vaikka antoisan fyysisen tai henkisen ponnistuksen johdosta, voi energiaa olla vaikea suunnata järkevästi.
Selkeästi aktivoivan toimen aikana virta on ollut sopivan passelisti kanavoitunut. Kun toimea muutetaan, niin virta ei välttämättä heti sopeudukkaan uuteen tilanteeseen. Näin voi treenit ja kisailut ainakin ennen kuupeutumista estää tehokkaasti unen saantia.
Ja kai toi virtausongelma korostuu erityisesti maniassa. Olisiko masennus sitten se tila, jossa virtaus olisi toisessa ääripäässä. Entäs psykoosi? Kai sekin johonkin virtausongelmaan liittyy.
Onni, rakkaus, läheisyys, erilaiset yhteydet, tunteet, ... Kai ne viime kädessä hermoston osien välisiin virtauksiin liittyy. Mitä toimintaa saavatkaan aikaan, on toinen juttu.
Jos virtaus saa aikaa toimintaa, muuttuu jokin, jonka seurauksena muuttuu virtaus. Virtaus on näin palauteriippuvaista. Toiminta saa aikaan muutoksia ympäristössä, jolloin havainnot muuttavat hermoston tilaa, jonka seurauksena toiminta voi ehkä suuntautua toisin.
Dialogi on sitten varmaan hermostoa ajatellen osien välistä virtausta niin, että tietty osakokonaisuus (A: A1, A2, ...) saa tällin toisilta osalta (B: B1, B2, ...) sillä tavoin, että B:stä kanavoituu uusia kytkentöjä A:n.
On todennäköistä, että lähtötälli, havainto (H: H1, H2, ...) tulee ympäristöstä tai spontaanisti, jolloin se kytkeytyy vastaavaan A:n, jolloin A purkautuu B:n.
Koska yleensä H on aina enemmän tai vähemmän erilaisesti muodostunut, niin aktivoituva A on aina hiukan erilainen, ja siten siihen liittyvät osat B.
Oleellista prosessoinneissa on varmaan se, että aikaa myöten hermosto tekee selvää havainnosta H. H on hermoston kannalta tietyn vaiheen tila A:ssa. Tila ohjautuu toiseen tilaa B, ja B ohjautuu takaisin A:lle.
Vuoropuhelu kahden osakokonaisuudeksi katsottavan tilan sisällä vaihtuu aikanaan yhä erilaisemmaksi, ja jossain vaiheessa vuoropuheluun kuuluu jo aivan muuta. Muutos kokeentuu, eli kokija kokee erilaista olotilaa, eikä jumeta ehkä loputtomasti "jankaten", tai jotenkin muuten.
No, tästä avauksesta on hyvä jatkaa jokin toinen kerta lisää.
Pohjimmiltaan ajattelu on hermoston toimintaa. Mitä kaikkea hermoston toiminta voikaan olla?
Toiminta on sellaista hermostossa ilmenevää sähköilyä, johon liittyy fyysisiä liikkeitä, jotka saavat aikaan muutosta ympäristössä. Sähköily voi olla kuin sähläily tai sählyn pelailu tjms.
Jospa hermoston toiminta olisi lyhyemmin ja napakammin kuvattu sanalla sähköily? Ok, no vaikka tässä b-viestissä noin.
Sähköily tapahtuu varmasti kunakin ajanhetkenä tietyllä tapaa. Sähköilyn vaihe johtaa seuraavaan, jne. Ellei kyseessä ole oikosulku, eli luuppi. Olisiko tuo sitten kuumennustila, kuten vaikka epilepsia? Tai jokin automatismi, tai jopa kaventuma, joka merkkaisi poissaolokohtausta?
Fokustaa voi. Fukusointiaste vaihtelee sähköilyssä. Jos oikein fokustaa, niin kai se sitten on hitsausta. Virta keskittyy niin, että kapeassa kanavassa käy sellainen virta, että se muovaa uutta niin kauan, kunnes virtaa ja fokusta riittää.
Hermoston kannalta hitsaus merkkaisi suurinta osien liitosta. Liitoksen voi saada aikaan pienellä, ja säännöllisellä virralla, tai sitten sillä amppaarimäärällä, joka tekee saman vähemmässä ajassa.
Ehkä epilepisiassa ilmenee hitsaus ja luuppi. Kun energia on luupissa, niin kai se oikonen tiivistää virtaa, eli virtaus suuntautuu ainakin hetkellisesti johonkin kapeaan piiriin.
Mitä kapeampi piiri saa energian taakseen, sen kovempaa on surraus. Sen nopeammin rata varmaan väsyy, ja tila lakkaa. Tai siirtyy jonnekin toisaalle. Ehkä virtaus normalisoituu jossain vaiheessa, ja kohtaus on ohi.
Mitä on vapaus? Vapaus on vapaata virtaa. Jos virrassa esiintyy luuppeja, luupit eivät ole vankiloita.
Addikti voi luupata jonkin toiminnon puitteissa. Tarve on niin suuri, ja se aktivoi niin vahvasti tietyn valmiin radan, että radattelusta voi olla vaikea irroittautua. Jos mieli väsyy raveihin, niin väsymys hoitaa homman kotiin, kunnes rata on taas valmis uutta ajoa varten.
Nukkumisen vähyys vähentää vapautta. Automaattisuutta voi pyörähtää lisää, ja syynä voi olla pienoinen stressi. Stressi on kyllä muutenkin selvä piiskuritila, ja painostuksen päällä ollessa, voi olla vaikeaa surffailla kovin vapautuneesti.
Kunnon virtakin (amppeerimäärä) on helposti asia, joka voi aiheuttaa kanavoinnin vaikeutta. Jos mielentila on korkealla vaikka antoisan fyysisen tai henkisen ponnistuksen johdosta, voi energiaa olla vaikea suunnata järkevästi.
Selkeästi aktivoivan toimen aikana virta on ollut sopivan passelisti kanavoitunut. Kun toimea muutetaan, niin virta ei välttämättä heti sopeudukkaan uuteen tilanteeseen. Näin voi treenit ja kisailut ainakin ennen kuupeutumista estää tehokkaasti unen saantia.
Ja kai toi virtausongelma korostuu erityisesti maniassa. Olisiko masennus sitten se tila, jossa virtaus olisi toisessa ääripäässä. Entäs psykoosi? Kai sekin johonkin virtausongelmaan liittyy.
Onni, rakkaus, läheisyys, erilaiset yhteydet, tunteet, ... Kai ne viime kädessä hermoston osien välisiin virtauksiin liittyy. Mitä toimintaa saavatkaan aikaan, on toinen juttu.
Jos virtaus saa aikaa toimintaa, muuttuu jokin, jonka seurauksena muuttuu virtaus. Virtaus on näin palauteriippuvaista. Toiminta saa aikaan muutoksia ympäristössä, jolloin havainnot muuttavat hermoston tilaa, jonka seurauksena toiminta voi ehkä suuntautua toisin.
Dialogi on sitten varmaan hermostoa ajatellen osien välistä virtausta niin, että tietty osakokonaisuus (A: A1, A2, ...) saa tällin toisilta osalta (B: B1, B2, ...) sillä tavoin, että B:stä kanavoituu uusia kytkentöjä A:n.
On todennäköistä, että lähtötälli, havainto (H: H1, H2, ...) tulee ympäristöstä tai spontaanisti, jolloin se kytkeytyy vastaavaan A:n, jolloin A purkautuu B:n.
Koska yleensä H on aina enemmän tai vähemmän erilaisesti muodostunut, niin aktivoituva A on aina hiukan erilainen, ja siten siihen liittyvät osat B.
Oleellista prosessoinneissa on varmaan se, että aikaa myöten hermosto tekee selvää havainnosta H. H on hermoston kannalta tietyn vaiheen tila A:ssa. Tila ohjautuu toiseen tilaa B, ja B ohjautuu takaisin A:lle.
Vuoropuhelu kahden osakokonaisuudeksi katsottavan tilan sisällä vaihtuu aikanaan yhä erilaisemmaksi, ja jossain vaiheessa vuoropuheluun kuuluu jo aivan muuta. Muutos kokeentuu, eli kokija kokee erilaista olotilaa, eikä jumeta ehkä loputtomasti "jankaten", tai jotenkin muuten.
No, tästä avauksesta on hyvä jatkaa jokin toinen kerta lisää.
Syöminen ja raskas olo
Kunnon annos kinkkua. Seurauksena aivan karseen raskas olo.
Otin päiväunet. Sekään ei auttanut.
Taitaa syömisillä olla melkoisesti merkitystä. Siis sopimattomilla määrillä etenkin.
Jos syö enemmän, niin sitten kyllä vaikka kalaa ja kanaa tai jotain muuta.
Otin päiväunet. Sekään ei auttanut.
Taitaa syömisillä olla melkoisesti merkitystä. Siis sopimattomilla määrillä etenkin.
Jos syö enemmän, niin sitten kyllä vaikka kalaa ja kanaa tai jotain muuta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)