Ei vain päämäärä, ei vain matka, vaan nuo molemmat

Iltalehti: Kaikki lipeävät aina joskus. Mutta menestyneet laihduttajat palaavat heti ruotuun. Jos olet siis olet sortunut keksiin, ei sinun kannata popsia samaan menoon koko pakettia. Tai jos kuri on karannut perjantaina käsistä, ei kannata mässäillä koko viikonloppua ja ajatella, että maanantaina aloitetaan alusta. Korjausliike kannattaa tehdä heti.

Joo. Virheitä tulee, kun ei tiedä mitä tekee, ja valitsee tehtäväkseen jotain väärää. Tai sitten valitsee väärin jonkin muun seikan vuoksi.

Väärin voi siis valita resurssoinnin kahdella tavalla. Joko väärin perustein tehtynä, tai sitten yrittämällä jotain pelkän tekemisen vuoksi, jottei olisi aivan seis.

Oikeastaan jälkimmäinen on myös virhe, sillä jos mitään tekemistä ei ole, niin tekemiseen ryhtymistä ei tarvita. Tai sitten jokin panee liikkeelle hapuilemaan, jolloin voi testata, että tuottaako hapuilu jotain tulosta. Jos ei, niin korjaa toimintaa.

Jotta voi suunnistaa, tarvitsee palautetta suunnistukseen. Jotta saa palautetta, tarvitsee tehdä jotain, mistä saa infoa. Jos infoa ei saa niin, että sen avulla voisi jatkaa, on yritettävä infon hakua jotenkin toisin. Ei kai tässä ole vaihtoehtoja.

Hölmöintä on toki se, että jos tekee jotain, ei kuuntele palautetta ja tarkastele tuloksia. Ehkä noin, jos uskoo täyteen tekemisen osuvuuteen. Tai sitten ei malta tarkastella tuloksia sen takia, että saa niin hyvää palkintoa toimesta jo muutenkin.

Ihminen on aika vempula. Kun on tarve ja se hakee täyttymystä, niin toimelle on luonnon suomaa palkkiota, joka vahvistaa oikeaa lähestymistä. Aina ei toimen tarvitse olla kovin suoraan kohti maalia menevää, vaan palkkion voi kuitata vähemmälläkin tavoitteessa etenemisellä.

No, tuo oli loisimista. Matkaa tehdään kiksien takia, ei päämäärän. Pointti ei voi olla päämäärässä sinänsä, eikä myöskään palkkiossa sinänsä. Molemmat tarvitaan, ja molemmistä kiinnipitämkinen on tärkeää.