Heräsin keikkumaan. Toki nälkäkin. Väsyneenä syö kuulemma tavallista enemmän. Kai se näin on.
Syöneenä helpottaa. Loppuu moni mielenkolotus. Ehkä se kärsimys pitäisi kärsiä turvautumatta helpotuksiin. Voi olla hyödyllistä itsensä rakentumisen kannalta.
Väärin sammutettu tarve voi olla vaarallisempaa kuin luulemme. Millainen olisi ihminen, joka ei turvautuisi ollenkaan korvikkeisiin? Eliöiden partaveitsi?
Tarvetta voi pitää tulipalona. Tuota ajatellen voisi miettiä sitä, että väliäkö sillä, miten palo sammutetaan. Ehkä ei ihan näin tässä tapauksessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti