Jokin aika sitten kävi harvinaisempia vieraita. Tuli laiteltua tarjoiltavaa hiukan perusteellisemmin. Samalla muutakin pientä kämpän kiillottelua.
Nyt osaa tehdä samaa satsausta myös tutummille. Ihme, että tuttuihin tottuu niin paljon. Tekee vähän yhtä huolimattomasti asioita kuin jos tekisi tarjoiluja itselle.
Niin, että mitähän tästäkin havainnosta voisi oppia? Tutut voisi olla tuttuja, tosin voisiko tuttuihin liittää myös sitä hyvää, joka on tapana liittää vieraampiin ihmisiin?
Entä jos ajatusta venyttäen tulisi viimeisellä satsailla myös juuri itseä varten kaikenlaista kivaa? Onpahan uusi löydös. Miten voi itsensä suhteen olla näin hukassa? Höh.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti