Elämäntalous

Eräs vaihtoehto masentuneena on koteloitua. Ei odota mitään. Tekee asioita. Suorittaa proseduureja.

Ehkä jossain vaiheessa voi mieleen tulla jotain langanpäätä, jota seurata jotenkin toiveekkaammin.

Entä jos vain suorittelis asioita vailla mitään odotusta paremmasta. Voiko näin tehdä, ja miten kauan? Voiko noin tehdä olematta kone ja konemainen?

Joskus ajattelin tietoisista tekemisistä niin, että ne eivät kasvua saa aikaan. Ehkä parempi jakaa rakentamisesta saatu kasvu rakennettujen rakenteiden kasvuun ja yleisempään kasvuun, joka syntyy rakentamisen sivutuotteena. Yleisempää kasvua ei voi hakea suoraan.

Tietoisesti rakennettu luo ehkä perustaa, runkoa. Ilman tietoista rakentelua ei olisi pohjaa, jonka päälle taas rakentaa uutta.

Uuden rakentelua tarvitaan jatkuvasti. Elämällä on pyrkimys hakeutua. Se pysyy liikkeessä. Näin se turvaa olemassaoloa sopeutumisen avulla. Vain liikkeessä oleva on elämää.

Puu kasvaa kohden uutta. Puussa oleva elämä raivaa tietä suuntiin, jossa elämä toteutuu. Elämä hakee olemassaoloaan. Sitä se tekee mitä erilaisimpina muotoina.

Puu kasvaa rungossa ja juurissa olevan kuoren liepeiltä, lehdistä, neulasista, jne. Rungon ja juurten sisäpuoli on puuta, jonka kasvu on pysähtynyt. Kasvua ja elämää on em kohdissa.

Kuollut aines auttaa osaltaan elävän aineen sopivampaa sijoittumista. Aiemmin eletty on pohjana uudelle siirtymälle, kunnes sen päälle kerrostuvasta uudesta tulee puolestaan vanhaa.

Mennyt elämä on siis ketjussa perustana uudelle. Puun tapauksessa runko vie elämää kohden uusia seikkailuja. Puu suuntautuu kasvaessaan yhtä lailla kohti valoa kuin maaperän ravinteita.

Entäs ihmisen tai muiden elävien kuten nisäkkäiden kanssa?

Ihminen on käytännössä yhteyshamuava kaikista pinnoista katsoen. Se saa ravinteita joka-ainoan pinnan osansa avulla. Kynnet ja hiukset ovat kuollutta ja ihon uloin rapiseva kerros. Ihon kuollut kerros kuitenkin suojaa, ja toisaalta kynsiä ja ehkä hiuksiakin tarvitaan muuhun.

Mikä on ihmisen runko-aines? Se kuollut aines, jolle elämää palvelevat yhteysosat nojaavat. Puun kasvu on perustan varassa. Yksittäisen puun perusta on sen omassa eletyssä elämässä, joka muodostuu rungoksi. Toisaalta puuyksilön kasvu rakentuu sitä aiemmille rakenteille, joita se on saanut edelliseltä polvelta.

Elämä on viestinvälitystä. Sukupolvet ovat sorvannet perustaa ja yksilö omaa elämänperustaansa. Tai parempi sanoa, että uudessa kasvussa näkyy sukupolvien aiempi työ siten kuin se kussakin ympäristössä voi ilmetä.

Uusi ympäristö koulii vanhaa perustaa miten tekeekin ja vanha perusta puolestaan ympäristöä, johon se on joutunut. Syntyvä uusi kertymä on siis vanhan ja ympäristön väliin tulevaa.

Elämän itu on menneen kertymä. Mistä elämä alkoi? Miten itu sai alkunsa? Joka tapauksessa se itu on lähtenyt kertymään erilaisena, ja tämä erilaisuus näkyy eri elämänmuodoissa. Lajeina, yksilöinä, ja näiden kokonaisuutena, siis toisiinsa jollain tapaa kytkeytyneenä verkkona.

Jospa pohdinnossa lähden siitä, elämä on siirtynyt johonkin rakenteeseen ja se aiheuttaa kasvua rakenteessaan. Elämän voisi ajatella energiaksi. Se suuntautuu ja hakee paikkaa sieltä, missä sen voima säilyy tai vahvistuu, tai jos vaihtoehtona on hiipuminen, niin hiipuminen tapahtuu mahdollisimman hitaasti.

Kun jossain rakenteessa on elämä tai elämänvoima, tarkoittaa se rakenteen muotoutumista siten, että elämänvoima saa maksimikanavoituman. Mitä suurempi virta käy, sen suurempana (+ tai –) virtana eliö hetket kokee, ja pystyy suuntautumaan maksimivirran mukaisesti.

Mitä suurempaa virtaa eliö pystyy pitämään yllä, sen suuremmin se on elämässä kiinni. Kun virta lakkaa, lakkaa elämä.

Virta on aina virtaa osien kautta. Osat ovat verkossa. Eliön kokemana elämä on siihen liittyvien osasten summa. Onni on sama kuin elämä ja elämä on virtaa.

Elämänvirtaa on vain uuden kautta. Ilman uuden muotoutumista ei ole elämänvirtaa. Uusi on elämää palvelevien yhteyksien saavuttamista. Onni, elämä ja terveys on siis virtaa, joka luo kasvua uusiin yhteyksiin.

Yksilö voi kunakin hetkenä ja vaiheena kokea sen, miten on kytkeytynyt elämään. Elämä on maksimaalisen yhteyden hakemista. Projekti on yhteyksiin kasvamista.

Kasvu tietyllä suunnalla sallitaan, tietyllä suunnalla ei. Kielletty suunta vie veroja, tosin sopivasti kasvaen on varmaan mahdollista saada yhteys haasteellisemmillekin alueille.

Kasvua tapahtuu energian suuntaan. Lähtöenergiaa on, tai jos ei ole, jää kasvu muualle toteutumatta. Elämä vaatii energiansa. Pelkkä ottaminen ehdyttää kohteen, ja saatua on käytettävä hyvin tai kohtuullisesti.

Joka antaa, sieltä otetaan. Mikä antaa joskus takaisin, sinne investoidaan. Eliön elämän voi siten katsoa tiivistyvän investointiin ja investoinneilla elämiseen. Kyseessä on tietynlainen talous.

Joku ottaa vastaan investointini, ja saattaa tuottaa, jolloin hän on luotettava sijoituskohde. Jos ei, ei investointia tipu jatkossa, eli hänen saantinsa yhdeltä suunnalta loppuu. Vastaavasti investoija on itse jonkun panoksen tuottajana hyvin tai huonosti menestyvä.

Jos eliöllä on paljon tuottavia sijoituksia, on hänellä yhä paremmin vara sijoittaa tuottaviin yhteyksiin. Sijoittaja on antaja. Hän saa osansa, jos sijoittaa saadun jatkossakin sopivasti.