Lisää taloudesta

Jos antaa yleisesti jotain, ei voi säätää omalta osaltaan sitä, miten se annettu käytetään. Annettu luo mahdollisuuksia, ja mahdollisuudet voi käyttää antajan jne hyväksi tai antajaa vastaan.

Sama hyväksi tekemisen ongelma on kohdennetussakin antamisessa. Miten varmistaa, että annetusta säteilee jotain hyvää laajemmalle, joka kohdistuu ehkä joskus myös antajaan.

Omaa elämää voi edistää satsaamalla eri asioihin. Saaduilla valmiuksilla voi kasvattaa omat ruokansa jos on maata, jolloin kasvatuspanoksesta voi ottaa siivun omaan käyttöön.

Käytännössä suora suhde luonnonantimiin on nykyään harvinaisempaa. Sekin, joka korjaa suoraan satoa luonnosta, tekee sen työkaluilla, jotka ovat muiden rakentamia. Toisaalta luonnonantimien viimeinen lenkki tarvitsee muutakin panosta, joka syntyy enemmän muiden panoksesta.

Olemme keskinäisriippuvia. Olemme sidoksissa toisiimme.

MM Suomessa on tapana antaa eri tavoin yleiseksi hyväksi. Yleisen hyvän kohdentaminen tapahtuu vaikuttamalla jotenkin jakopäätöksiin.

Käytännössä yleisen jakamiseen voi tavallinen antaja vaikuttaa vähän. Jollakulla on enemmän valtaa yhteisesti kerättyyn, ja hän voi ohjata yhteistä enemmän omaksi hyväkseen.

Selkeintä on se, että antaja voi itse vaikuttaa siihen, kenelle hän panoksensa antaa. Antajan ja saajan välillä on suora suhde. Ehkä pitkäaikainen, jolloin antamisen politiikka on varmemmin terveellä pohjalla.

Mitä enemmän antajan ja saaja suhde hämärtyy, sitä enemmän on riskiä siinä, että antajan panos ei hyödytä antajaa. Annettu siirtyy omaksi varannoksi, jonka kuittaa viimein se, joka ei välttämättä palvele antajaa.

Palkkiosuhde vääristyy em tavalla, ja systeemi voi romahtaa tai oireilla. Käytännössä tilanne voi olla tuota pahempi. Varantoa sijoitetaan uuteen kasvuun, ja kasvun antaja maksaa saadustaan sijoituksesta sille, jolla on suurin varallisuus. Näin varakkaimmat voivat lypsää kasvua yhä enemmän, ja tekevät sen ehkä niillä alkuvaroilla, johon on ollut valta ilman oman panoksen antamista.