Järki ja tunne

Tieto on hyvä. Tai sen tapainen. Tiedon sanotaan olevan järkeen kuuluvaa.

Järki on se, mikä palvelee. Kyseessä on jollain tapaa kumuloitunutta päättelykykyä. Järki voi olla ehkä melko suoraan perimässä, tai se voi olla elämänvaiheiden mukana karttuvaa.

Järki on aina jonkun tahon järkeä. Järki voi olla toimijan, jonkun toisen yksilön tai yksilöryhmän.

Tunne kertoo koetun suhteen nykyisiin poiminnan alla oleviin aineksiin. Voi myös sanoa, että yhteys ja yhteydet synnyttävät tunteet ja tuntemukset.

Mitä suorempi yhteys, sen vähemmän kokemus tulee historiasta. Toisaalta suora yhteys voi olla olemassa myös historiasta riippumatta, jolloin suoruus perustuu siihen, että nykyisyys on vapaampi menneestä. Yhteys koetaan ilman, että menneisyys sanelee yhteyteen liittyviä tuntemuksia.

Jos ajatellaan toiminnassa pysymistä ja lopettamista ja päätöksentekoa, niin hyödyllisintä on käyttää järkeä tai tunnetta jotenkin sopivasti. Kysymys on siitä, miten käyttää säätelyyn menneisyydessä karttunutta tietoutta ja nykyhetken fiiliksiä.

Jos nykyhetkeen kuuluvat fiilikset tulevat pitkälle menneen perusteella, ovat fiilikset entisiin yhteyksiin liittyviä, jolloin toimintaperusteet tulevat fiilisten kautta menneestä siinä missä menneisyydessä karttunut päättelykykykin.

Tunne ja järki voivat joskus viedä päätöksentekoa eri suuntiin. Tunne kertoo tekemään yhtä, järki toista. Jompikumpi ehkä voittaa. Mielessä voi olla se, kumman olisi parempi voittaa, mutta silti se toinen "paholainen" on voittaja.

Jos järjen tulisi voittaa, niin miten tunne kesytetään? Järjellä ei ole valtaa tunteeseen. Tunteella on valtaa järkeen, jos vaan tunteen annetaan tehdä sopivan mittainen ja vahvuinen vaikutustyö. Ok, no sitten sama tulee tehdä järjelle. Järjen annetaan olla puikoissa niin kauan, kunnes tunne kesyyntyy.

Kun tunnetta kesytetään, niin paras tapa tähän on se, ettei tee mitään. Tunnetta ei voi hallita, joten sen on saatava väsyä itsekseen.

Jos jonkun tahon järki on todennäköisesti riittävästi palveleva, kannattaa sen antaa kertoa oma tarinansa riippumatta siitä, millainen tunne siitä seuraa. Jos taas tolkuttoman järjen antaa vaikuttaa, on seurauksena tolkuttomuus, jonka päälle jatko rakentuu.

Järjen voisi ajatella tosiaan erilaisiksi rakenteiksi, jotka ohjaavat yhteyksiä jatkossa palvelevasti. Ilman kumuloituvaa kokemustietoa olisimme melko invalidejä toimijoita. Tärkeää on tietysti säilyttää tolkullisuus kumulatiivisuudessa.

Menneen voi ehkä sanoa useimmiten olevan järkeä ja nykyisyys enemmän tunnetta. Nykyisyydessä on hermoston tasolla mukana tätä hetkeä ja mennyttä, joiden yhteisvaikutuksesta tunne syntyy. Tuntemus on tietyn hermosto-aineksen syttymistä, siis vaikuttumista.

Yhteys syntyy niin, että havainnoidessa ympäristön vihjeet sytyttävät ne hermoston osat, joiden perusteella syntyy tunne ja kokemus. Ohjaavat vihjeet voivat olla pieniäkin.

Hermoston kannalta ei ole kuin kokemuksellisen aineksen aktivaatiota, jonka seurauksena syntyy tuntemukset ja olotila. Aktivaatio on yleensä ympäristöön sidottua enemmän tai vähemmän.

Ehkä syytä ajatella, että järkeä eli mennyttä rakennelmaa on monenlaista. On visuaalista, kuuloaistiin perustuvaa, tuntoon, hajuun, makuun, ... ja kaikkia noita keskenään sotkettuna.

Mitä siis ovat ne yleisimmät tuntemukset vaikkapa ystävyydessä, rakkaudessa, erotiikassa, hengellisyydessä, ... Mille rakenteille ne pohjautuvat. Noiden tuntemusten perusta on menneessä, eli järjessä.

On vain suoran yhteyden luomat vihjeet ja menneen aineksen eriasteinen ja erilainen resonointi. Järki on rakennelmaa, tunne rakennelman syttymistä. Järki on uoma, tunne on virtaa uomassa.

Tietoisuutta ei siten ole, sillä rakennelma ilman virtaa ei kokeennu mitenkään. On vain tuntoisuus, joka syttyy yhteydessä, eli virrassa. Virran suuruus ja virran sijainti rakenteessa toki määräävät tuntemuksen laatua ja voimaa. Rakennelma itsessään ilman yhteyttä mihinkään ei voi olla mitenkään tajuinen tms.

Ei tajuntaa ilman virtaa. Ei tuntemusta ilman virtaa. Hermoston kannalta tietoisuus ei sanana selitä kovin ihmeellistä. Liekkö monesti kovin tarpeellinen. Tietoisuus voisi olla sitä virtaa, joka on ohjauspiireissä. Elämä eletään ja koetaan, ja tämä on enemmän tuntemusten asia.

((Ei varmaan tullut ihan selkeää kerrontaa, kun ajatus tahmaa. En saanut unta, joten ajattelin kirjoitella tälläsiä))