Tarpeet ja niiden tyydyttäminen

Kun ei ole aikaa eritellä toimintaa eikä näkemyksiä, tulee edettyä melko sumeasti tarpeen ohjaamana. Tärkeintä on etupäässä toteuttaa riittävän nopeasti ja tehokkaasti se, mitä kokee tarpeelliseksi.

Ajatukseton ja hioutumaton toteutus korostuu jos tarve on polttava tai toiminta-aikaa ei ole paljoa toteutuksen hiomiseen.

Vahvoja tarpeita löytyy myös yhteenkuuluvuuden alueelta. Jos kyseessä on kuuluvuus ja arvioiva huomio kohdistuu yhteisön jäsenenä olemiseen, voi se tarve ajaa helposti ohi vähemmän tärkeän.

Kuuluvuus ohjaa muutenkin vahvasti käsitysten ja toiminnan muotoutumista. Jos yhteisöllä on jotain valmista rakennetta koskien eteentulevaa tilannetta tai kuviteltua sellaista, niin yhteisön näkemys ohjaa vahvasti.

Luulisin, että itselle tärkeä yhteisö voi olla eräs suurimmista käsityksiä ja toimintaa ohjaavista tekijöistä. Yhteisön mallit etenkin omaksuttuna lapsuudessa ja siitä eteenpäinkin ovat vankkoja, ja niiden taivuttelu ja kyseenalaistaminen on usein vaikeaa, ja jo pelkkä pyrkimys on ajatuksena este, jos ajatusta edes voi esteellisyyden takia ilmetä.

Lisäksi arvelen, että ns kultaisen keskitien säännön suosio puheessa ja käytännön tasolla voi olla helposti selitettävissä em ilmiön kautta. Jokin painotettu keskiarvo on nopea hakea. Kussakin tilanteessa voi kokea vetäviä voimia, ja viettoisinta on helpointa seurailla.

Demokratia voi vahvana mallina selittyä myös tätä kautta. Painotetut keskiarvot määräävät muillakin elämänalueilla, esim populaarimusiikissa ja jopa kauneusihanteissa.

Symmetrisyys taitaa liittyä jotenkin koettuihin voimiin. Voi olla, että se on symmetria, jonka takaa löytyy suurimmat vietot.

Esim kuvan viehkeys / vetävyys olisi riippuvainen siitä, miten hyvin arvolataus olisi kasattu. Mitä vetävämpi kuva, sen paremmin kuvasta ilmenisi katsojalle hänen tarpeita tyydyttävät voimat.

Kuvan teho olisi tosiaan katsojan silmissä. Paremmin sanoen katsojan tarpeissa. Samalla tapaa sofistikoituneen tehokkaasti suuntautuisi arviointimme kaikkeen.

Mitä parempi olisi asioiden arviointikyky, sen tehokkaampaa tarpeiden tyydyttämistä sillä saa aikaan. Tarpeiden tyydyttäminen on taito. Osa taidoista opitaan, eli ne säätyvät kokemuksen avulla.

Ei ole kaukaa vedettyä todeta, että monet omaksutut mallit ovat tarveperustaisesti paikoilleen loksahtaneita. Kun asioita nähdään tarpeiden kautta, on palvelevuus priorisoitu.

Tarpeiden kautta voi vain nähdä maailmaa. Olemme tarpeisiimme sidotut maailman tarkastelussa. Tarkoittaa sitä, että mitä laajempi on tarvekirjomme, sen monipuolisemmat mahdollisuudet meillä on tarkastella maailmaa.

Erilaisten tarkastelukulmien valikoima on rikkautta. Rikkautta on myös se, mille tarkastelukulmien moninaisuus perustuu. Perusta on erilaisuudessa. Erilaisuuden pohja on erilaisissa ihmisissä.

Kun maksimoimme tarpeiden tyydytystä nyt ja tulevaisuudessa, tulee seurailla oleellisia asioita mahdollisimman tehokkaasti.

Tehoa saa hyvin ihmisen luontaisella voimakkuuksien summaustaidoilla. Toisaalta tuo tarkoittaa maksimitehon irtiottoa nopeasti ja hioutumattomasti. Kyseessä on keskiarvoistaminen eli kokonaispalvelun punnitseminen.

Mitä helpommin tarpeelle on lohkaistavissa kunnon siivu, sen parempi. Jos reitti selvä, voi toimi olla hyvin suoraviivaista. Mitä yksinkertaisempaa ja silti osuvaa, sen parempi.

Tarpeiden tyydyttämisessä onkin kaksi merkittävää tekijää: osuvuus ja helppous. Siis osuvuus ja se, miten helposti eli vähillä resursseilla osuuvuuden voi toteuttaa.

Ihminen maksimoi helppoutta, joka liittyy nopeuteen. Osuvuuden hiomiset ovat toissijaista, työlästä ja aikaa viepää. Toisaalta osuvuus on vaikeampi toteuttaa, ja luodut rakennelmat voivat olla käytännössä hyvin kömpelöitä ja huonosti toimivia.