Integrointi – kalastaminen omasta sisimmästä

Ei ole ehkä hyvä kirjoitella ja paneutua teemoihin, jotka on kirjattu ylös jatkokäsittelyä varten.

Syy on se, että assosiatiivisyys katkeaa. Vain herätteisiin olisi luonnollisuuden puolesta oikeus tarttua. Tulipa herätteet ympäristöstä tai ajatusmaailmasta.

No. En tiedä miten pitkälle tätä näkemystä tulisi noudattaa. Mikä painoarvo olisi hyvä asettaa. Riippuu hyödyllisyydestä, josta ei ole sen erikoisempaa sanottavaa juuri nyt.

Entä jos tekisi niin, että vierailisi täällä blogistanissa. Kirjoittaisi niitä mieleentulevia, jotka syttyvät juuri tässä ympäristössä.

Alkaisi vaikka runoilla. Jostain tyhjästä, tai ihan pienestä. Eiköhän jokin tarve ottaisi ohjat käsiin, ja tarttuisi koukkuun.

Kalastusta. Oman itsen sisältä. Huh. Kaikkeen sitä näin päätyykin! Tämä oli sitä vapaata assosiaatiota jo. Oikeastaan samaa koko tämän aamun viestit.

No. Jos vielä ajattelee toisiin tilanteisiin ja maailmoihin liittyviä muistiinpanoja, niin tuleehan vieraisiin maailmoihin reagoitua myös muiden ihmisten takia.

Toisen hetken tajuntaan pullahtanut tärkeys on jollain tapaa verrattavissa siihen, että juttelee muiden herätteitä saavien kanssa. Joten ehkä ratkaisu on se, että on tässä maailmassa, jossa oikeasti on, ja juttelee tästä käsin muusta.

Juuri nyt olen blogi-maailmassa, ja tämä on todellisinta. Voin ottaa lenkin aiheita käsittelyyn. En enää lenkkeillessä, vaan juuri tässä.

Entä jos yrittäisi vain muistella lenkkeilyä? Ei muistiinpanoja. Joutuisi tsemppaamaan. Ei ehkä huono asia kasvun ja kehityksen kannalta. Maailmoissa sukkulointia ilman erilaisia navigaattorien tapaisia. Vaativaa, mutta ehkä sitäkin hyödyllisempää.

Mennyt tilanne on sisälläni. Jos käsittelen mennyttä, käsittelen sisälläolevaa. Jos saan siihen yhteyden jostain maailmasta, eli vaikka tästä blogi-maailmasta käsin, niin sitten yhteys on elävä.

Jos kanavia menneeseen syntyy, ja niitä voi synnyttää, on niille ehkä aidompaa tarvetta. Paperi ei olisikaan se, joka saa aikaan siirtymät. Ei mentäisi paperin mukaan, vaan tilanteen.

Mitä enemmän tilanteeseen osaa liittää tarvittavaa muista sisälle imetyistä maailmoista, sen paremmin olisi ylipäätään eri tilanteissakin yhteydessä kokonaisuuteen. Kyseessä on tehtävä, joka integroi ihmistä.

Hienoa. Keksin integroinnin!