torstai 12. helmikuuta 2015

Raha, materiaali,.. vastapalveluna usein puhdas nolla

Rahallinen korvaus jostakin palveluksesta on aito vastapalvelu vain, jos raha on hankittu vaivaa näkemällä. Raha yhteiskunnalta ei ole jotain, mitä varten tarvitsee nähdä aitoa vaivaa, ellei byrokratiavaikeutusta oteta huomioon. Toisaalta vanhemmilta peritty rahakaan ei ole mikään aidon kanssakäymisen väline.

Voi olla, että aidosti vaivalla hankittu rahakaan ei korvaa palvelusuhdetta. Jos raha on olemassa jossain hikeä vääntämällä, on se silti jo vaivannäön ulottumattomissa. Raha palvejen palkkiona voi heikentää kanssakäymisyhteyttä. Yhteys muodostuu peliksi.

LAUSE: "Ilman rahaa ei voi elää." Onko kyseessä kehäpäätelmä tmv? Kun jonkin tarpeellisen sovitaan olevan rahassa mitattava, ei tarpeellista saa ilman rahaa. Ei saa, kun on päätetty, ettei saa. Silloin ei tosiaan saa. Enemmän järkevää on kysyä, miten rahan vertaaminen joksikin arvoksi toimii ja tuottaa hyvää vaihdantaa ja edistää kanssakäymistä ja siten elämää. Ehkä yhä huonommin.

Ehkä ihmisten tulisi siirtyä täysin vapaaehtoispuolelle. Oleellisessa määrin. Ei rahaa kanssakäymisen väliin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti