Avoimen mielen merkitys kommunikaatiossa

Ihmisten halutaan viestivän ymmärrettävästi, ja niin, että linjoilla on muutenkin helppo ja vaivaton pysytellä, mikäli yhteydessä tarvitsee olla.

Vaatimus kirjallisessa ympäristössä on yleisesti ymmärrettävä kieli ja ilmaistun muoto. Reaalissa voi säveltää enemmän, sillä tarvittaessa perillemenoa voi toistaa, kertoa toisin sanoen, aina kun noita tarvitaan. Lisäksi viesti ei ole sidottu vain sanoihin.

Kirjallisessa ilmaisussa korostuu kieli kapeasti välittyvänä. Livenä juttelussa vaikuttavin asia muodostuu usein kielen ulkopuolisista tekijöistä. Toki kirjoittaen voi välittää muutakin kuin sanoja ja ajatuksia, mutta sanaton on tulkittava ja arvattava. Reaalimaailmassa sanattomassa yhteydessä eletään suoraan.

Yleistettynä vähimmäisvaatimus viestinnässä helppous ja sujuvuus. Mitä epämiellyttävämpää on viestinnän aihe ja muu viestintään liittyvä, sen enemmän sujuvuus ja helppous korostuvat. Miellyttävyys auttaa olemaan linjoilla epäsujuvankin viestinnän tapauksessa.

Oleellista on siis viestien helppous ja sujuvuus, sekä miellyttävyystekijät. Miellyttävää voi toki olla myös haasteellinen, ärsytykseen pyrkivä, jne, ja miellyttävyys syntyy vastaanottajalla itsellään. Jossain tapauksissa miellyttävyyteen voi toki viestijäkin vaikuttaa, samoin kuin viestien helppouteen.

Helppoutta vähentää uudet tai oudot asiat, ja uudet tai oudot esitystavat. Yhtenäisyys on oletuksena, etenkin jos välitettävä asia on jo muutenkin uusi tai outo, eikä tuplahaastetta ehkä haluta.

Joskus on ehkä hyvä välittää asioita uusilla sanoilla. Niissä ei ole vanhan kontekstin painolastia. Uuden asian tapauksessa parempaa voi olla se, että uusi sana antaa lähinnä jotain ajattelusuunnan vihjettä, ja erityisesti on puhtaamman pöydän osanen.

Moni ajattelee sivistyssanoja jne viestinnän vaikeutuksena. Tulkinta on pintapuolisen päätelmän tulos, sillä uudet sanat voivat auttaa välitettävän asian ymmärtämistä. Luulisin näin.

Epämiellyttävyys puolestaan on mahdollisesti suuri ongelma. Viestin muoto voi viitata väärään viiteryhmään, ja väärän viiteryhmän polkuja ei välttämättä haluta käydä, vaan viesti voi saada automaattiblokkauksen, eli sisältö ei tule edes harkintaan muun ikävän piirteen takia.

Toinen epämiellyttävyys on se, että viestijään pyritään automaattisesti samaistumaan. Jos viestijällä vaikuttaa olevan jokin sellainen tila, jonka kanssa vastaanottaja ei ole sinut, niin samaistuminen vaikeutuu, eikä viestijästä voi ottaa tukea, vaan päinvastoin.

Tyypillisesti vaikeasti samaistuttava on henkilö, jonka tunnetilan kokee epäoikeudenmukaiseksi. Jos viestinnältä odottaa vaikka seesteisyyttä, eikä osaa tai näe kohtuulliseksi itse poiketa tältä tasolta, niin poikkeamaa ei ehkä voi tehdä helposti toisenkaan kohdalla.

Luulisin kokemukseni perusteella, että kokonaisuutena viestintä onnistuu parhaiten avarilta ihmisiltä. Mitä helpommin saa  epämiellyttäviä vaikutelmia muiden viestinnästä, sitä heikompi on vastaanottokykyisyys.

Hassua, että sujava kommunikaatio vaatii eniten avaraa ja avointa mieltä. Jotain vapaata tilaa niin, että voi liittyä paremmin eri yhteyksiin.

Usein korostetaan enemmän muotoseikkoja. Muotoseikat on tietysti kohteena, jos avaraa vastaanottokykyä puuttuu, eli epämiellyttävyyden kokemus saa muotoseikoista helpon syyn, vaikka muotoilu olisi jopa tavallista parempaa.