perjantai 21. marraskuuta 2014

Normatiivisten, painotettujen näkemysten väkivaltaa

Heräsin päiväunilta vasta illalla. Pitkät oli "nokoset". Unen keskeytti vain muutama puhelinsoitto. Sen verran väsynyt ja masentunutkin olin, ettei unen jatkamiselle koitunut suuria esteitä soitoista.

Mennyt tila ei ole ehkä pysyvä, eli saatan toipua, kuten usein aiemmin tämän vuoden aikana. Masennuksen kautta menee moni asia. Ei kai tolkullisemmin ottaen voi muuta summailla.

Spontaania unta kun väsyttää. Siinä tuntus olevan meikäläisen malli. (Siis ainakin tällä hetkellä) Jos yrittää säännöllistä rytmiä, on aina tillin tallin. Paljon siitä säännöllisyydestä puhutaan, mutta ei tunnu sen tuoma siunauksellisuus ulottuvan koskaan tänne asti.

En kiellä, etteikö ihmisistä moni olisi ns rytmikkoja, tai siihen kykeneviä, jos vain skarppaisivat ja pitäisivät säännöllistä elämää. Voi olla myös niin, että rytmisyys sopisi minullekin. Luulen vain, ettei näillä eväillä, tässä tilanteessa.

Moni asia on kaunis ja tavoittelemisen arvoinen. Ei taida riittää toteutumiseen asti tuo kauneus. Tavoitteet on rakennettava.

MM valvetilan säännöllinen rytmi voi olla monen tuntemattoman tekijän takana, joiden on löydyttävä. Riittäisi pohjustaa vuorokaisi sopivasti. Helpommin sanottu kuin tehty.

Tilanteenmukaisuus on minusta se juttu. Monia asioita voi yrittää osaloksautella paikoilleen. Jos kokonaisuuskin asettuisi osaratkaisun tueksi. Jos ei, niin sen osan vetovoima ei toimi kokonaisuudessa, puhumattakaan että toimisi kokonaisuuden veturina. Ehkä se osanen on enemmän jokin sellainen asia, jonka tulisi enemmän seurailla ja joustaa tiettyinä hetkenä.

Miten ylipäätään järjestellä kovin kokonaisvaltaisesti, jos jähmettää osat omiksi jähmeiksi maailmoikseen? Kuka voi tehdä näin, ja mikä on menetelmän seuraus? Kuka häiriintyy tämän yrittämisestä? Kenen ei tulisi ollenkaan osaoptimoida kovin merkittävässä määrin?

Ei oikein herätä luottamusta nämä odotuksen alla olevat eteenpäinviemismenetelmät. Tarjotun rooli on "laitalaisempia" eli keskiverrosta poikkeavampia ajatellen jossain tietyssä asiassa enemmän ehdottelua. Itse tulee noukkia itselleen se, mikä tuntuu itselle sopivan.

Mikä on tässä kirjoituksessa kuvatun laitalaisen ja normatiivisemman menijän ero? Olen ehkä laitalainen tässä, eli millainen olen? No, jätetään kysymys avoimeksi. Jospa se selkenee jatkossa ...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti