Itsensä oikaisu rauhantilaan

Lisää tämänaamuisen pyöräilyn ajatuksia ja kokemuksia. Edellisessä viestissä keskityin mielenmyrskyn käsittelyyn. Nyt keskityn siihen myrskystä vapaaseen olotilaan ja sen säilyttämiseen.

Pyöräillessäni mieleni täytti jonkin sortin rauha. Kävin vapaakirkon kahviossa, Viadiassa, puurokirkossa. Jatkoin siellä ajatuksia mm tästä teemasta.

Oivalsin, että rauhantila on mahdollista saavuttaa. Lisäksi sitä on erittäin mahdollista myös ylläpitää. Vaikka rauhantilan voi menettää niin monella eri tavalla, niin aina voi raivata tien takaisin "alkukotiin", mikäli jotain kokemusta siitä on.

Rehellinen voi olla tuntemuksilleen. Tuntemuksista kannattaa olla tietoinen. Niitä ei kannata pimittää, eikä niitä kannata pakoilla, jne. Kai tämä on vaikka sitä tunnerehellisyyttä.

Joskus (tai usein) voi tuntemusten antaa tosiaan vain vaikuttaa, jolloin ne tekevät tehtävänsä, ja lähtevät. Jää jäljelle hiljainen taistelutanner. Laukaustakaan ei ole ammuttu vastaan, vaan kestetty päälle tuleva vyörytys.

Turhia ulkomaailman (tai sisäistetyn ulkomaailman) vyörytyksiä ja tsunameita voi myös välttää niin, ettei asetu vaikutuksille alttiiksi. Jos asettuu, niin sitten tulee kestää seuraukset, ja kestämiseen keskittyminen olisi kai aina parasta.

Omaa kestokykyään erilaisissa haasteissa kannattaa arvioida realistisesti. Rauhantilan kaikenlaiset horjutukset milloin vain tehtynä eivät ole elämän tolkkujärjestelyä.

Kannattaa olla usein reilusti heikko, ja kunnioittaa niitä haasteita, joilla on vahvuus rikkoa oma mielenrauha. Mielenrauhan jatkuva haastaminen voi tulla kyseeseen paremmin silloin, jos on hyväksi kehittynyttä kykyä suoritella erilaisia rauhantöitä.

Rauhantila on neutraali. Siitä käsin on vääristymättömintä olla yhteydessä vallitsevaan hetkeen. Rauhantila on valkoinen. Erilaiset muutokset näkyvät selkeästi valkeassa pinnassa. Värivertaus on minusta kätevä.

Vain valkoinen tila on sellainen, josta käsin voi toimia selkeimmin suhteessa nykyhetkeen. Se on eri tunteita koskevien dimensioiden nollapiste, origo. Jos origosta poikkeaa, on kyseessä jännitetila, ja mieli kokee maailmaa jännityksen mukaisesta olotilasta käsin.

Jännitys vääristää havaintoa. Vääristynyt havainto voi viedä, minne sitten viekin. Seuraus on joka tapauksessa se, että on eri asteisesti irti nykyhetkestä. Mitä enemmän vääristyy, sen enemmän tulkitsee asioita vääristyneesti, ja noidankehä on valmis.

Jotta vääristyneisyydenkehästä pääsisi ilman vastaanoton katkaisemista, tulee oma vääristyneisyys hoksata. Jos oman senhetkisen olotilan tuntee, voi havaintoja ottaa vastaan jo toisenlaisella vastaanotolla.

Voi olla, että rauhantilaan pääsy edellyttää sen, että olotiloistaan tulee edes joskus tietoiseksi. Jos johonkin olotilaan on kasvanut, tai paremmin sanoen hankkinut sen toteutumiseen liittyviä "taitoja" jo äidinmaidossa, niin olotilatietoisuuden saavuttaminen voi olla tietyissä tilanteissa hyvin vaikeaa.

Voi olla, että jos kunnon olotilatietoisuutta ei saa syntymään tiettyjä tilanteita ajatellen, voi koko oleminen värittyä hyvin epäneutraaliksi. On siten sidottu jatkuvaan maailman väärintulkintaan.

Jotta kokonaisvaltaisesta väärintulkinnan kehästä pääsee irti, tulisi juuri niihin suurimpiin vääristyneisyydentiloihin liittyä herääminen. Suurimmat vääristymät ovat eniten suuntaa antavia, ja vääristyneellä tavalla tietty.

Tänään koin mielenrauhaa tilanteissa, joissa olen tottunut menemään yleensä epämääräisyydentilaan. En kerro tarkemmin. Sitä vastoin, että kokisin jossain tilanteessa vihaa, ärtyisyyttä ja ahdistusta, niin koenkin sympatiaa, läheisyyttä ja huolenpidon tarvetta.

Varsin outoja siirtymiä siis. Pientä toki, mutta herättää ajatuksia siitä, että voisiko siirtymiä olla enemmänkin, ja isommissa asioissa.