Sulkeutuneisuus, vastaanottovalmius, mielen vapaus

Viime viikolla oli uusia tilanteita. Sai olla mukana. Mutta miten olin? No, melko irrallisella otteella. Siis kuten tähänkin asti jos on jotain muuta kuin rauhallista oman ajan viettoa. Kovin jännittynyt ei tarvitse olla, kun etäännytys toteutuu. Uutta oli tosin tällä viikolla ajautumisen huomaaminen.

Jos vaikka kuuntelen jotakuta, tai teen havaintoja viestijästä, tai tilanteesta, niin otan hetken siten, että vain osa kulkeutuu minuun vastaanottajana. Suuri osa suodattuu ja jää tulematta, ja huomaan, etten ole oikeasti yhteydessä mukana kuin pieneltä osin. Tee siinä sitten tilanteeseen nähden tarpeellista.

Tyypillinen esimerkki vaikka uusien ihmisten tapaamisessa on se, etten kykene ottamaan vastaan kuin tunnelmaa. Nimi, kasvotkin, ... unohtuvat, tai siis jäävät rekisteröitymättä. Etenkin uusissa tilanteissa tämä on kiusallista, jos olettaa, että on paljon omaksumisen arvoista.

Ihanaa olla läsnä hetkessä. Katselee vaikka asfalttia jalkojen alla kävellessään. Siinä riittää ihmettelemistä. Tuli todettua eräällä työtauolla. Voi kuvitella, miten paljon on kaikenlaista seurattavaa monipuolisemmissa tilanteissa, jos vaan on vastaanotto täysin auki.

Sulkeutuneisuuden tai vastaanottovalmiuden aste voi vaihdella suoraa yhteyttä ja siihen liittyvää havainnointia laajemmin. Kun elää eri vaiheita, niin antaa mielen täyttää eniten niillä aineksilla, jotka ovat merkittävimpiä. Merkittävyys voi ilmetä jonakin kivasti koettavana tai rankempana juttuna.

On ehkä erotettavissa kolmenlaisia olemistiloja. Vastaanottoa avaava, vastaanottoa sulkeva, ja vakiotila vastaanottoa ajatellen.

Aika selkeää, että vastaanottoa sulkeva liittyy suojaamistarpeeseen. Vastaanotto voi terästäytyä ja vaihtua valpastumiseen eri asioille. Oleennaista on kireys, joka supistaa valmiutta havaita asioita, joita ei katso tilanteeseen kuuluvan. Mielen täyttää siis aines, jonka parista ei ole niin vapaata surffaamisvalmiutta muualle.

Paikallaanoleva tila edustaa paineneutraaliutta. Ei painetta kaventua, eikä toisaalta energiaa tai latausta laajeta. Vastaanotto liittyy vapauteen. Jotain energiaa voidaan suunnata toisin, eli on mahdollisuus satsata johonkin uuteen, siis olla enemmän läsnä sille, joka tulee vastaan, tai jonka voi erottaa jotenkin.

Miten syntyy sitten vapautus? Mielihyvä voi aiheuttaa lisää mielihyvän hakemista. Ahdistus voi saada kaventumaan entistä enemmän.

Oma teoriani on, että mielihyvä ja ahdistus ovat vapautumisen kannalta molemmat huonoja vaihtoehtoja. Sitä en tiedä, kumpi on milloinkin vapautta enemmän estävää.

Ehkä mielihyvää tarvitaan tasaamaan puntteja, eli siten saadaan lisäaikaa ennen seuraavaa lisäsulkeutumisvaihetta. Mielihyvä olisi vapautta ajatellen nollatoiminto, joka estäisi vajoamisen. Mielihyvän liika pumppaus voi turruttaa. Tarvitsee yhä suurempia annoksia siihen, että saa pysyttyä kuivilla.

Mielihyvähakuisessa toiminnassa energiaa suuntautuu mielihyvän tuottomyllyn pyörittämiseen. Sitä osaa energiasta ei voida vapauttaa muuhun. Työtä se on mielihyvän pumppaus siinä missä mielipahavyöryä vastaan taistelu.

Mielihyvätyö voi karkoittaa mielipahan tunnetta. Mielipahan kokemisvoimakkuutta voi säädellä mielihyvätyöllä, oli se sitten lisähankintaa tai mielipahakertymän minimoimista.

Onko mielihyvätyöllä jokin kytkentä vapauteen ja sitä koskevaan toimeen (vapaustyö)? Vaikea vastata täysin uuteen kysymykseen, jota ei ole koskaan joutunut miettimään. Taas tuli kivasti mammutin kaatourakkaa (haaste).

Mielihyvätyö voi olla hyvä, mutta vain jos sen avulla saadun helpotuksen käyttää siihen työhön, joka puree vapautumisen syihin. Ahdingon ja pilvilinnailun vaihtelu on ehkä parempi kuin puhdas tasalattea tilanne mielihyvätaloudessa, vaikka talous ei olisi miinuksella eikä plussalla.

Veikkaan, että ihannetilanne on sahata sopivalla taajuudella ahdistuksen äärilaidasta pilveen ja päinvastoin. Samalla tulee tähyillä avautuvia mahdollisuuksia, minkä voi tehdä vain jos on valpas ottamaan vastaan uutta myös muuta laajemmalta. Tärkeintä, ettei keskity yksinomaisesti viemään senhetkistä mielihyvätilannetta mahdollisimman plussalle.

Jos edellä mainittu mielihyvätyön sahaustekniikka on tehokas, niin se voisi perustua sille, että monotonisen tilanjatkuvuuden sijaan saadaan aitoa surffailua, eikä olla vain pysähtyneenä paikoilleen. Tuota voi verrata ärsykkeen samanlaiseen saantiin, mikä jossain vaiheessa puuduttaa, jolloin vastaanotto sulkeutuu.