Kirjoittamisen ja rakentamisen maksimaalinen edistyminen

Kirjoittaessa on syytä pitää huolta siitä, että eteneminen säilyy. Ei ole hyvä, jos tulee jumetuksia eikä tukoksia menoon. Jotain on kuitenkin saatava pureksittua. Sellaista itselle uutta, jossa rakentuu kirjoittajana, ajattelijana, jne.

Miten sitten huolehtia maksimaalinen etenemisestä? Vaikuttavia tekijöitä on käsiteltävä asia ja se, miten paljon energiaa on olemassa, ja miten valmis ja vapaa on muuten käsittelemään aihetta. Kaikki kolme vaikuttaa, ja kyseessä on selvästi optimointitehtävä.

Kirjoittamista ja asioiden käsitelyä yleisemmin voi ajatella hengittämisenä. Vedetään jotain sisään, ja se sisäänvedetty käytetään rakentamiseen. Ilmanottoa parempi tosin ajatella hengittämisen sijaan syömisestä ja siihen liittyvästä sulattamisesta. Jostain imutuksesta ja imetyn prosessoinnista on kuitenkin kyse.

Teema on aika vaikea miettiä näin tyhjästä lähtien. Tai parempi sanoa, ettei ole mielessä mitään kovin selkeää mallia sopivasta järjestelystä. Tarvitsisin sitä mallia nyt, että voisin puskea jotain sen nojalla. Mutta kun täytyy ensin rakentaa se malli. Heh.

Alkuun pääsee vähälläkin energialla. Myös pienellä johtolangalla. Sekä pienellä tilan raivaamisella mieleen. Tärkeintä on varmaan saada jotenkin jalkaa oven väliin. Pääsee imuun. Jatko meneekin sitten niin, että on jatkuvasti imussa, eli huolehtii siitä imussa pysymisestä. Joten eiköhän se siitä :)

No, jotta tilaa saisi raivattua jotenkin jatkuvasti eteen, täytyy olla niin, ettei mikään noista em kolmesta ehdosta käy liian haastavaksi missään vaiheessa projektia.

Selvää, ettei voi haukata liikaa uutta itseä ajatellen. Rajoitteena aika, ajallinen yhteys tuotettuun materiaaliin, sekä mm energia. Jos projekti ei etene riittävän rivakasti, voi olla, ettei aiemmin tuotetulla materiaalilla ole riittävän siivittävää vaikutusta. Eteneminen hyytyy.

On myös hyvä, että on olemassa energiavarantoja, eli on syytä olla varanto, johon turvautua, mikäli varantoa ei saisi vaikka alkuun kunnolla käyttöönsä. Jos energiaa on olemassa, voi sen onnistua saamaan tuotantoon.

Viimeisin on ehkä vaikein. Miten päästä puhtaan pöydän tilanteeseen, eli sopivan vapaaseen ajatteluun? Vaikka alussa olisi täysi tabula rasa turhan osalta, niin prosessiin uppoutuessa voi sidonnaisuudet kasvaa sillä tavoin, ettei vapauksista voi ehkä puhua. Mahdollista on jopa aivojen täudellinen lukkiutuminen.

Juuri nyt tuntuu, etten taida kirjoittaa tämän enempää ajattelun vapaudesta. Ehkä parempi pilkkoa omaksi aiheekseen. Palailen teemaan ehkä myöhemmin ...