tiistai 4. marraskuuta 2014

Yhteysvalmius toisesta, vai molemmista katsoen?

Osalla pyöräilijöistä on peili, jonka avulla he voivat katsoa taakse. Useimmilta peili puuttuu. Onko parempi pitää peiliä, vai ei?

Peili äkkiseltään tuntuu kätevältä. (On tullut joskus käytettyäkin)

Taakse ei tule aina vilkuiltua ilman peiliä. Jos peili on olemassa, voi siitä tarkistaa takana olevaa tilannetta pienellä kynnyksellä. Pysyy näin paremmin ajantasalla siitä, mitä takana tapahtuu.

Toisaalta.

Takana oleva ei saa infoa samalla tapaa peiliin katsojasta. Ilman peiliä oleva pyöräilijä joutuu tilannekatsausta varten kääntämään päätään, ja tilannekatsauksen tekoa ei voi olla takana olevat huomaamatta. Ehkä edessä oleva taitaakin kääntyä tai vaihtaa kaistaa, jolloin ei kannata yrittää rynniä ohi.

Silmät ovat rakenteeltaan sellaiset, että niistä näkee katseen suunnan. Katseen suuntaa osaa myös sivustakatsoja päätellä omien avujensa avulla. Silmien käytöstä saa tärkeää tietoa siitä, mitä silmien käyttäjällä on mielessä.

Luonto suosii jonkin verran tiettyä ennakoimismahdollisuutta tiettyjen eliöiden välillä. Toisaalta luonto rakentaa eliöitä varten kaikenlaista tarkoituksen sumuttavaa tekelettä. On siis kasvamista mahdollisemmaksi tiettyihin yhteyksiin, ja toisaalta vetäytymistä tietyistä.

Pyöräilijän oma peili ei ole yhteysmahdollisuuden antamista muille, vaan itselle sopivan yhteyden rakentamista itsestä päin muihin. Hyöty jää eniten itselle, tosin oma hyöty voi levitä, tai sitä hyötyä ei tarvitse käyttää muita vastaan, ellei halua.

Mitähän käyttöä on sellaiselle kehitykselle, jossa yhteysmahdollisuus vähenee kummastakin suunnasta katsoen? Eipä tule mieleen mitään erityistä juuri tällä hetkellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti