sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Elämän eliitissä?

Joskus on synkkiä hetkiä. Silloin voi unohtaa, että jollakin näitä voi olla jatkuvasti. Eikä ole ehkä kuin toivottomuutta.

Entä jos kuulun elämän suhteen siihen porukkaan, jota voi kutsua eliitiksi?

Tuli mieleen, että oli eliitissä tai ei, niin ikävät olotilat on kestettävä kunnialla. Tarkoitan sitä, että jos on down, ei toimi sen suhteen kovin radikaalisti.

Ehkä on niin, että mitä vähemmän asioita tarvitsee muuttaa perusteellisesti huonojen tilojen vuoksi, sen parempi. Toisaalta jotain voi olla hyvä myös muuttaa, mikäli tarvetta.

Milloin siis antaa huonon olotilan vaikuttaa rakenteisiin, ja milloin ei, ja missä määrin keskittyä asioiden järjestelyyn?

Voi tosiaan olla, että mitä suuremmin tarvitsee turvautua järjestelyyn, sen huonompi on tunnetilojen kestokyky. Järjestelyn voi suorittaa omassa päädyssä tai itsen ulkopuolella. Ensimmäinen lienee usein se suositellumpi vaihtoehto, mikäli kyseessä on projekti tuulimyllyjä vastaan.

Jos itse terveesti rakentunut, niin silloin ei itseä kannata muutella. Kai se tunnemylläkkä on sitä varten, että tuon tilan myös saavuttaa.

Mitä enemmän onnistuu kääntämään tilanteita niin, että niitä varten on selkeän valmis ja vankka vastaanotto, niin kai sitä on sen valmiimpi kohtaamaan eteen tulevaa.

Jos tilanteita ei onnistu neutraloimaan onnistuneella rakennustyöllä, niin ei siinä auta kuin palata työn ääreen aina kun niitä tilaisuuksia siunaantuu. Josko olisi sillä kertaa riittävästi eväitä selkeämpään haasteen selätykseen.

Sen olen itse huomannut, että jos jotain haastetta ei ole pakko selättää, niin se haaste tulee helposti heivattua pois tehtävälistalta. Mitenhän saisi itsensä arvostamaan haasteita niin, että olisi iloinen jokaisesta vastaantulevasta sen perusteella, että on huomannut tehtävää omassa järjestelmässään?

Sen olen huomannut, että jos pärjäämisvalmiuden hakemisen lykkää jossain, voi olla yllättäen pahoissa ongelmissa kun olisikin pakko päästä eteenpäin, ja jumetus toteutuu vain sen takia, että on ollut aiemmin mukavuudenhaluinen töidenvälttelijä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti